lauantai 24. kesäkuuta 2017

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Alan Bradleyn pehmodekkarit sopivat kesään loistavasti. Vaikka en yleensä dekkareita luekaan, ovat englantilainen kartanomiljöö ja nokkava pikkuvanha päähenkilö hurmanneet minut. 

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bazar 2015 (2011)
Suom. Maija Heikinheimo
419 s.
Pisteitä: 4/5
Hopeisen hummerihaarukan tapaus on, sarjaedeltäjiensä tapaan, varsin klassinen christiemäinen arvoitus- ja rikostarina, jota pohjustetaan muutamin keskushahmoin, murhin ja mahdollisin motiivein. Flavia on taas paikalla, kun rikoksen uhri löytyy taistelemassa hengestään - vain vuorokautta aiemmin Flannella on ennustanut Flavialle ja saanut luvan asustaa de Lucen maaperällä. Soppa on melkoinen, kun Flavia sattuu toisellekin rikospaikalle. 

Bradley osaa hyödyntää rikoskirjallisuuden keskeisimpiä piirteitä: lukijan hämäämistä, ennakkoluuloihin vetoamista, henkilöpaljoutta, ristiriitoja, kadonneita henkilöitä ja yllätyksiä. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on lajityypilleen uskollinen kertomus, jossa lukijaa yritetään pidätellä oikean ratkaisun löytämisestä. 

Vaikka Flavia-sarjan kolmas osa ei sinänsä tarjoa mitään uutta tai säväyttävää, on Bradleyn tyyli sen verran koukuttava, että koko sarja tekee mieli ahmaista kesän aikana. Neljäs odottaa jo hyllyssä. Tässä osassa naureskelin erityisen paljon sisarusten välisille metkuille, jotka tähdittävät muuta kerrontaa. Teksti etenee sujuvasti, ja yksi syy sarjaan koukuttumiselle ovat henkilöhahmot. Kuten muissakin sarjoissa, myös tässä ilahtuu siitä, että saa palata samojen, tuttujen henkilöiden luo yhä uudestaan ja uudestaan. Gladys-pyörä on yksi suosikeistani! Kumma, miten pelkkä nimen antaminen voi elollistaa kulkupelin!

Ilahduttavaa on, ettei Bradleyn sarjan sivujuonteena ole romanttista käännettä - mitä nyt yksi poliiseista ihastelee Feelyä - vaan sarjassa liikutellaan vähä vähältä de Lucen perhehistoriaa ja pohditaan, mitä muuttuneessa taloustilanteessa mahtaa tapahtua. Lukijaa houkuttelevat myös viitteet aiempiin romaaneihin: ne tekevät lukijasta salaliittolaisen, joka jo tietää, mihin Bradley viittaa. Kunnia kirjailijalle siitä, ettei romaani kuitenkaan paljasta aiempien tarinoiden tapahtumia.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kesänpiristyslista 2017

Viime vuonna kesäkuun alussa olin lukuvuoden päättänyt nuori opettaja, jonka oli aika siirtyä työmaailmasta gradumaailmaan. Kesälomalla halusin pitää kuitenkin hauskaa, ja laadin hupaisan, mieltä piristäneen kesänpiristyslistan.

Nyt, juhannuksen korvilla, olen valmistunut filosofian maisteriksi, olen pätevä mutta kovin työtön opettaja. Aikaa on, joten kesänpiristyslista tulee taas tarpeeseen, sillä välillä on pohdittava työkseen asti, mitä seuraavaksi keksisi.

Viime vuoden listassa on paljon lystejä asioita, mutta löytyy hauskuuksia tämän vuoden top 100 -kesätekemisten listalta. Aion viettää aikaa ulkona: kulkea metsäpolkua (tehty), käydä yksin uimassa, havainnoida puistossa, viihtyä vatukossa ja keinua. Pelailu kuuluu oleellisena osana kesään: tahdon pelata Zeldaa (todellakin tehty), Castles of Mad King Ludwig -peliä, mölkkyä sekä tietenkin katsoa pesäpalloa (tehty). Pari palapeliäkin on varattu. 


Ruokailuun liittyvät paitsi puolukoiden kerääminen myös perjantaikarkit, uuden reseptin opetteleminen, kakun leipominen, mustaherukoiden ostaminen, halloumin paahtaminen sekä pehmis.

Lukemistakaan en ole kesältäni unohtanut, vaan tarkoitus on lukea kirjastossa, järven rannalla ja parvekkeella, opetella feminismiä, kirjoittaa blogikommentti ruotsiksi (jag gjorde det!!!), kuunnella blogipostaus ja pitää lukumaraton.

Kirjoittamista edistän havainnoimalla, käymällä taiteilijatreffeillä (käsite Julia Cameronilta), kirjoittamalla kirjeen ja postikortin sekä tietysti päiväkirjaa ja runoja.

Lopuksi on tietenkin oltava hieman lapsenmielinen ja valvottava aamukolmeen, hypittävä kesäsadelätäköissä ja pukeutua juhlavaatteisiin ja juhlia spontaanisti. Olohuoneessakin sopii tanssia. Rentoutumista varten olen listannut yhdeksi kohdaksi sen, että olen pyjamassa iltapäivään saakka. Haaveilemista aion toteuttaa makoilemalla nurmikolla taivasta katsellen.

Kesänpiristyslista on hyvä keino huomata, mistä asioista pitää ja toisaalta huolehtia siitä, että tulee tehneeksi hupsuja asioita silloinkin, kun ei ihan hirveästi huvittaisi. Olen innoissani listasta ja sen pikkupuuhista. 

Esitän tänä vuonna samat kysymykset kuin viime vuonna: Mitkä asiat kuuluvat ehdottomasti kesäänne? Mitä kesäpuuhia olette ehtineet jo toteuttaa, ja mistä vielä haaveilette?