Siirry pääsisältöön

Tekstit

Vigdis Hjorth: Perintötekijät

Kun ihmiseen sattuu, hänestä ei tule kilttiä. Kun ihmiseen sattuu, yleensä hänestä tulee ilkeä. -- Vaatii kovaa työtä tehdä kärsimyksestä mitään sellaista mistä on hyötyä kenellekään, varsinkaan kärsivälle itselleen.
Toisinaan, joskus, kirja löytää luoksesi hetkellä, jolloin tarvitset sitä. Kirjan ei tarvitse käsitellä sitä, mitä itse käy elämässä läpi - riittää, että teos koskettaa jollakin tasolla. Toisinaan se on kieli, toisinaan sisältö, toisinaan se, mitä teoksella halutaan sanoa. 
Vigdis Hjorthin Perintötekijät on minulle teos, jonka luin juuri silloin, kun minun tarvitsi lukea se. Norjalaisen Hjorthin tähänastisena pääteoksena pidetty romaani kertoo perheestä, jolla on salaisuuksia, perheestä, joka on piilottanut salaisuuksia vuosikymmeniä. Romaanin minäkertoja on Bergljot, noin 50-vuotias nainen, joka joutuu kohtaamaan perheensä konfliktit, kun hän sisaruksineen käy taistelua perintömökeistä. Bergljut ja tämän veli ovat erkaantuneet muusta perheestä, joka kieltäytyy tunnustama…

Syyslehtiä ja tarkkailua ulkopuolelta: Bo Carpelanin Piha vakuutti minut

Vähän yllättäen löysin runokokoelman minun makuuni. Etsin luettavaa Helmet-haasteen kohtiin 47 ja 48 - samankaltaisia nimikkeitä. Milan Kunderan Pila ja Bo Carpelanin Piha muistuttavat toisiaan, ja näistä otin lukemiseksi ensimmäisenä Carpelanin runokokoelman. 
Piha on proosamainen runoelma kaupunkilaiselämästä ennen sotien aikaa. Runojen minäpuhuja on lapsi, kasvava poika, joka lapsille tyypilliseen tapaan tarkkailee kerrostaloelämää tiiviisti ja tarkkanäköisesti mutta kuitenkin vähän ulkopuolelta. Runonpuhuja tekee havaintoja lapsen maailmasta: hän esimerkiksi seuraa, miten ikkunasta valuu vesinoroja sateisella säällä. 
Pihassa on kiinnostavaa sekä arjen kuvaus että runonpuhujan ulkopuolisuus. Kokoelma alkaa runolla, joka kehystää koko teosta: Carpelan luo arkisen maiseman tavallisesta päivästä: kesä on kääntymässä loppuun, naiset suorittavat kotiaskareita, isä istuu lukemassa lehteä. Mieleeni palaa ensimmäisenä äitini kotitalo maalaismaisemineen, kunnes ymmärrän, että nyt ollaan kau…

Kirjallisuutta maailmalta, osa 2: mitä Sivutiellä on luettu aiemmin?

Jokin aika sitten julkaisin koontipostauksen, jossa esittelin muutamia tänä vuonna lukemiani maailmankirjallisuuden kirjoja. Tässä postauksessa annan lisää vinkkejä maailmankirjallisuudesta ja esittelen sellaisia teoksia, jotka olen lukenut jo aiemmin. 
Chile: Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja Taide ja taiteilijuus kietoutuvat paitsi novelleihin myös Bolanon kerrontaan. Viehätyin valtavasti Bolanon yksinkertaisesta, toteavasta tyylistä, joka tutkiskelee ihmissuhteita ja -elämiä ulkopuolelta; useissa novelleissa kertojana on joku, joka on kuullut kertomansa tarinan joltakin toiselta. Kirjailijuuden ja kirjoittamisen metateksti on jatkuvasti läsnä, ja novellien itsetietoisuus on kiinnostavaa. Bolanon virkkeet polveilevat ja tarjoavat lukijalle aivojumppaa, mutta samalla teksti on hyvin vähäeleistä. Konkreettisten tapahtumaselostusten kautta voi kuitenkin peilata syvällisiäkin teemoja, Bolano osoittaa. Ihastuin kokoelmaan ja sen kaihomieliseen, vakavahkoon sävyyn syvästi. Suosittelen!

Ir…