Sivutiellä

Saara Turusesta on tullut hetkessä yksi lempikirjailijoistani, ja niinpä olen haukkana paikalla, kun Turunen esiintyy kirjamessuilla. Yllätykseni ei ole kovin suuri, kun huomaan tuohtuvani kaikissa kolmessa esiintymisessä, joita käyn katsomassa. Niin Sivuhenkilöä kuin sen saamia kritiikkejä käsittelevissä haastatteluissa käy ilmi se, että suuren yleisön ei oleteta olevan kiinnostunut Turusen feminismistä vaan ennemminkin autofiktiosta ja vähän siitä, miten väärin kirjailija on ymmärtänyt saamansa palautteen. Huh, feministiä suututtaa!  Miksi kirjoittaa itsenäisistä naisista? Perjantain ensimmäisessä esiintymisessään Saara Turunen on haastateltavana toisesta romaanistaan Sivuhenkilöstä . Haastattelun alussa puhutaan kirjan vastaanotosta ja sen ristiriitaisuudesta - Turunen ei tunnu itsekään tietävän, miten suhtautua kritiikkiin. Haastattelun tunnelma ei pääse rentoutumaan, sillä yhtäkkiä haastattelija kysyä töksäyttää, voisiko Turunen kirjamessujen kunniaksi lukea teoksesta...

Helsingin kirjamessut ovat taas täällä, ja kirjanystävien kansanjuhlaa vietetään 25.-28.10. Minä ja puolisoni suuntaamme pääkaupunkiseudulle huomenna ja hyppäämme messuhulinaan heti, kun olemme majoittuneet. Saatan piipahtaa messuilla vielä itsekseni sunnuntaina, joten päätin laatia monen muun bloggaajan tapaan listauksen siitä, mitkä ohjelmanumerot minua messuilla kiinnostavat. Perjantai:  Senaatintori, klo 16.00 : Saara Turunen ja Sivuhenkilö . Suomalainen kirjakauppa, klo 16.30: Pauliina Rauhala ja Synninkantajat Kallio, klo 16.30:   Kotimainen manga tutkii sukupuoli-identeettiä lämpimällä huumorilla, Mae Korvensivu Hakaniemi, klo 17.30:  Kirjoittava käsi yltää kauas – myös saameksi kirjoittavan? 6k40, klo 17.30 :  Booktalk: Cecilia Samartin's Beauty for Ashes Kallio. klo 17.30: Sukupuolena ihminen Senaatintori, klo 18.00:   Lyriikkakeskustelu: D.R.E.A.M.G.I.R.L.S (Tänne on mentävä!) Hakaniemi, klo 18.30:  Saamelainen nykyrunous meillä j...

Saara Turunen:  Sivuhenkilö Tammi 2018 236 s. Pisteitä: 5/5 Kun Saara Turunen julkaisi esikoisromaaninsa Rakkaudenhirviö , kohu sekä syttyi että oli syttymättä. Ensialkuun teosta ei otettu vastaan suosiolla, mihin vaikutti Helsingin Sanomien kriittinen arvio , jossa Antti Majander moitti  Rakkaudenhirviön tematiikkaa tavattoman tylsäksi. Loppuvuodesta Turusen esikoisteos palkittiin kuitenkin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla, mikä nosti Rakkaudenhirviön uudelleen puheenaiheeksi. Sittemmin Turunen ja hänen teoksensa ovat löytäneet lukijakuntansa, mutta Rakkaudenhirviöstä käyty keskustelu osoitti, että toisinaan valtaapitävät vaikuttavat vahvastikin ympäristöönsä.  Näistä kokemuksista on syntynyt Turusen toinen romaani, Sivuhenkilö. Siinä esikoiskirjailija elää elämää, joka muistuttaa vahvasti Turusen kokemuksia: minäkertoja on julkaissut esikoisteoksensa vastikään, se torpataan maan arvostetuimmassa sanomalehdessä, eikä kukaan tunnu ymmärtävän esi...

Tänään, lokakuun 10. päivä, on paitsi Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden merkkipäivä, myös eräs toinen tärkeä päivä: maailman mielenterveyspäivä. Suomen mielenterveysseuran sivuilla kerrotaan, että tämänvuotinen teema on nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa teema tarkoittaa sitä, että panostetaan mielenterveyden vahvistamiseen: olisi tärkeää, että nuoret löytävät ja oppivat tunnistamaan omat vahvuutensa. Kuten moni teistäkin on varmasti huomannut, mielenterveystematiikka on itselleni tärkeä ja haluan keskustella siitä täällä blogissani.  Instagram-tililläni olen muistuttanut useimpina maanantaina Mental Health Mondaysta ja esitelyt sekä omia kokemuksiani yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä että lukusuosituksiani mt-aiheisista kirjoista. Blogin puolella olen taas julkaissut pidempiä mielenterveysaiheisia postauksia ja keskustellut esimerkiksi lohdullisista laululyriikoista , tehnyt mielenterveysaiheisen booktagin  ja puhunut kirjallisuude...

Pauliina Kainulainen & Aulikki Mäkinen (toim.):  Näen Jumalan toisin - kristinuskon feministisiä tulkintoja Kirjapaja 2006 246 s. Pisteitä: 3/5 Rippikouluaikaan Jumala oli minulle tärkeämpi kuin nykyään. Tuntui hienolta, että oli tarpeeksi vanha ehtoolliselle ja kummiksi ryhtymiseen; muutamat ensimmäiset vuodet kävin ehtoollisella aina, kun kävin kirkossa (lähinnä sukujuhlissa). Sittemmin olen lakannut ehtoolliskäynnit mutta iloinnut edelleen kummiudestani. Sitäkään tehtävää ei kuitenkaan määritä uskoon kasvattaminen vaan pikemminkin turvallisena aikuisena oleminen ja lapsen kanssa leikkiminen. Huonoina päivinä minäkin silti kaipaan jotakin ihmistä suurempaa voimaa, johon nojautua ja jolta pyytää apua. Siitä, onko kyse jumalasta, en tiedä.  Nykyään minun on vaikeampi suhtautua Jumalaan ja uskoon. Oma liberaali arvomaailmani ei tunnu löytävän kirkosta väylää, jossa se saisi olla tuomitsematta. Vaikka jotkut kirkon toimijat ovatkin esiintyneet julkisuud...