tag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post8080441389332533711..comments2023-11-29T18:30:31.374+02:00Comments on Sivutiellä: Miksi en yleensä lue dekkareita Sirrihttp://www.blogger.com/profile/10141290555963216317noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post-65614630824557530052017-06-14T13:14:21.326+03:002017-06-14T13:14:21.326+03:00Kiitos kommentistasi. Minäkään en, vaikken äiti vi...Kiitos kommentistasi. Minäkään en, vaikken äiti vielä olekaan, innostu teoksista, joissa lapsiin kohdistetaan silmitöntä väkivaltaa. Mielestäni se ei ole lainkaan hauskaa eikä viihdyttävää. Asian kääntöpuolena on tietysti se, että kamalistakin asioista pitää kirjoittaa - mutta juuri se, pitääkö niitä viihteellistää, on hyvä kysymys.Sirrihttps://www.blogger.com/profile/10141290555963216317noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post-29765866367838435372017-06-13T21:27:21.066+03:002017-06-13T21:27:21.066+03:00Todella mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!
Minäk...Todella mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos!<br /><br />Minäkään en ole koskaan ollut dekkareiden suuri ystävä, mutta en ole ikinä eritellyt syitä siihen. Rikoskirjallisuus on vain ollut genre, joka ei uppoa - muutamaa poikkeusta (Agatha Christie!) lukuun ottamatta. Viime vuosina rikoskirjallisuudessa on myös ollut minusta suhteettoman paljon pieniin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja rikoksia - ehkä olen äitiyden myötä tullut tällaiselle herkemmäksi, mutta en enää halua lukea lapsiin kohdistuvista raakuuksista - oli se sitten miten fiktiivistä tahansa. Sen viihteellistäminen on vain... jotenkin väärin. Zephyrhttps://www.blogger.com/profile/00162820777657025751noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post-35339945285451251832017-06-13T14:26:28.026+03:002017-06-13T14:26:28.026+03:00Kiitos kommentista, Hande. Juuri tätä ajoin teksti...Kiitos kommentista, Hande. Juuri tätä ajoin tekstilläni takaa: haluan nostaa tietoisuuteen sen, että trauma, vaikka nyt rikoksen uhriksi joutuminen, vaikuttaa ihmiseen laajasti ja konkreettisesti ja voi tosiaan johtaa vaikka siihen, että ihminen alkaa ikävien muistojen pelossa vältellä tiettyjä kirjoja. Itsensä suojelemiseksi jätän karuimmat kertomukset lukematta. Kirjallisuudella on kyllä tärkeä tehtävä siinä, että erilaisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan kuvataan. Pahuuskin on kiinnostava ilmiö, ja jos löydän kirjan, jossa en joudu itse asemoitumaan tarinaan uhrina ja menneisyyteni uudelleenkokijana, jään kyllä mielellään seuraamaan, miten syrjäytymistä tai pahaa oloa kuvataan. Sirrihttps://www.blogger.com/profile/10141290555963216317noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post-6475162036753649772017-06-13T14:10:48.887+03:002017-06-13T14:10:48.887+03:00Olet todella rohkea, kun uskallat avata menneisyyt...Olet todella rohkea, kun uskallat avata menneisyytesi vaikeaa vaihetta täällä - nostan hattua! Tämä teksti on tärkeä muistutus siitä, miten rikoksilla, etenkin vakavilla sellaisilla, on mullistavia vaikutuksia niiden uhreihin.<br /><br />Psykologia on aina kiinnostanut minua, joten nautin tarinoista, joiden kautta saan mahdollisuuden ymmärtää erilaisia ihmisiä. Myönnän, että minua kiinnostavat myös pahantekijöiden mielensisäiset maailmat, mutta vain psykologisesta näkökulmasta. Pyrin ymmärtämään, mutta se ei todellakaan saa minua hyväksymään heidän tekojaan.<br /><br />Minäkin kaipaisin myös rikosten uhrien elämän seuraamista tarinoihin - olen jopa onnistunut löytämään muutaman sellaisen kirjan. Vaikka asiaa ei käsiteltäisikään, se jää mietityttämään minua.<br /><br />Kirjallisuus on siitä ihana asia, että on laaja valikoima, mistä valita itselleen mieluista luettavaa - ei ole mitään syytä turhaan kiusata, jopa kiduttaa itseään jollakin, joka laukaisee vaikkapa inhottavia muistoja. Omaa sisäistä ääntään kannataakin kuunnella.<br /><br />Pidä lippu korkealla: olet jo pitkällä, sillä pystyit kirjoittamaan aiheesta! :)Handehttps://www.blogger.com/profile/12574433729440225540noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post-87223260739801595942017-06-13T12:02:25.192+03:002017-06-13T12:02:25.192+03:00Jep, luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat - minäkin ...Jep, luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat - minäkin tartun moneen muuhun teokseen nimenomaan sen takia, että ne koskettavat itseäni. Vertaistuki on yksi parhaista puolista, jota kirjallisuus voi tarjota, ja ihan varmasti myös dekkarit synkeine kohtaloineen voivat toimia tässä roolissa. Omalla kohdallani olen kuitenkin huomannut, etten tunne oloani hyväksi kovinkaan monen dekkareihin liittyvän juonenpiirteen kohdalla (traumaattiset ihmissuhteet, lapsiin kohdistuva väkivalta jne.). En yleistäisi tätä kokemusta omalla kohdallani muihin kuin yhteen (tarkentamattomaan) traumakokemukseen. Omalla kohdallani se on vaikuttanut minuun niin, etten ole ainakaan vielä valmis muistuttamaan itseäni noista tapahtumista. Toisaalta kyse on siitäkin, etten ole löytänyt dekkarikirjallisuudesta sellaista vertaistukea, jota kaipaisin, juuri tuon mainitsemani toimintakeskeisyyden takia. <br /><br />Toisaalta ymmärrän ja hyväksyn täysin sen, että toisilla on toiset tavat käsitellä vaikeita ja traumaattisia tilanteita. Dekkariviikon kunniaksi ajattelin kuitenkin valottaa sitä, miksi rikoskirjallisuus ei välttämättä tee kaikille hyvää. Ikävien kokemusten käsittelykin on prosessi, ja siksipä juuri olen vähitellen lisännyt "triggerkirjallisuuden" lukemista, vaikken edelleenkään kaikista kammottavuuksista innostu. Uskon, että itseään on tosiaan hyvä kuunnella tässä asiassa, ja luettavaa kannattaa valita sen mukaan, mikä itseään auttaa eniten. Toiset löytävät kirjallisuudesta itsensä, toiset kaipaaavat muuta ajateltavaa. :)Sirrihttps://www.blogger.com/profile/10141290555963216317noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2004102204588251836.post-88171820444711484822017-06-13T10:25:51.558+03:002017-06-13T10:25:51.558+03:00Mielenkiintoinen kirjoitus, jossa monet asiat koen...Mielenkiintoinen kirjoitus, jossa monet asiat koen eri tavalla kuin sinä. Itse esim. toisinaan nimenomaan valitsen kirjallisuutta, joka liippaa läheltä oman elämäni helvetillisiä kausia (joita en aio tässä valottaa, mutta esim. juuri misery lit -kirjoja ja mielenterveyteen liittyvää kirjallisuutta luen tästä syystä: ne ovat tavallaan vertaisutukea, osin halukkuutta ymmärtää sekä itseä että muita). Minä kestän haavojen avaamisen ja repimisen.<br /><br />Dekkareista luen itse mieluiten eri kulttuureihin liittyviä dekkareita. Olenkin löytänyt aimo annoksen upeita dekkareita & trillereitä, joissa nimenomaan käsitellään ympäristön ja kulttuurin vaikutuksia itse rikokseen (ja sen tekijään) ja rikoksen vaikutusta itse uhriin jne. Eri kaikenlaisia dekkareita on.<br /><br />Tosin olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, ettei kannata kiduttaa itseään kirjallisuudella, joka syystä tai toisesta ei itse sovi. Ymmärrän siis kirjoituksesi, mutta yleisellä tasolla en ole kaikesta samaa mieltä. Mutta eihän tarvitsekaan. <3<br />Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com