Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Huumori on vaikea laji (eli Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin)

Tiedättekö ne deitti-ilmoitukset, joissa toiselta kaivataan hyvää huumorintajua? Ne ilmoitukset, jotka ehkä olettavat, että hyvä huumorintaju on sellaisella tyypillä, joka ymmärtää minun vitsini. Ilmoitukset, joissa oletetaan, että jos ei naura huonolle vitsille tai jos kritisoi loukkaavaa vitsiä, on tiukkapipoinen feministihuora.  Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin  -romaani osoittaa jälleen kerran, miten vaikea laji huumori on ja miten vaikea feministinä on suhtautua "vitseihin", joita yhteiskunnassamme on pidetty hyvänä komiikkana kyseenalaistamatta koskaan, millaisiin stereotypioihin niiden huumori perustuu. Humoristisena markkinoitu ja sellaiselta vaikuttava Pitkään meni ihan hyvin  saattaa ehkä alkaa hauskasti, mutta mitä pidemmälle Rimpelän esikoisteos etenee, sitä vähemmän minua hymyilyttää.  Oikeastaan kuuntelin äänikirjaa kulmakarvat kurtussa ja epäuskoinen ilme kasvoillani, kunnes sitten kolmen tunnin kuuntelun jälkeen päätin, ettät minulle riitti. Teoksen

Pride-viikon lukuvinkki: Välimatkoja

Nina LaCour: Välimatkoja Karisto 2018 (2017) Suom. Leena Ojalatva Kansi: Samira Iravani / Sakari Tiikkaja 232 s. Pisteitä: 5/5 Kaunis kansi ja kustantajan markkinointi yksinäisyyttä käsittelevästä kirjasta saivat minut epäröimättä varaamaan Nina LaCourin romaanin Välimatkoja kirjastosta. Vastikään suomeksi julkaistu teos kertoo Marinista, joka on menettänyt isoisänsä ja paennut muita läheisiä ihmisiään. Hyvälle ystävälleen Mabelille hän ei ole vastannut kuukausiin. Tarina lähtee liikkeelle hetkestä, jolloin Marinin ja Mabelin on jälleen aika kohdata, mutta olennainen osa teoksen rakennetta ovat myös takaumat edelliseen kesään ja sen tapahtumiin.  Välimatkoja  käsittelee ihmissuhteita, niiden läheisyyttä ja niistä etäytymistä. Isoisän kuolema ja sen myötä paljastuneet asiat ovat olleet Marinille niin kova kolaus, ettei hän ole pystynyt lähestymään ystäväänsä. Surutyö on kesken, ja se heijastelee koko romaanista: Marin ei ole pystynyt sulautumaan osaksi opiskelijajou

Lukusuosituksia Pride-viikolle

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, ja myös kirjablogit ovat mukana sateenkaarevassa juhlassa. Tässä postauksessa esittelen joitakin HBLTQ+-kirjoja, joissa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöt pääsevät ääneen tai heidän tarinansa on olennainen osa teosta. Anna kommenttiosiossa omat vinkkisi! Romaanit:  Marja Björk: Poika  (transsukupuolisuus) Pidin romaanissa erityisesti sen arkisuudesta. Samalla tavalla kuin Sirin Kolun nuortenkirjassa Kesän jälkeen kaikki on toisin, myös tässä romaanissa kuvataan niitä konkreettisia hetkiä, jolloin sukupuoli on läsnä ja väärä keho mutkistaa päähenkilön elämän. Toisaalta Poika osoittaa, miten tavallista elämää sukupuolivähemmistöön kuuluvakin viettää, jos siihen vain annetaan mahdollisuus. Vaikka Poika on ennen kaikkea kertomus sukupuolikokemuksesta ja sukupuolen olemuksesta - siitä, miten se on käsitetty ja siitä, miten käsitystä pitäisi oppia laajentamaan - se on myös kertomus kaikesta muusta, mitä Miron elämässä tapahtuu. Romaani kuvaa i

Pride-viikon lukuhaaste: Janet Mockin Redefining Realness.

Janet Mock: Redefining Realness. My path  to womanhood, identity, love & and so much more Atria Paperback 2014 263 s. pisteitä: 4/5 Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, ja myös kirjablogimaailma osallistuu rakkauden ja tasa-arvon juhlintaan. Yöpöydän kirjat -blogi on haastanut kanssabloggaajansa esittelemään tänäkin vuonna HBLTQI+kirjallisuutta. Aloitan Pride-viikon omalta osaltani esittelemällä erään muistelmateoksen, jonka luin muutama päivä sitten.  Redefining Realness. My Path to Womanhood, Identity, Love & So Much More on Janet Mockin omaelämäkerta, jossa hän avaa sitä, millaista on elää rodullistettuna transnaisena. Omaelämäkerrassaan Mock käsittelee naiseutta, identiteettiä, perhesuhteitaan sekä tietysti rotua ja sukupuolivähemmistöön kuulumista.  Teosta kehystää Mockin ja tämän puolison, Aaronin, suhde, se, miten Mock viimein uskaltautui kertomaan menneisyydestään Aaronille. Kehystarinan jälkeen Mock siirtyy kuvailemaan elämäänsä kronologise

Futistunnelmaa nuortenkirjallisuudesta: Mika Wickströmin Meidän jengin Zlatan

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan WSOY 2016 200 s. Pisteitä: 3/5 MM-kisojen kunniaksi raahasin kirjastosta läjäpäin futiskirjallisuutta - halusin perehtyä siihen, miten nuortenkirjoissa kuvaillaan jalkapalloharrastusta ja pelaamista. Kuten viime postauksessa tulikin mainittua, Anneli Kannon Tulikärpäset  on yksi mauttomimmista, loukkaavimmista ja rasistisimmista lastenkirjoista, joita olen koskaan lukenut. Mika Wickströmin romaanistakin voi feministi poimia jotakin kritisoitavaa, mutta kokonaisilme Meidän jengin Zlatanissa  on parempi kuin "tytöille suunnatussa" Tulikärpäsissä .  Vuonna 2016 ilmestynyt Meidän jengin Zlatan on nuorille, erityisesti pojille, suunnattu romaani, jossa keskustellaan jalkapallosta, ystävyydestä ja perhesuhteista. Teos aloittaa sarjan, jonka jatko-osa ilmestyi viime vuonna. Avausosassa seurataan Arsan ja Karrin ystävyyttä: Arsa pelaa huonommassa futisjoukkueessa, kun taas Karri on, lahjakkaampana, siirtynyt parempaan joukkueeseen

Rasismia ja stereotypioita 2000-luvun lastenkirjassa

Anneli Kanto:  Tulikärpäset. Futistyttö 1 Karisto 2009 176 s. Pisteitä: 1/5 Meneillään olevan jalkapallon MM-turnauksen kunniaksi innostuin haalimaan kirjastosta pinon jalkapalloaiheisia nuortenkirjoja. Luin niitä aikanaan, kun ala- ja yläkoulun taitteessa harrastin jalkapalloa viisi vuotta, ja ajattelin, että nyt olisi sopiva palata futistunnelmiin. Vaikka kirjastosta tarttui mukaan muutama tuttu kirja, aloitin urheilu-urakkani uudella tuttavuudella, onhan Anneli Kannon Tulikärpäset -kirjan päähenkilö tyttö. Jalkapalloharrastus kiinnostaa tyttöjäkin, ja tuntuu teennäiseltä, että tytöille suunnatut harrastusaiheiset kirjat käsittelevät useimmiten tanssia tai taitoluistelua.  Tulikärpäsistä ei kuitenkana muodostunut iloista yllätystä vaan täysfloppi. Sanon suoraan: tämä oli huonoin tänä vuonna lukemani kirja. Vaikka Anneli Kantoa arvostetaan kirjailijana, tämä varhaisnuorille suunnattu kirja ei ole 2000-luvulta, vaikka onkin julkaistu 2009. Tulikärpäset  on rasistinen

Laura Bates: Girl up!

Jos etsit teini-ikäiselle, englantia taitavalle tytölle luettavaa, minulla on vahva suositus: tilaa Laura Batesin Girl up!  Tämä feministinen tietoteos on sellainen kirja, jota olisin itse nuorena kaivannut ja tarvinnut - kirja, joka auttaa nuorta naista selviytymään seksistisestä yhteiskunnasta. Laura Bates, yksi aikamme hienoimpia feministejä, taitaa sanankäytön ja huumorin, minkä lisäksi Girl up!  on visuaalisestikin kiinnostava teos (samalla siedättyy tanssiville vaginoille). Kaiken kaikkiaan Bates on kirjoittanut teoksen, josta huokuu lämpö nuoria lukijoita kohtaan ja joka kannustaa arvostamaan itseä sellaisena kuin on.  Girl up!  käsittelee teemoja, jotka koskettavat monien nuorten naisten elämää. Seksismistä paljon kirjoittanut Bates kirjoittaa teoksessaan yhteiskunnallisista rakenteista, jotka vaikuttavat siihen, etteivät sukupuolet ole keskenään samanarvoisia. Olen iloinen siitä, että Girl up!  lähestyy feminismiä, seksismiä ja naiskuvaa myös poliittisena ilmiönä ja p

Tästä saa puhua! Seksuaalista väkivaltaa Suomessa

Maaret Launis & työryhmä: Tästä saa puhua!  #memyös. Seksuaalista väkivaltaa Suomessa S&S2018 169 s. Pisteitä: 3/5 Tästä saa puhua koostuu puheenvuoroista tai yleistajuisista artikkeleista, joista kukin ottaa hieman erilaisen näkökulman seksuaaliseen väkivaltaan. Teoksen suurin ansio onkin siinä, että se tuo esiin monien vaiennettujen ryhmien kokemuksia: teoksessa kirjoitetaan esimerkiksi vammaisten, muunsukupuolisten ja queer-naisten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta. Artikkelien tyyli vaihtelee: kaikki ovat yleistajuisia, mutta osa on tieteellisempiä, osa aikakauslehtimäisiä, helposti luettavia mutta poliittisia näkökulmia esitteleviä juttuja. Yleistajuisille, suhteellisin tiiviille esityksille onkin paikkansa: seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on levitettävä luotettavaa tietoa myös muualle kuin akateemisiin piireihin. Sisällöllisesti Tästä saa puhua!  onkin kattava ja monipuolinen. Varsinkin loppupuolen artikkelit ovat syväluotaavia ja tarkasti ki

Feministinen nuortenkirjavinkki: Erika L. Sánchesin I Am Not Your Perfect Mexican Daughter

Erika L. Sanches:  I Am Not Your Perfect Mexican Daughter Alfred A. Knopf 2017 341 s. Pisteitä: 4/5 Erika L. Sanchesin romaani I Am Not Your Perfect Mexican Daughter  on noussut monesti esiin, kun olen etsinyt itselleni jotakin feminististä luettavaa. Tämä viime vuonna julkaistu teos on nuortenromaani, joka käsittelee maahanmuuttajuutta, rodullisuutta, traumoja ja mielenterveyttä. Romaanin keskiössä on kuitenkin suru: Julian hyvätapainen sisko Olga on menehtynyt, ja meksikolaislähtöinen perhe on kriisissä. Julia epäilee, että sisko ei ollut ainoastaan sitä, miltä hän perheestään vaikutti, ja kamppailee surunsa kanssa selvittämällä, kuka sisko oikeastaan oli.  Vaikka perhekriisin tapahtumat saavat alkunsa traagisesta kuolemasta, Sánches ei hukuta lukijaa suruun. Sen sijaan romaanissa pohditaan sitä, miten perhesuhteet muuttuvat tai kärjistyvät, kun jotakin traumaattista tapahtuu. Surun ohella Sánchesin romaanin keskeinen tematiikka kohdistuukin äidin ja tyttären välisee

Raina Telgemeier: Hymy

Raina Telgemeier:  Hymy Twinsy 2015 (2010) 213 s. Suom.Suvi Clarke Pisteitä: 4/5 Hammashoito on minulle tärkeä aihe. Joitakin vuosia sitten kävin läpi pitkän hammashoito-operaation: purentaani korjattiin leukaleikkauksella, mitä edelsi kahden vuoden hammasrautajakso. Ajatus aikuisiän oikomishoidosta tuntui ensin kamalalle, mutta kun viimein sain raudat suuhuni, olin ylpeä siitä, että uskalsin lähteä prosessiin. Kun sitten kuukausien kiristelyjen jälkeen pääsin viimein leikkaukseen, edessä oli melkoinen muutos. Kolmessa tunnissa kirurgi ehti tehdä ihmeitä: näytän nykyään erilaiselta kuin ennen. Hammasrivistöni on nykyään tasainen ja purenta kohdillaan. Uskallan hymyillä vapautuneesti, ja rakastan uusia poskipäitäni, joita minulla ei ennen ollut. Koska olen kokenut hammaslääkärissä kävijä, halusin tarttua Raina Telgemeierin nuorille suunnattuun sarjakuvaromaaniin Hymy . Se kertoo tekijänsä omaelämäkerrallisen tarinan oikomishoidosta: siitä, miten Raina menettää kaksi h

Roxane Gay (toim.): Not that bad. Dispatches from rape culture

Roxane Gay (toim.) Not that bad Harper Perennial 2018 350 s. Pisteitä: 5/5 Tätä lukukokemusta ei ole helppo sanallistaa. Se, mitä ajatuksia ja, ennen kaikkea, mitä tunteita Not that bad - Dispatches from Rape Culture  minussa herätti, ei ole kuvattavissa sanoin. On vaikea yhdistää kaikki ajatukset, kokemukset, muistot, mielikuvat, pelot ja tarinat yhdeksi postaukseksi, jossa käsittelee sitä, miten raiskauskulttuurista kertova esseekokoelma palauttaa lukijan omien traumojensa äärelle.  Not that bad on Roxane Gayn toimittama esseekokoelma, jonka kirjoittajat lähestyvät raiskauskulttuuria kukin omasta näkökulmastaan. Teos käsittelee raiskauksen uhriksi joutumista, traumoja, seksismiä, raiskaamisen sallivia yhteiskunnallisia rakenteita, sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja eri-ikäisten valta-asemia.  So Mayer toteaa esseessään Floccinaucinihilipilification:  Rape was and is a cultural and political act: it attempts to remove a person with agency, autonomy, and belong

Jessica Bennett: Feminist Fight Club. A Survival Manual For a Sexist Workplace

Jessica Bennett:  Feminist Fight Club - A Survival Manual For a Sexist Workplace Penguin Books 2016 294 s. Pisteitä: 4/5 Jessica Bennettin Feminist Fight Club - A Survival Manual For a Sexist Workplace  on ollut lukulistallani jo pitkään. Aloitin kirjan joskus viime syksyä, kun ostin sen Helsingissä, mutta työt veivät mukanaan, ja työpaikkaseksismin pohdinnat ovat jääneet odotuttamaan. Kesäinen TBR-listani (ks. Insta) kannusti minut kuitenkin lukemaan Bennettin teoksen loppuun.  Bennettin teos käsittelee siis työpaikalla tapahtuvaa seksismiä - sitä, miten sukupuoli vaikuttaa työpaikkakäytäntöihin, palkkaan ja niin edelleen. Teos koostuu kuudesta osasta. Ensimmäisessä käsitellään seksistisiä miehiä ja niitä käytänteitä, joilla erityisesti naisia sorretaan työpaikoilla. Tämän jälkeen käsitellään sitä, miten naiset käyttäytyvät työpaikoilla ja miten omat käytänteet vaikuttavat siihen, ettei työpaikalla ole tasavertaista kulttuuria. Bennett pohtii myös sitä, miten naisia t

Toukokuussa luetut

Viimeinen kevätkuukausi meni, ja kesä lomineen on alkanut. Työmääräni kutistui toukokuussa lähes olemattomiin, joten lukemiseen jäi reilusti aikaa. Olenkin ahminut tässä kuussa ennätysmäiset 18 kirjaa. Työvuoden jäljiltä olen kaivannut paljon kevyttä lukemista, ja niinpä olen ahminut runsain määrin chick lit -kirjallisuutta. Minna Lindgren: Vihainen leski Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus Sara Stridsberg: Unelmien tiedekunta Mike Pohjola: Sinä vuonna 1918 Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni. Potilasrunoja Maryan Abdulkarim & Eveliina Talvitie: Noin 10 myyttiä feminismistä Catharina Ingelman.Sundberg: Kakkua, kiitos ! Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton Rosa Meriläinen & Sanna Seiko Salo:   SE - seksipuhekirja Anneli Kivelä: Uusia tuulia Katajamäellä Pauliina Vanhatalo: Toinen elämä Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä Jane Austen: Järki ja tunteet Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen?  Johannes A

Estelle Maskame: Heittäydy, jos uskallat

Estelle Maskame:  Heittäydy, jos uskallat Gummerus 2018 (2017) Suom. Sirpa Parviainen 312 s. Pisteitä: 2/5 Heittäydy, jos uskallat kertoo MacKenzien ja Jadenin tarinan. Kyse on kertomuksesta, jossa ei puhuta vain rakkaustarinasta vaan myös surusta, kuolemasta ja läheisten menettämisestä. Jaden ja tämän sisko Danielle ovat menettäneet vuosi sitten vanhempansa rajussa kolarissa, ja MacKenzie on lakannut pitämästä yhteyttä sisaruksiin, vaikka oli ihastunut Jadeniin ja ystävystynyt Danin kanssa. MacKenzie päättää kuitenkin voittaa ahdistuksensa ja lähestyä sekä Jadeniä että Dania.  On ilahduttavaa, että Maskame käsittelee teoksessaan surua ja menettämistä. Romaanissa paljastuu, että Kenzien oman perheen tragedia on vaikuttanut siihen, miksi tyttö ei ole lähestynyt Hunterin sisaruksia. Maskame puhuu kirjassaan siitä, miten vaikea omaa ja toisten surua on kohdata. Teos esittelee sitä, miten ystävät kaikkoavat traagisissa tilanteissa mutta ei oikeastaan tuomitse pakenevia y