Siirry pääsisältöön

Tekstit

Välitilassa on ikävä entisen elämän sirpaleita - raskaus ja äidiksi tulo Härkösen Heikosti positiivisessa

Heikosti positiivinen taisi olla ensimmäinen kirja, jonka luin yhdessä päivässä sitten vauvan syntymän. Saavutus tämäkin; nopealukuinen tosin oli.
Härkösen omaelämäkerrallinen teos käsittelee lapsettomuutta, raskautta ja äitiyden alkupolkua. Näistä kaksi jälkimmäistä omalla kohdalla tuttuja. 
Härkönen ei kaunistele raskautta. Päinvastoin hän kysyy: Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on?Keho tuntuu vieraalta, ja koko identiteetti on muutoksessa. Raskaana ollessa ei oikein ole vielä äiti, muttei enää sekään, joka oli ennen. Härkönen kirjoittaa: Katson peiliin. Kuka siellä on? -- Entisestä minästäni ei ole näkyvissä yhtään ainoaa sirpaletta.  Olenko jonkinlaisessa välitilassa; koska en ole vielä äiti, en ole enää kukaan? Eikä äitiyskään näyttäydy pyhänä olotilana tai elämän täyttymyksenä. Imetys raastaa hermoja ja lihaksistoa (niin samastuttavaa - miksei tästäkään puhuta …

Helena Sinervo: Tytön huone

Tytöt haluavat pois kotoa, niin se vain on. Tytöt heittävät hyvästit huoneelleen ja haikailevat avarampia oloja, vaikka juuri heille maailma näyttää rujot puolensa. Sofiakaan ei vielä ymmärrä, että kaikki ihmiset eivät eläydy toisten kärsimyksiin vaan haluavat päinvastoin tuottaa niitä, polkea jalkoihinsa ja nitistää. Joillekuille elämän pääsisältö voi olla pääsy niskan päälle ja kontrolliasemaan, vaikka saisi kynsiinsä vain yhden nuoren naisen, kadehdittavan hyväosaisen ja siksi vihattavan. Tyttö ei välttämättä tunnista sitä piirrettä eikä usko havaitsemaansa.Äidiksi tultuani - tai no, oikeastaan jo raskausaikana - minua alkoivat kiinnostaa äitiyden ja vanhemmuuden tematiikat kirjallisuudessa. Helena Sinervon Tytön huone vastaa tähän tarpeeseen hyvin: se on kertomus äitiydestä hetkellä, jolloin tytär on muuttamassa pois kotoa. Tytön huoneen asetelma saa minut kysymään, miksi tällaisesta arkipäiväisestä - ainahan joku on lentämässä pesästä - mutta samalla ainutkertaisesta tapahtumasta…

Amanda Vaara: Pientä fiksausta vailla

On vähän hassua, että feministinä tartun chick lit -teoksiin yhä uudestaan ja uudestaan. En oikeastaan välitä ennalta-arvattavista juonikuvioista, inhoan kliseisiä hahmoja ja niin edelleen - mutta kuitenkin sitten kaipaan viihdyttävää höttöä arkeeni. Ja mitäpä sitä häpeilemään! Tällä kertaa viihdyin ihan kohtalaisesti Amanda Vaaran Pientä fiksausta vailla -romaanin parissa (lainasin jopa jatko-osatkin), vaikka kaunokirjallisesti suuresta merkkitapauksesta ei oikein voikaan puhuaYmmärrän kyllä, miksi Pientä fiksausta vailla viehättää lukijakuntaansa (siis kaltaisiani kolmekymppisiä kotiäitejä, jotka kaipaavat arkeensa romantiikkaa ja unelmia). Venlaan tarinaan voi olla helppo samastua: uupumus, hiertävä suhde ex-aviomieheen ja kiukutteleva teini-ikäinen ovat monelle naiselle tuttuja. Downshiftaus ja unelmien toteuttaminen tuovat lohtua arjen keskelle, ja kepeä, ennalta-arvattava tarina tarjoaa tuttuutta. Arjen keskellä voi tuntua tarpeelliselta lukea jotakin, joka ei vaadi liikaa keski…