Sivutiellä

Ai mikä Blogistania? Ai mikä elokuu? Maailmani on kaaoksessa ja harrastukset unohtuneet. Tuntuu, että en ole ollut täällä blogimaailmassa vuosikausiin. Täällä ollaan kuitenkin. Parin viikon takaisista uutisista olen edelleen hämmentynyt, mutta hei: aloitin työt jo. Vähintään lokakuun puoleenväliin, ehkä jouluun saakka. Ehkä kevääseen, mistä sen tietää?  Viimeisen parin viikon aikana olen muun muassa matkustanut ulkomaille, etsinyt paniikissa verokorttia, saapunut takaisin kotiini viideksi päiväksi pakkaamaan, muuttamaan ja alivuokraamaan asuntoani, muuttanut täksi viikoksi vanhempieni luo, selannut kuumeisesti asuntoilmoituksia, löytänyt kaksion uudeksi väliaikaiskodiksi, valmistellut työtuntejani ihan silmittömästi (ja tietenkin suunnitelmat muuttuivat heti ensimmäisenä päivänä, kuten asiaan kuuluu)...Sähkösopimus ja kotivakuutus pitää hoitaa vielä kiireellisesti. Ei ihme, että blogille saati lukemiselle ei ole ollut aikaa. Tavallaan surettaa, että moni itselleni rakas as

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu WSOY 2015 (2014) Suom. Hilkka Pekkanen 363 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Flip, flip. Sivut kääntyvät helposti. "Laskin haran käsistäni ja kerroin tavallisen tarinani. Puutarhani oli osoitus miehelle, jota en voinut saada omakseni. Se oli minun hyvitykseni kammottavasta erehdyksestä. Näytin nuorille naisille kivikkolammet joissa oli merivuokkoja ja pikkuruisia sinisiä simpukankuorista kaivertamiani kaloja. Näytin ajopuuhahmot ja merileväviirit ja värillisistä kivistä pujotellut kaulanauhat, jokaisessa kivessä meren poraama reikä. Näytin kukintonsa korkealle kohottaneet sinisarjat ja väinönputket (olen aina pitänyt korkeista kasveista), valkoiset sormustinkukat ja lempikukkani sinivaleunikot ja kurjenmiekat. Vuodenajat tulivat ja menivät; kasvit kuolivat ja ilmestyivät uudestaan esiin. Puutarhani joka ikisellä kolkalla oli oma tarinansa, sanoin. Puutarha muistutti minua siitä mitä olin oppinut tai jättänyt taakseni." N

Petri Vartiainen: Isäasentoja Otava 2014 159 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Tosiaan! Totuuden jyviä. "Simo juoksi ovelle, huusi ”isi” ja puristautui jalkojeni ympärille. Silittelin hänen päätään ja kerroin, kuinka ikävä minulla oli ollut. Simo katso ylös ja sanoi, että hänelläkin oli.     Valahdin sillä hetkellä tyhjäksi kaikista turhista toiveista. Paitsi yhdenlaisesta elämästä. Tästä." Maratonkirja: Isäasentoja oli elokuisen lukumaratonini ensimmäinen kirja. Se tarttui mukaani kirjastosta, tykästyin sen iskeviin, yksinkertaisiin lauserakenteisiin ja ajattelin sitä välipalakirjaksi. Sellaiseksi helppolukuiseksi, hauskaksi petritammismaiseksi pikkuromaaniksi, joka voisi viihdyttää parin vakavammin otettavan välissä. Minä tietenkin erehdyin. Ei tämä ollut helppo eikä edes erityisen nopealukuinen. Vartiainen pohtii romaanissaan isyyttä, käyttää kieltä luovasti, toisinaan jopa runollisesti. Mitoiltaan pienikokoinen romaani käsittelee isyyttä niin yhdessä perheess

Lyhyt loppukatsaus elokuiseen lukumaratoniin : Valmistautuminen:  Odotin tätä päivää innolla. Olin matkoilla juuri ennen h-hetkeä ja odotin täpinöissäni, että pääsen tutkimaan kotikirjaston valikoimaani. Olin valmistautunut lukupäivään sairastaessani, koska kesäflunssa suorastaan pakotti lepäämään (eli lukemaan). Elämä kuitenkin heilautti minut hetkeksi pois paikoiltaan. Eräs puhelu toi lähelleni uusia tuulia, mahdollisia sellaisia. Haparoin kirjastossa hämmentyneenä käsiini joitakin kirjoja, jälkikäteen ajatellen en oikein muista kirjastoreissusta mitään. Vähän harmitti, että valikoimisfiilis peittyi muihin tunteisiin. Jääkaapissa olisi ollut kuohariakin (holitonta, tärkeä huomautus), mutta tyydyin irtokarkkeihin ja pakastepitsaan. Eihän lukumaratonin aikana ole tarkoitus kokkailla. Eikä tiskata. Jälkikäteen vitsailin sekä kavereilleni että äidilleni, että seuraava tempaus onkin Tiskausmaraton. No, ei yksi ihminen vuorokaudessa onneksi ihan niin montaa astiaa likaa. Luetut ki

16.08: Maraton alkaa! 17.45: Valitsin ensimmäiseksi kirjaksi Petri Vartiaisen romaanin Isäasentoja . Silmäilin sitä kirjastossa ja mielsin sen hyväksi välipalakirjaksi, mutta halusin silti tarttua siihen heti. Kieli houkutteli, sen iskevä rytmi. Huomasin, että kyse ei ole mistään välipalakirjasta, vaan Vartiainen käsittelee isyyttä monipuolisesti: kertoja peilaa omia hyviä ja huonoja isäpuoliaan, suhteuttaa oman isyytensä kokemuksiin isistä ja isoisistä, ja pohditaanpa kirjassa isyyttä kirjallisuudessakin. Hyvä, kiinnostava, rytmikäs kirja, mutta lukuhurmos on vielä kaukana. Mielessä pyörivät tämän päivän uutiset . Mistä saan asunnon, minne muutan? Lähdenkö työelämään vuotta aiemmin kuin olin ajatellut? Luettuja sivuja 159. 20.30: Luin viime kuussa Rachel Joycen Harold Fryn odottamaton toivioretki -romaanin. Rinnakkaisteos, Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu , hyppäsi kirjastosta mukaani ja on edennyt nyt vauhdilla. En kehuisi keskittymistäni - olen aivan hämmentynyt siitä, e

 Toisinaan elämä heilahtelee. Se temppuilee, yllättää, vaihtaa suuntia. Minulle sellainen hetki on tänään. Sain soiton - tai oikeastaan pyynnön - tulla töihin. Pitkä sijaisuus (tarkkaa pituutta en tiedä, mutta puhutaan kai viikoista ja kuukausista), omalta alalta. Kotipaikkakunnalla. Kahden viikon päästä. Ehkä, kenties. Lupasin soittaa alkuviikosta, tehdä päätöksen viikonlopun aikana. Pitkälti kyse on kai minun päätöksestäni. Uskallanko lähteä? Haluanko lähteä? Kyllä, kyllä minä haluan. Tunnen vahvasti, että tämä on niitä hetkiä, joita ei kovin monta kertaa anneta. Tähän on tartuttava. Haluan töihin. Mutta nyt jännittää. Elämä saa siis uusia, jännittäviä piirteitä, ehkä. Vielä ei voi olla ihan varma, mutta valmistauduttava on kuitenkin. On etsittävä asunto (perheeni oli yhtä mieltä siitä, että emme jaksa yhteiseloa muutamaa viikkoa pidempään). On suunniteltava työkuvioita. On mietittävä, mitä täkäläiselle asunnolleni ja elämälleni tapahtuu. Miten hoidan opintoni? Miten edistän lop

Jhumpa Lahiri: Tulvaniitty Tammi 2014 (2013), Keltainen kirjasto Suom. Sari Karhulahti 437 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Aah. Avartava, monitasoinen. "Subhash oli vihainen itselleen, koska oli lähtenyt Udayanin mukaan. Koska joutui yhä todistelemaan, että pystyi samaan kuin velikin. Hän oli kyllästynyt sisimmässään kerta toisensa jälkeen heräävään pelkoon: hän pelkäsi, että hänen elämänsä päättyisi ja he lakkaisivat olemasta veljeksiä, jos hän vastustaisi Udayania." Intia, Yhdysvallat. Veljekset, politiikka, turvattomuus. Pakenemisia. Silmät: Parhaimmillaan kirjallisuus avaa silmät uusille asioille. Parhaimmillaan lukeminen avartaa maailmankuvaa, herättää ajattelemaan, opettaa uusia asioita vieraista kulttuureista ja auttaa ymmärtämään. Aiemmin tänä vuonna, Nura Farahin Aavikon tyttäriä lukiessani, kirjoitin, että viime vuosina olen nauttinut lukemisessa erityisesti siitä, miten hyvät romaanit tutustuttavat vieraisiin kulttuureihin, maihin ja elämäntapoih

Jihaa, pian se alkaa! Pääsen vihdoinkin osallistumaan kirjabloggaajien yhteiseen lukumaratoniin. Kesän ensimmäinen jäi väliin muiden lomatapahtumien vuoksi, mutta nyt ollaan mukana. Kesän toista kirjanlukuvuorokautta emännöi Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa . Tuntuu, että tämä kesä on tulvinut kaikenlaisia tapahtumia. Niin nytkin - ystävä saapuu viikonloppuna, ensi viikolla lähden ulkomaille, siinä välissä käyn kesätentissä, ja matkan jälkeen ehtii vielä seurata yleisurheilukisojakin. Kaikenlaisten aktiviteettien takia aloitan maratonini jo perjantai-iltana, jotta ehdin viettää koko vuorokauden kirjojen parissa. Täytyy myöntää, että olen saanut lukumaratonille jo melkoisen startin - olen sairastanut kesäflunssaa ja ehtinyt lukea lyhyessä ajassa viisi kirjaa. Tuntuu, etten muuta ole tehnytkään kuin lukenut, mikä tietenkin on hirvittävän hauskaa. Tekemättömyys ja jatkuva lepo alkavat sen sijaan ärsyttää. Tänään pistin toimeksi ja ryntäsin lähipusikoihin poimimaan vadelmia - ke

Alice Munro: Liian paljon onnea Tammi 2010 (2009), Keltainen kirjasto 365 s. Suom. Kristiina Rikman Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Ooh. Taidokasta.  "Ja sitten kaikki oli oudosti muuttunut. Ei vain Richin kuoleman vaan hänen oman sairauteen uppoutumisensa myötä. Ensin hän oli ajatellut, että muutos olisi ohimenevä ja taika palaisi, kun hän pääsisi eroon tietyistä lääkkeistä ja uuvuttavista hoidoista.       Ilmeisesti niin ei ollut." Taidokas novellikokoelma hetkistä, jolloin kaikki muuttuu, ja siitä, miten hetket muuttivat maailmaa. Historia: Munro on minulle jo vanha tuttu. Olen lukenut useita hänen novelleitaan, mutta yhtään kokonaisteosta en ole saanut kahlattua loppuun saakka. Suhtauduin aiemmin epäileväisesti hänen teoksiinsa: en juuri harrasta novelleja, ja pidin jotenkin säälinä sitä, että niin taitava kirjoittaja kirjoittaa niin lyhyesti. Sitten valaistuin: Munron novellit ovat maailman parhaimpia. Hän on ehkä taitavin siinä, mitä tekee: lukijan yllät