keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Mielenterveysviikko: Lohdulliset laululyriikat




Tällä viikolla vietetään Mielenterveysviikkoa, ja Suketuksen haaste pyytää bloggaajia keskustelemaan mielenterveyteen liittyvistä teemoista. Aiemmin tällä viikolla olen puhunut kirjallisuuden merkityksestä vertaistukena, minkä lisäksi vastasin muutamaan mielenterveyskirjallisuutta käsittelevään kysymykseen. 

Lukeminen ei suinkaan ole ainoa tapa, jolla lohduttaudun vaikeina aikoina. Myös muut taidemuodot kiinnostavat: leikekirjojen kokoaminen on hauska tapa käsitellä vaikeita tuntemuksia, ja musiikki - no, se nyt kuuluu olennaisesti elämääni. Tänä syksynä olen palannut vanhaan tapaani kuunnella musiikkia työmatkoillani. Musiikki piristää ja vie ajatukset muualle silloin, kun töihin lähteminen on vaikeaa. 

Tässä postauksessa käsittelen niitä kappaleita, jotka ovat olleet minulle merkityksellisiä erityisesti lyriikoidensa takia. Kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia, mikä heijastuu kappalevalintoihini. Lähestyn rakkaita lohtubiisejäni teemoittain: osan yhdistän kiusaamiskokemuksiin, osan masennukseen ja osan toipumiseen.

KIUSAAMINEN

Minua kiusattiin yläasteella rankasi, ja viime vuosiin saakka olen taistellut kiusaamiskokemusteni kanssa. Jo yläkoulussa musiikki lohdutti minua: se sanoitti ne tuntemukset, joita en itse osannut ääneen sanoa. Seuraavat kappaleet linkittyvät tavalla tai toiselle kiusaamiseen ja lohduttavat silloin, kun muut ovat ilkeitä. 

Tommi Läntinen: Syvälle sydämeen sattuu

Eräänä yläkouluaamuna kuulin tämän kappaleen koulussani - se soitettiin aamunavauksessa. Muistan, miten ikätoverini pilkkasivat kappaletta kamalaksi, mutta minä tunnistin kappaleesta itseni. Tämä klassinen kiusaamista käsittelevä laulu kertoo siitä, miten kivuliasta kiusaaminen on ja miten voimattomaksi uhri itsensä tuntee. Laulu on auttanut minua monessakin elämänvaiheessa, ja samalla se saa pohtimaan, miksi pienet lapset joutuvat kokemaan tällaisia tunteita: 
Sattuu, pienet hartiat kun alas painuu.
Koskee, paha lääkettä on siihen löytää.
Kiusaajat saapuvat, näytös voi alkaa.
Koskee, kun sivusta vain sitä katson.
Juha Tapio: Kelpaat kelle vaan

Juha Tapio sai minut lukioikäisenä uskomaan, että asiat muuttuvat paremmiksi ja että jonakin aamuna tunnen itseni jälleen arvokkaaksi. Kappale arvostaa "sinää" ja ymmärtää tämän kivun: 
Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin,
Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin
Johanna Kurkela: Suojelkaa mua

Kurkela on minulle rakas artisti, ja hänen herkän puhdas äänensä luo kipeisiinkin kappaleisiin kauniin sävyn. Suojelkaa mua on artistin aiempaa tuotantoa, mutta minä tutustuin tähän lauluun vasta tänä syksynä. Laulu on kaunis ja koskettava, ja se osoittaa tuskallisesti lapsen toiveen tulla suojelluksi ja turvatuksi.
Ei saa käyttäytyy väärin, kun ne katsoo
eikä koskaan saa alkaa itkemään.
Kiltit lapset on niitä jotka uskoo
uskoo kaiken ja tyytyy vähempään.

Suojelkaa mua
Suojelkaa mua
Haltijat kaukaisen maan
MASENNUS

Johanna Kurkela: Ingrid

Indrig on minulle erityisen tärkeä kappale. Se kuvaa tarkkanäköisesti sitä, miten masennukseen suhtaudutaan: 
Onni on päätöksestä kii,
täytyy piristyy, nousta ja pukeutuu.
Eikä saa jäädä vellomaan
kaikkeen haikeaan niin että masentuu.
Tämän lisäksi kappale paljastaa sen, miten huomaamaton masennus voi olla. Koska yhteiskunta ei aina tunnusta sairauden olemassaoloa tai sen vaikutuksia, on masentuneen sinniteltävä päivästä toiseen: 
Pystyn nauramaan, pystyn valon tuomaan,vaikken oikeesti henkeä saa.
Mä kyllä reipas tänään oon
vaikka melkein luovutan jo.

Miten reipas tänään oonhymy huulilla työni mä teen. Ja sinä täysin sokee oot
sille miten uupunut oon
Kaija Koo: Seinäruusu

Tämä surumielinen, tulevaan kaipaava kappale on kaunis ja voimakas. 
Vielä kerran minäkin tanssia saanja silloin pyörii alla maaMinä täällä sinua niin kaipaanvielä me taivaassa tanssitaan
Haloo Helsinki: Kevyempi kantaa

Haloo Helsingin kappaleessa runon sinä on masentunut: herkkä, pieni ihminen kuulee vain voiman, joka kiskoo häntä alaspäin. Ympärillä olevat ihmiset näkevät, miten sinä kuihtuu kuihtumistaan. Masentuneen voimat eivät riitä yrittämiseen, eikä tämä onnistu täyttämään niitä vaatimuksia, jotka elämällä hänelle on. 
muttet kuuntele muita,kuin sitä yhtä,joka käskee painu alemmas ystäväinja se kaiken sulta syöja heti perään vielä lyöja sanoo sä pystyt parempaanJa kun putoaa höyhenvyö,alkaa ikuinen yöSä pääset aikaan suurempaan
TOIPUMINEN

Christina Perri: Human

Perrin Human oikeuttaa pahan olon ja sen, että toisten käytös sattuu. Huono olo on inhimillistä ja hyväksyttävää: I´m only human/ and I bleed when I fall down.

Kelly Clarkson: If no one will listen

Jokainen tarvitsisi ihmisen, johon turvata silloin, kun muu maailma hylkii. Olen itse ollut siitä kiitollisessa asemassa, että minulla on aina ollut vähintään yksi ystävä, jonka apuun nojautua. Clarksonin laulu herättää toiveen siitä, että on olemassa joku, joka välittää: 
If no one will listenIf you decide to speak
If no one is left
Standing after the bombs explose
If no one wants to look at you
For what you really are
I will be here still
Jari Sillanpää: Sinä ansaitset kultaa

Saattaa olla kornia pitää Jari Sillanpäästä, mutta kaikki tuntenevat jonkun, jonka toivoisi pyytävän itseltä anteeksi. Sinä ansaitset kultaa sanoittaa sen tunteen, joka syntyy, kun toinen ei koskaan pyydä anteeksi. Miten monet kerrat olenkaan haaveillut, että ne miehet, jotka ovat tehneet minulle pahaa, myöntäisivät virheensä ja rohkaisisivat minua pitämään mieleni korkealla. Anteeksiantoa en saa, mutta Sillanpään kappale muistuttaa, että minä olen ansainnut parempaa. 

Hayley Westenra: Listen to the wind

Tämä kaunis, herkkä kappale on surumielisen toiveikas. Runon minä on läsnä, vaikka olisikin jo lähtenyt - ja kevät ja elämä alkavat uudestaan. 
If you listen to the wind you can hear me againEven when I´m gone you can still hear the songHigh up in the trees as it moves through the leavesListen to the wind, there´s no end to my...
Maija Vilkkumaa: Mä jään

Vilkkumaan Mä jään on ollut minulle tärkeä jo yläasteikäisestä saakka. Tähän kappaleeseen on tiivistynyt kaikki se läheisyydenkaipuu, mitä minussa on ollut. Jo nuorena tyttönä toivoin, että minulla olisi ollut joku, jolle voin laulaa näin: 
Se kaikki saa sut vielä väsymään
Mut jos et välitä siitä
Mä tuun sun syliin ja jään
Mä olen kyllästynyt pelkäämään
Ja mä en välitä muusta
Mutta jos vain suostut mä jään
Kaipasin syliä, joka ottaisi minut vastaan sellaisena kuin olen. Olen kiitollinen siitä, että nyt minulla on sellainen syli. <3 

Mitkä kappaleet tai artistit ovat lohduttaneet teitä vaikeina aikoina? Entä millainen musiikki saa teidät piristymään? 

maanantai 20. marraskuuta 2017

Mielenterveysviikko: Mental health book tag

Vaikka rakastan listoja ja kysymyksiä, en ole blogiaikanani kirjoitellut kovinkaan aktiivisesti book tag -postauksia. Käynnissä olevan mielenterveysviikon ja siitä muistuttavan Suketuksen haasteen myötä päädyin pohtimaan, miten nostaisin tämän itselleni tärkeän aiheen blogiini. Pieni googlailu auttoi - englanninkielisissä blogeissa on kiertänyt varsin näpsäkkä Mental health book tag. Alkuperäisen idean mukaan kanssabloggaajat voi tägätä osallistumaan - minä en nimeä ketään mutta kehotan osallistumaan mielenterveysviikon puitteissa! :)

1. Name a book that lifts your spirits, even when times are tough.

ertomuksia. Sen novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on sympaattinen kuvaus siitä, miten pelokas ihminen voi olla ja miten kauhistuttavistakin tilanteista voi selvitä. Myös Janssonin Taikatalvi ja Muumilaakson marraskuu lohduttavat, kun olo on huono.

2. What book about mental health is on your TBR, and why?

Jenny Lawsonin omaelämäkerrallinen Furiously Happy. Kirjallisuus on minulle keino samastua, lohduttautua ja saada vertaistukea. Arvostan sitä, että yhä useammat sairastuneet kertovat tarinansa - näin saadaan aitoja kuvauksia siitä, millaista on elää mielenterveysongelmien kanssa. Aloitin aikanaan Hanna-Riikka Kuisman Viidennen vuodenajan, mutta lukeminen oli niin rankkaa, että jouduin jättämään kirjan kesken. 

3. Name a nonfiction book about mental health.
Christophe Andrén ja Muzon sarjakuvateos Pienet pelot ja suuret fobiat on yhdistelmä faktatekstejä ja kuvitettuja kertomuksia mielenterveysongelmista.  Teos toimi, kun olin nuorempi; nykyään saattaisin sanoa sen antamaa kuvaa kovin kapeaksi. Viime vuonna julkaistiin Error - mielen häiriöitä, jossa tavalliset suomalaiset kuvaavat omaa sairauttaan. 


4. Read this, not that – name a book with a good depiction of mental health, and one with a problematic depiction of mental health.

Pauliina Vanhatalon Keskivaikea vuosi on osuva kuvaus masennuksesta. Myös Emmi Valven Armo ja Miettisen kokoama Rikkinäisen mielen kuvia tarjoavat samastuttavia kuvauksia mielenterveyshäiriöistä. Holly Bournen Oonko ihan normaali? on hieno nuortenromaani, mutta sen OCD-kuvaus jää hitusen litteäksi. Toisaalta pisteet Bournelle siitä, että teos pyrkii normalisoimaan mielenterveyshäiriöitä.

5. Other than reading, what helps you when you’re feeling low?

Ykköskeinoni on käpertyä rakkaani syliin: toisen läsnäolo rauhoittaa. Toisinaan kirjoitan päiväkirjaa, mutta yhä useammin kaipaan huonoina päivinä jotakin konkreettista tekemistä, joka vie ajatukseni muualle. Kesällä pelasin Zeldaa, nykyään NHL:ää (heh!). Jouluaikaan askartelen kortteja, ja myös värittäminen rauhoittaa. Omalla kohdallani erityisen tärkeää on, etten jää vellomaan tunteisiini - kaikki toiminnallinen mukava tekeminen auttaa. Myös mielenterveyttä käsittelevät blogit ovat auttaneet - tieto ja vertaistuki helpottavat oloa. 

6. Name a book that is intersectional - e.g. there is a character of color or LGBTQ+ character with low mental health.

Roxanne Gayn Hunger. Gay kuvaa teoksessa kehosuhdettaan ja sitä, miten raiskaustrauma on vaikuttanut häneen. Gayn teoksiin kannattaa muutenkin tutustua, jos (ja kun) intersektionaalisuus kiinnostaa.

7. Why do you think accurate representations of mental health are important?

Ensinnäkin: mikäli representaatio ei ole terminä tuttu, sillä tarkoitetaan (muun muassa) kuvausta ulkoisesta maailmasta, siis sitä, millaisia merkityksiä ja mielikuvia johonkin asiaan liitetään ja miten tästä asiasta puhutaan. 

Tarkat mielenterveyden representaatiot ovat tärkeitä monestakin syystä. Kielitieteilijänä olen tietoinen siitä, että kielellä, diskursseilla ja representaatioilla luodaan maailmaa: se, miten puhumme mielenterveydestä, vaikuttaa siihen, millaisena mielenterveyden ja sen ongelmat ymmärrämme. Toisaalta tarkat kuvaukset ovat tarpeen siksi, että mielenterveyshäiriöistä kärsiviin liitetään yhä ennakko-oletuksia; samoin stigma on melko vahva. Jotta omia sairauksia ei tarvitsisi hävetä ja jotta ne otettaisiin todesta, on myös levitettävä tietoa siitä, millaisina sairaudet elämässämme näyttäytyvät. 

8. Name a book about a less well-known mental health condition.

Vaikea kysymys. Masennuksesta ja ahdistuksesta on julkaistu koko joukko kirjoja, mutta esimerkiksi traumaperäisestä stressistä puhutaan vain harvoin. Tämä ahdistuneisuushäiriöihin kuuluva sairaus oli itselleni vieras siihen asti, kunnes sain kohdata sen itse. Harmikseni en ole juuri lukenut teoksia, joissa posttraumaattisesta stressistä puhuttaisiin suoraan. Ainakin Yanagiharan Pienen elämän Juden voi hyvinkin tulkita sairastavan kaiken muun ohessa myös tätä piinallista ahdistuneisuushäiriötä.

9. What book would you reccomend to someone to learn more about mental health?

Kannattaa vilkaista vertaistukilistaa, jonka kokosin viikonloppuna. Vanhatalon Keskivaikea vuosi, Parkkosen 112 - vihaan itseäni, Kira Poutasen Ihana meri, Emmi Valveen Armo - hyviä, monipuolisia teoksia kyllä riittää! Mikäli tiedätte hyviä mielenterveysaiheisia teoksia, otan vinkkejä vastaan.