Tekstit

Anu Silfverberg: Äitikortti

Kuva
Ovulaatio- ja raskaustestimerkit tulevat tutuiksi. Selviää, että erityisesti ovulaatiotestit ovat naissukupuolta vastaan kehitetty salajuoni, jonka lopullinen tarkoitus ei ole raskautuminen vaan mielisairaus. Tulkinnanvaraa on loputtomasti. Ajattelen katkeruudella muita ihmisiä, erityisesti miehiä, jotka eivät koskaan elämässään joudu tekemään ovulaatiotestiä. Vihaan heidän ovulaatiotestitöntä elämäänsä. Vihaan heidän huolettomuuttaan, sitä miten heidän ei tarvitse tarkkailla kehoaan tai hallita sitä, ja miten he sen vuoksi hallitsevat sen täysin. He vain menevät vessaan ja pissaavat. Helvetti. 
Minusta tulee äiti. Minusta tullee äiti. Minun on mahdollista tulla äidiksi. Saatan olla äiti. Olen pian äiti.

Tulin raskaaksi kesän lopussa. Raskaus on vasta alussa, mutta minä ja puolisoni olemme tehneet päätöksen olla tilanteestamme avoimia - haluamme voida iloita jo nyt, ja toisaalta emme halua myöhemmin peitellä sitäkään, jos raskaus ei syystä tai toisesta jatkukaan.

Jo nyt, alkuraskaudes…

Kuulumisia

Hups!

Bloggaamistauko on venähtänyt kuukauden mittaiseksi - en ehkä koskaan ole ollut näin kauaa poissa blogistani.

Mitä sitten tapahtui?

Ei kai mitään erityistä, paitsi se, että kesällä luin niin paljon, että en pysynyt bloggaustahdissa mukana. Sen jälkeen taas alkoi tuntua, ettei kirjoittaminen huvita - ei ehkä oikein ollut aikaakaan. Olen jälleen aloittanut uuden työn, mikä on vaatinut veronsa: elokuussa olen lukenut ehkä neljä kirjaa, kun kesäkuukausina luin lähemmäs kahtakymmentä per kuukausi.

Juuri nyt minulle toimivat äänikirjat. Kuuntelen parhaillaan esseekokoelmaa What my mother and I don´t talk about, jossa eri kirjoittajat käsittelevät äitisuhteitaan ja sitä, mistä asioista äidin kanssa ei ole puhuttu. Monet ovat vaienneet perheväkivallasta, toiset suvun menneisyydestä. Kokoelma on ehdottoman kiinnostava ja feministinen - suosittelen sitä siis!

Toivoisin löytäväni lukemiseen lisää aikaa ja intoa lähiaikoina, ja haluan palata kirjoittamaan blogia ahkerammin. Instassa (@sivut…

Vuoden toinen hyllynlämmittäjä: Anni Blomqvistin Tie myrskyluodolle

Kuva
Tie myrskyluodolle on minulle tärkeä kirja. Se muistuttaa minua ensimmäisestä opettajavuodestani, jolloin eräs oppilaani luki kirjan äidinkielen työtään varten. Oppilas yllättyi positiivisesti: vaikka kirjan alku ei ollut kiinnostava, tarina vei hänet lopulta mukaansa.

Minulle kävi samoin.

Myrskyluoto-kokoomateos on ollut hyllyssäni jo vuosia, ja valitsin sen vuoden alussa yhdeksi hyllynlämmittäjäkirjaksi, jonka haluaisin lukea vuoden aikana. Tämä Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseenkin sopiva klassikko on myös yksi äitini suosikeista. Olen arvellut teosta pitkäpiimäiseksi, mutta jälleen kerran klassikkoennakkoluuloni osoittautuivat turhiksi.

Tie myrskyluodolle ei varmaankaan ole kaikkien juttu, mutta minua ihastutti vanhanajan elämän kuvaus, saaristolaiselämä ja nuoren tytön kasvutarina. Maija kihlataan jo varhain Jannelle, vaikka tytön mielestä Magnus on suloisempi. Häitä odotellaan muutama vuosi, ja samalla seurataan saaristossa asuvien elämää. Blomqvist, joka menetti merelle…

Feminismi tarvitsee erilaisia ääniä - esittelyssä esseekokoelma Can we all be feminists?

Kuva
June Eric-Udorien toimittama esseekokoelma Can we all be feminists on parasta feminististä kirjallisuutta, jota olen vähään aikaan lukenut. 
Eric-Udorien kirjoittama johdanto-osio valaisee valkoiselle feministille hyvin sitä, miksi feminismi ei sovellu kaikille sellaisenaan kuin se usein esitetään. Kyse on Erix-Udorien mukaan erityisesti siitä, että feminismin tunnetuin muoto ei ota riittävästi huomioon esimerkiksi rodulistettujen tai muiden marginalisoitujen ryhmien tarpeita. Mediassa esillä oleva feminismi on useimmiten valkoisten naisten feminismiä, johon liittyvät valta-asetelmat vahingoittavat niitä, jotka eivät kuulu hyväosaisiin. Eric-Udorie muistuttaakin, että vaikka valkoiset naiset kohtaavat seksimiä, heidän on kyettävä työstämään omaa valkoisuuttaan ja etuoikeuttaan. Toinen asia, jota Eric-Udorie kaipaa valkoisilta feministeiltä on se, etteivät valkoiset yrittäisi nostaa itseään jalustalle myös silloin, kun kyse on vaikkapa rodullistettujen kokemuksista. Liittolaisuus ja s…

Lomalla luettua - suomalaista sarjakuvaa, azerbaidzanilaista runoutta

Hups - blogi on jäänyt kesälomalle joksikin aikaa, mutta lukeminen ei ole lakannut. Päinvastoin - olen ahminut kirjoja tiheää tahtia, ja työpöytä notkuu bloggaamattomien pinosta. Kirjoituspaineita vähentääkseni kokoan tähän muutaman viimeaikoina lukemani teoksen ja kerron lyhyesti, mitä pidin niistä. Miniarviot ovat lomailevan bloggaajan pelastus, eikö?


Tove Jansson: Taikurin hattu

Viikonloppuna maratoonattiin, ja aloitin oman lukumaratonini Muumi-klassikolla. Taikurin hatussa on paljon (TV:stäkin) tuttuja seikkailuja, mm. Muumipeikon muuttuminen inhottavaksi otukseksi ja taikapilvillä ajelehtiminen. Omaksi lempparikseni tämä ei nouse ehkä siksi, että mielessä pyörii koko ajan ysärianimaatio ja toisaalta myös siksi, että en löydä tästä ihan samanlaista Muumi-filosofiaa kuin muista Muumi-kirjoista, vaikka jokainen hahmo välillä kamppaileekin identiteettinsä kanssa.

Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä

Lähellä villiä sydäntä toimii silloin, kun kaipaa hieman haastavampaa lukemista. Br…

Representaatioita laajentamassa - S.K.Alin nuortenkirja Love from A to Z

Kuva
Feminismiin perehtyneet tietävät, että representaatioilla on väliä. Myös sillä, millaisia hahmoja ja teemoja kirjallisuus kaiuttaa, on merkitystä. Suuri osa kirjallisuudesta tarjoaakin lukijoilleen vain ahtaita henkilökuvia, joista itsensä pystyvät löytämään vain terveet, heterot valkoiset. Onkin aina hienoa, kun löytää teoksen, joka on aidosti moninainen ja jähmettyneitä representaatioita purkava. Yksi näistä teoksista on S.K. Alin Love from A to Z.
S.K. Alin nuortenromaanissa Love from A to Z parasta onkin se, että romaani tarjoaa samastumiskohteita niille, joiden ääntä kirjallisuudessa ei kovinkaan usein kuule. Teoksen päähenkilöinä on kaksi nuorta muslimia - Zayneb, syrjintään turhautunut tyttö, ja Adam, surun ja MS-taudin kanssa taisteleva poika. Nuorten tiet kohtaavat, ja syntyy paitsi rakkaustarina myös keskustelua syvällisistä, tärkeistä asiosta. 
Alin teoksessa hienoa on se, että samalla, kun se tarjoaa söpön, ihanan rakkaustarinan, se muistuttaa, millaisia ongelmia yhteisku…

Islantilaista kansanperinnettä - Sjón Skugga-Baldur

Kuva
Bookstagram on upea yhteisö, eikä vähiten siksi, että kirjavinkkejä sataa joka päivä. Instagramista poimin tämänkin kirjan, Sjón Skugga-Baldurin. Moni tuntui tykästyneen Sjón kieleen ja luontokuvauksiin, minua kiehtoi teoksen lintuaiheinen kansi. 
Skugga-Baldur kertoo papista, Baldur Skuggasonista, joka tekee, mitä tahtoo, ja Fridrik B. Fridjónssonista, jolla on ollut kasvattitytär. En oikeastaan halua avata teoksen juonta enempää - se on parhaimmillaan silloin, kun siitä ei tiedä kaikkea. Ikävä kyllä teoksen takakansi kertoo enemmän kuin lukijan olisi välttämätöntä tietää.
Skugga-Baldur rakentuu islantilaiselle tarinankerronnalle, ja onkin hyvä, että suomentaja ilmaisee teoksen ensilehdellä, että skuggabaldur on kansantarinoiden hahmo, joka on sekoitus kissaa ja kettua tai koiraa. Se voidaan tulkita myös pahaksi hengeksi tai piileskeleväksi ihmiseksi. 
Tämä tieto antaa teokselle tulkintakehyksen. Pappi, Baldur Skuggason, näyttäytyy jo alussa ristiriitaisena, jopa pahansuopana henkilön…