Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2017.

Tammikuinen kooste

Tammikuu alkoi lukemisten osalta vauhdikkaasti. Ehdin lukea peräti 12 13 kirjaa, vaikka alkukuusta tuntui, ettei lukeminen juuri etene. 
Luin tammikuussa vähän kaikenlaista. Mukana on runoja, keittokirjoja, novellikokoelmia, klassikkoja, sarjakuvia, käännöskirjallisuutta, kuvitettu teos, kotimaisia teoksia... Jatkoin Feminististä lukuhaastettani, samaten luin teoksia BFF-haasteeseen, novellihaasteeseen, runohaasteeseen, Muuttoliikkeessä-haasteeseen, mitä näitä nyt onkaan! Menossa on paljon ihania haasteita; jouduin jo laittamaan itselleni ylös, mihin kaikkeen olen luvannut osallistua.
Tässä kuussa luin: 

- Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa 
- Joyce Maynard: Haavoitettu
- Gustave Flaubert: Rouva Bovary
- Alice Walker: Häivähdys purppuraa
- Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana
- Kris Keränen: Ahistunu pupu
- Verna Kovanen: Näkymättömät
- Kirsti Kuronen: Likkojen lipas
- Moilanen & al.: Kaiketon
- Jean Kwok: Käännöksiä
- Paperi T: Post-alfa
- Petri Tamminen: Suomen historia
- Eve Hie…

Gustave Flaubert: Rouva Bovary

Yöpöydän kirjat -blogi emännöi tämäntalvista klassikkohaastetta. Oma valintani Rouva Bovary on kuulunut TBR-listalleni jo pitkään. Ajattelin sen olevan kiinnostava tarina naisesta ja naisen asemasta, ja toki sain romaanista paljon ajatuksia. Jotakin kertoo kuitenkin se, että suurimman osan postauksesta kirjoitin lukemisen alkuvaiheessa; loppuosa ihan viimeisiä tapahtumia lukuunottamatta ei innostanut minua. Niin ihana kuin klassikkohaasteen konsepti onkin, huomasin sen, että väärä kirja vääränä hetkenä ei innosta klassikoiden pariin vaan muistuttaa opiskeluaikaisista pakkopullalukupiireistä. No, kirja on luettu, joten toistan nyt kohtaa neljä ja onnittelen itseäni (onnea, onnea, onnea, onnea, onnea). Tälle vuodelle lupaan kyllä sen, että jätän kirjoja kesken ihan samaan tapaan kuin ennenkin, jos niiden lukeminen ei innosta.

Rouva Bovary on kertomus Emmasta, joka päätyy naimisiin hyväntahtoisen, mutta Emmasta itsestään kovin mielenkiinnottoman Charlesin kanssa. Parin avioliitto näyttäy…

Petri Tamminen: Suomen historia

Kuva
Helsinkiläisellä Marianne Kinbergillä oli nälkä sodan alusta loppuun. Silakkakaupan jonossa Marianne pyörtyi; seuraavaksi jonoon lähti isosisko mutta pyörtyi hänkin; lopuksi jonotti äiti mutta pyörtyi. Joka pyörtymisellä meni jonossa paikka.
Petri Tammisen kirjoja odotan aina. Meriromaani on yksi rakkaimmista lukukokemuksistani, ja olenkin lukenut sen blogiaikana jo kahdesti. Joka kerta tuolla vähäsanaisella ja vähäeleisellä pienoisromaanilla tuntuu olevan sanottavaa elämästä. 
Suomen historia on muisto- ja novellikokoelma, joka koostuu 71 luvusta tai novellista (miten rakenteen nyt sitten haluaakin määritellä). Yläluvut pitävät sisällään yhden tai useamman mininovellin. 
Tamminen hallitsee tyylilajinta. En tiedä toista yhtä hyvää tiivistäjää, joka niin vähässä - vaikkapa neljässä virkkeessä - voi kertoa kokonaisen tarinan. Muistan, miten lukion äidinkielenopettajamme luki meille Tammisen Muistelmia ääneen. Niitä piti aikoinaan analysoida myös pääsykokeissa. Tamminen ei sano paljon mut…

Paperi T: Post-alfa

Kuva
Paperi T:n Post-alfasta on puhuttu kaikenlaista. Toiset pitävät, toiset inhoavat; osa kokee Paperi T:n runoilijamenestyksen kumpuavan räppärimenestyksestä, osa kehuu kielenkäyttöä. 
Minä kuulun niihin, jotka puoltavat Post-alfaa ja sen hienoutta. Minusta Paperi T käyttää kieltä oivaltavasti, omintakeisesti ja osuvasti. Post-alfa maalaa kuvan ahdistuneesta, epävarmasta, itseään pelkäävästä miehestä - miehestä, joka sijoittuu alfaurosten jälkeiseen aikaan, tuntee salaa sisällään heikkoutta ja pelkää sitä tyyppiä, joka nukkuu hänen sängyssään ja käyttää hänen nimeään. 
Erityisen paljon pidin Post-alfassa siitä, miten Paperi T käyttää hyväkseen homonymiaa, sanojen monimerkityksisyyttä. Jään alle voi viitata avantoon hukkumiseen, toisaalta elämänkin alle voi jäädä. Nykyaikaistetut sanonnat, kuten vaikkapa Facebookin seinät kaatuvat päälle, jättävät lukijan pohtimaan konkreettisen ja abstraktin välisiä eroja. Oivaltavia ovat mielestäni myös sellaiset kielileikit kuin esittävä runoilija esi…

Blogistanian Finlandia, Globalia, Kuopus ja Tieto: omat ehdokkaani

Tässä tulevat minun Blogistanian Finlandia-ehdokkaani. Viime vuonna en osallinut, nyt siis messissä ensimmäistä kertaa. Nämä olivat parhaat lukukokemukseni: 
Blogistanian Finlandia 2016
3 pistettä:  Riitta Jalonen: Kirkkaus Kirkkaus on tämän vuoden upein lukukokemukseni. Siinä yhdistyvät hyvä tarina, syvä, mietteliäs päähenkilö ja kauniiden sanojen voima. Kannen graafisuus miellyttää minua, kaikki se kontrasti tummanharmaan aallokon ja kirjoittamisen voiman välillä. Kertaakaan lukemisen aikana en ajatellut, että tämä on kirja kirjailijasta. Minulle olivat olemassa vain sanat ja se, miten ne voivat pelastaa. Upeaa. 2 pistettä: Minna Rytisalo: Lempi Lempi, Lempi, Lempi! Tuo salaperäinen hahmo, jota kukin kertojista kuvaa omalla tavallaan. Miten oivalliselta tuntuukaan, ettei Lempi saa tässä tarinassa ääntä vaan häntä kuvataan: niinhän me toiset näemme, vain omasta näkökulmastamme, täysin toista ymmärtämättä. Onko Lempi se ihana rakastava tyttö, josta Viljami haaveilee, vai kaipaako…

Feministisesti värittynyt kirjankansianalyysi

Kuva
Muistatteko sen ajan, kun koulussa tehtiin kuva-analyyseja, pyydettiin tarkastelemaan mainoksia tai maalauksia, erittelemään kuvakerrontaa? Kuinka usein teemme sitä blogeissa? Kuinka usein pysähdymme analysoimaan kantta ja sen kertomaa? Toiset kannet - kuten esimerkiksi allaolevassa kuvassa Kate Mortonin romaanin saamat kannet - ovat kauniita ja houkuttelevat siksi lukemaan. Toiset eivät houkuttele, vaikka kirja hyvä olisikin. Kuva-analyysissa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään estetiikasta. On kyse merkityksistä, joita kuvalla luodaan. 

Aloitan postaukseni tunnustuksella. Tämän tekstin lähtökohdat ovat varsin feministiset. Olen useammassa yhteydessä lukenut siitä, miten naiskirjailijoiden teoksia kuvitetaan (seksuaalissävytteisin) naishahmoin. Olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota, ja näppituntuma - en ole suorittanut tieteellisiä, objektiivisia kokeita vaan pikemminkin pyrkinyt konkretisoimaan väitteet - sanoo, että monet, monet, monet naiskirjailijoiden teosten kansikuvat eivät n…

Jean Kwok: Käännöksiä

Kuva
”Ei luututa!” hän sanoi. Hänen nenänsä ja poskensa olivat punaiset kuin niihin olisi puhjennut ihottumaa. ”Saat repun!””Olen pahoilla, herra –” aloin sanoa. Tiesin ettei hän oikeasti halunnut lahjoittaa minulle koulureppua. Mitä opettaja oli sanonut? Vaikka olin oppinut englannin alkeet Hongkongissa, entisen opettajani aksentti oli aivan erilainen kuin Brooklynissa.
”Olen pahoillaNNNi”, opettaja sanoi painaen kieltä tiukasta hampaitaan vasten. ”Olen pahoillani.””Olen pahoillani”, toistin. Selvästikin englanninkielen virheeni ärsyttivät häntä, vaikka en ollutkaan varma miksi. 
Käännöksiä jatkaa pyrkimystäni lukea tarinoita, joissa kuuluu muidenkin kuin valkoisten länsimaalaisten ääni. Käännöksiä on Jean Kwokin, lapsena Amerikkaan muuttaneen hongkongilaisen naisen romaani, jossa varhaisteini-ikäinen Kim muuttaa äitinsä kanssa Hong Kongista Yhdysvaltoihin. Yksi syistä, jonka takia kirjan valitsin, on se, että tässä ääneen pääsee aasialainen maahanmuuttaja. Jotenkin tuntuu, että luen hyvin …

Kirsti Kuronen: Likkojen lipas

Kuva
Kirsti Kuronen osaa kirjoittaa. Ihastuin valtavasti hänen synkeän haikean toiveikkaan kaihoisaan Pahaan puuskaansa, jossa teinityttö menettää veljensä junan alle. Paha puuska sai myöhemmin elämässäni konkreettisempia muistoja, kun lähiympäristössäni tapahtui traagisia. Toisinaan nuoret lähtevät aiemmin kuin heidän pitäisi. 
Likkojen lipas on aivan toisensävyinen runoteos. Tässäkin teoksessa runot liittyvät, joskin löyhästi, toisiinsa. Teoksen keskiössä ovat ystävykset Taika ja Aamu. Teoksen ensimmäisessä ja viimeisessä osiossa kerrotaan yhteisesti heidän ystävyydestään, kun taas kaksi keskimmäistä osiota antavat vuorollaan äänen kummallekin tytölle. 
Likkojen lipas on runoteos naiseksi kasvamisesta. Runot kertovat nuoruudesta: koulusta, meikeistä, ideoleista, kavereista, kasvamisesta, vapaudesta. Yhtenä päivänä sitä huomaa, että enää ei olekaan lapsi: (--) peace ja love oli kerran kun toivotin pikkuveljen kunnialla kaatopaikalle sain kimblessä kuutosia ja takerruin hattaraan
kunnes talven ta…

Verna Kovanen: Näkymättömät

Kuva
Kun olin pieni, minulla oli ystävä. Hänen nimensä oli Niina, ja hän oli minua kaksi tai kolme vuotta vanhempi. Jälkikäteen ajateltuna Niina oli varmaankin minulle isosisko, jota minulla ei koskaan ollut; vähän isompi idoli, joka osasi jo elää, kuten isot tytöt elävät. Muistelen varanneeni auton takapenkin keskipaikan Niinaa varten. Lapsuuskirjaan olen piirtänyt hänen kuvansa. Ystävyytemme päättyi yhtäkkisesti, kun Niina muutti Afrikkaan. 
Niina oli mielikuvitusystäväni. 
Verna Kovasen dokumentti- ja valokuvateos Näkymättömät - Invisibles kertoo muutamien pienten lasten näkymättömistä ystävistä. Teos antaa ääneen lapselle ja antaa heille luvan nauttia omasta, varsin salaisesta ystävyydestä. 
Mielikuvitusystävätarinat ovat hassuja ja hellyttäviä. Ystävien kanssa kasvetaan ja opetellaan elämän rajoja, sitä, mikä on oikein, sitä, mitä ei saisi oikeastaan tehdä. Osalle mielikuvitusystävät ovat idoleita ja esikuvia, tulevaan elämään valmistavia. 
Näkymättömät on fyysisesti varsin massiivine…

Moilanen, Ansas ja Öhman: Kaiketon. Hyvää ilman maitoa, munia, viljoja, soijaa ja pähkinöitä

Kuva
Tämä teos ansaitsee sekä mainostusta blogissani että hehkutusta arkielämässäni. Tulen vinkkaamaan tätä jokaiselle, jolle ruuanlaitto ei ole yksinkertaista. Varsinkin herkkuvatsani kiittää tästä! Viimeinkin saan ruokapöytääni ihanalta näyttäviä, helposti leivottavia ja laitettavia ruokia.
Olen jo jonkin aikaa seurannut Annukka Moilasen Kaiketonta-ruokablogia. Moniallergikkona ja vatsavaivaisena keittiöelämä ei ole helppoa, ja nautinnoista saa kieltäytyä melkein joka kerta. Jos seuraavat, omasta elämästäni nappaamani tilanteet tuntuvat tutulta, suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän teokseen. 
Skippaat kahvilassa aina leivonnaisvitriinit ja otat korkeintaan kahvin tai teen, yleensä vichyä (en juo kahta edellä mainittua kovinkaan usein. Harmittelet, kun lempikahvilasi lakkaa valmistamasta niitä ainoita sämpylöitä, joita uskalsit joskus syödä. Pyh. "Ei siinä varmaankaan oo pähkinää" ei riitä sinulle turvalliseen ruokakokemukseen. Olet saanut opiskelijaravintolassa ruuaksi mu…

Kris Keränen: Ahistunu pupu. Elämältä piilopaikan sain

Kuva
Ahistunu pupu on loistava! Olen törmännyt tähän sympaattiseen, elämän pieniin ja isoihin katastrofeihin hajoavaan sarjispupuun jo aiemmin netissä. Kun viimein sain kuulla (mitentääolimennymultaohi), että Keränen on koostanut sarjakuvistaan albumin, olin ihan fiiliksissä. Tämä on luettava. 
Viivasin juuri tämän vuoden Helmet-haasteesta yli kohdan 13 (kuten 13. päivänä kuuluu): tämä kirja kertoo minusta. Vaikka Ahistunu pupu onkin ahdistunut enimmäkseen sosiaalisista tilanteista, minä vähän muunlaisista asioista, tunnistin teoksesta varsin hyvin ahdistuksen keskeiset piirteet. Kun ahdistaa, päässä ei pyöri muita ajatuksia kuin ahdistuksen tunne. Aamuisin tekee mieli jäädä vällyjen alle, ettei tarvitse kohdata vaikeita asioita.
Keräsen kolmeruutuiset stripit ovat humoristisia ja oivaltavia: ne kaappavat ahdistuksesta jonkin tietyn piirteen tai hetken ja kuvaavat sitä varsin rehellisesti. Aloitus on puhutteleva: ensimmäinen sarjakuva käsittelee sitä, ovatko ahdistuneet ihmiset tahallaan …

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Kuva
Senegalilainen luki kaksisivuisen hautajaiskuvauksen. Hän pysähtyi vähän väliä juodakseen kulauksen vettä ja kuulosti sitä ranskalaisemmalta, mitä tunteellisemmaksi tuli, kunnes jokainen r-kirjain sorahti kurkussa. Hänen lopetettuaan kaikki kääntyivät katsomaan Edwardia – jopa ugandalainen, joka näytti unohtaneen olevansa ryhmän vetäjä. Edward pureskeli piippuaan miettiväisenä ennen kuin sanoi, etteivät tämäntyyppiset homotarinat oikeastaan kuvanneet Afrikkaa.
”Mitä Afrikkaa?” Ujunwalta pääsi. 
Novellikokoelma Nigeriasta, naisista, maahanmuutosta ja kulttuureista.

Kuuntelin juuri Chimamanda Ngozi Adichien, yhden lempikirjailijani, vaikuttavan puheen. Yhden tarinan vaara -puheessa Adichie esittelee ja ottaa kantaa siihen, millaisia seurauksia on sillä, että Afrikasta - maanosasta, ei maasta - kerrotaan ja opitaan vain yksi tarina. Adichie osoittaa, miten länsimaissa ajatellaan, etteivät afrikkalaiset voi olla samanlaisia kuin länsimaalaiset - hänen ei ollut oletettu osaavan käyttää hella…

Alice Walker: Häivähdys purppuraa

Kuva
Häivähdys purppuraa ei ole kepeä, vaaleanpunainen höttökertomus. Se on kantaaottava, vaikuttava ja koskettava romaani rotusorrosta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, väkivallasta ja yhteiskunnallisista oloista. Se kertoo ensisijaisesti Celien, teini-iässä lapsia saaneen, raiskatun ja pahoinpidellyn, tumman nuoren naisen tarinan. Se kertoo pakkoavioliitosta, raiskauksista ja väkivaltaisesta avioliitosta. Se kertoo koko yhteiskunnan tasolla toteutettavasta järjestelmällisestä syrjimisestä, joka johtaa siihen, että rodullistetut elävät omaa, varsin syrjäytynyttä elämäänsä. 

Celie sopeutuu kohtaloonsa - muitakaan vaihtoehtoja ei ole. Hän hoitaa aviomiehensä lapsia, joutuu sietämään miehensä tekemät raiskaukset ja kärsii muustakin väkivallasta. Käännekohta Celien elämässä on se, kun laulaja Shug asettuu asumaan heille - elämä saa myös positiivisia sävyjä. Celie ihastuu, mutta samalla kyse on naisesta, jota Celien aviomies on rakastanut ennen. Shugista löytyy kuitenkin lohtua epätoivoiseen el…

Joyce Maynard: Haavoitettu

Kuva
Uskoin päätökseni Avalle. Vaikka olin tavannut hänet vasta muutaman kerran, minusta tuntui, että hän oli osoittanut minulle aivan erilaisen tavan elää. Niin epätodennäköistä kuin olikin, että minäkin voisin saavuttaa jotain samanlaista, ajatus siitä, että löytäisi kumppanikseen ihmisen, joka pelkällä läsnäolollaan vei toiselta jalat alta - ja jolle itselleen kävi samoin toisen seurassa - tuntui ainoalta tavoittelemisen arvoiselta asialta. Ellei saanut sitä, oli parempi olla yksin.
Mikä siinä onkin, että niin monet tuntuvat hakevan ystävyydestä sitä, mitä ei ole omasta elämästään saanut mutta mitä on siihen haaveillut? Joyce Maynard kertoo Haavoitettu-romaanissaan ystävyyssuhteesta, jossa kaikki ei ole ihan hyvin. Helenin elämä on murskana, ilkeä isä on saanut yhteisen lapsen yksinhuoltaajuuden, ja Helenin elämä on tyhjä. Sitten Ava, joka vaikuttaa heti liian hyvältä ollaakseen totta, ottaa hänet huomaansa ja lahjoittaa hänelle ystävyytensä. 
Lukija huomaa jo ensisivuilla, ettei ystävy…

Talvi-iltain lukumaraton (päivittyvä postaus; 10.10)

Klassikkojen lumoissa -blogissa on kehotettu hyppäämään mukaan Talvi-iltain lukumaratonille. Koska nyt viikonloppuna on aikaa ja lukurauhaa, päätin ilmoittautua mukaa. Kirjastosta on lainassa muutamia kiinnostavia kirjoja, ja haluaisinpa saada luettua Klassikkohaasteen kirjanikin, Rouva Bovaryn, viimein loppuun.

Iltapäivällä pitää tuttuun tapaan seurata vielä ampumahiihtokisojen tapahtumat, mutta viiden aikaan pääsen starttaamaan. Odotan jo innolla! Sain kirjastosta käsiin jo tänä vuonna julkaistun romaanin, Joyce Maynardin Haavoitetun. Se on ollut tähän asti varsin kiinnostava psykologinen kuvaus ystävyydestä ja eräästä varsin alistuvasta hahmosta.

Muina luettavina kirjapinosta löytyy mm. Sanströmin Laudatur (joululahjakirja på svenska), Pirjo Hassisen Kalmari (haluan Helmet-haasteen politiikkakohtaan jotakin), Walkerin feministinen Häivähdys purppuraa, Cooperin Homer-kissan uskomaton elämä, Shakespearen Hamlet, Landerin Käsky sekä Minna Canthin elämäkerta. Kirjastopinoni ei tuossa t…

Vinkkejä feministiseen lukuhaasteeseen

Rohkaistuin ja lanseerasin blogini ensimmäisen haasteen, feministisen lukuhaasteen. Tarkoitus on lukea feminististä kirjallisuutta, pohtia tasa-arvon toteutumista kirjallisuudessa ja haastaa kirjallisuuden tarjoamia käsityksiä esimerkiksi sukupuolesta, rodusta tai seksuaalisuudesta.
Tässäpä muutama vinkki siihen, mitä esimerkiksi voi lukea. Osa teoksista on itselleni tuttuja, osa ei. Tietyt teokset tuntuvat kuitenkin toistuvan feministisessä keskustelussa. Lista on lyhyt ja suuntaa-antava, joten kannattaa muistaa, että mitä tahansa voi lukea feministiset ajatukset mielessä pitäen. Katso kesken olevaa kirjaa uusin silmin: miten se kuvaa sukupuolia, entä rotuja? Ketkä pitävät valtaa, ja ketä syrjitään? Lisää näkökulmia löytyy alkuperäisestä haastepostauksestani.
1) Feministiset tietoteokset, esseekokoelmat ja artikkelit:

Huhta ja Meriläinen: Feministin käsikirja (lämmin suositus!)Meriläinen ja Särmä: Anna mennä! (toinen suositus, huippuhauska!)Gay: Bad Feminist Dyer: The Little Book of …

Vuoden 2016 parhaat lukukokemukset

Aika valita viime vuoden lempparit! Vuosi oli taas kerran pullollaan hienoja lukukokemuksia. Vaikka feminismi iskikin minuun kesän aikana, Feministin käsikirjan luettuani, yllätyin silti siitä, miten paljo naiskirjailijoiden teoksia luin. Suosikkilistaa kootessani huomasinkin (ilokseni), että parhaimpiin lukukokemuksiin oli valikoinut joukko kotimaisia naiskirjailijoita. Alla olevat teokset kuvastavat tietysti sitä, että keskityn länsimaiseen, itselle tuttuun kirjallisuuteen, mutta sisäinen feministini iloitsee naiskirjailijoiden menestyksestä ja onnistumisista. Listan ainoa mies on koskettavan sarjakuvateoksen tehnyt Paco Roca.

Monelle lempikirjalleni yhteistä on kaunis kieli. Niin Jalonen, Kolu, Huotarinen kuin Rytisalokin hurmasivat minut kauniilla maisemilla, taitavasti rakennetuilla virkkeillä ja rikkaalla kielellä. Monia sitaatteja kirjoitin muistiin.

Toisaalta teokset hurmasivat minut aihepiireillään. Moni käsitteli naisen asemaa: Jotuni tietysti raaiten ja koskettavimmin. Muit…

Hädässä valkoinen tunnetaan? Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Kuva
Kigalin kakkukaupasta on pidetty blogimaailmassa. Tartuin kirjaan siinä uskossa, että se antaisi minulle uusia näkemyksiä ja laajentaisi kirjallisuuskäsitystäni, johon viime vuonna kuului käytännössä vain länsimaalaista kirjallisuutta. Afrikkalaiseen kirjallisuuteen en kuitenkaan päässyt tutustumaan, ja seuraavassa, feministiseen lukuhaasteeseen kuuluvassa bloggauksessani esittelen, miksi Kigalin kakkukauppa ei edusta niitä arvoja, joihin feminismi minut on opettamassa. 
Taustoitan analyysiani tällä: Kigalin kakkukauppa kertoo Angelista, Tunisiasta Ruandaan muuttaneesta naisesta, joka on perustanut kotipaikkakunnalleen kakunleivontayrityksen. Leipomustensa ohessa Angel tapaa paikallisia ja vähemmän paikallisia henkilöitä, joiden tarinoiden kautta Parkin kuvaa Afrikkaa - tai sitä, mitä ihmiset yleensä ajattelevat, että Afrikka on.

1) Hädässä valkoinen tunnetaan - vai miten meni?
Kigalin kakkukaupan sivuliepeessä kerrotaan, että Parkin on viettänyt lapsuutensa Sambiassa, opiskellut Etelä…