keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Lue itsellesi mielenterveyttä - lukuhaaste ja -projekti + kirjamessujen lippuarvonta

Tänään, lokakuun 10. päivä, on paitsi Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden merkkipäivä, myös eräs toinen tärkeä päivä: maailman mielenterveyspäivä.

Suomen mielenterveysseuran sivuilla kerrotaan, että tämänvuotinen teema on nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa teema tarkoittaa sitä, että panostetaan mielenterveyden vahvistamiseen: olisi tärkeää, että nuoret löytävät ja oppivat tunnistamaan omat vahvuutensa.

Kuten moni teistäkin on varmasti huomannut, mielenterveystematiikka on itselleni tärkeä ja haluan keskustella siitä täällä blogissani. Instagram-tililläni olen muistuttanut useimpina maanantaina Mental Health Mondaysta ja esitelyt sekä omia kokemuksiani yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä että lukusuosituksiani mt-aiheisista kirjoista. Blogin puolella olen taas julkaissut pidempiä mielenterveysaiheisia postauksia ja keskustellut esimerkiksi lohdullisista laululyriikoista, tehnyt mielenterveysaiheisen booktagin ja puhunut kirjallisuudesta vertaistukena.

Koska haluan jatkaa mt-aiheesta postailemista säännöllisesti ja herättää aiheesta keskustelua, olen laatinut itselleni ja teille lukuhaasteeseen, jossa luetaan itselle mielenterveyttä ja tietoa mielenterveydenhäiriöistä.

Lue itsellesi mielenterveyttä -projekti ja -lukuhaaste käynnistyy tänään, 10.10.2018, ja jatkuu ensi kevääseen. Suomen mielenterveysseura on juhlinut toukokuussa Mental Health Art Weekiä, joten toukokuu tuntuu hyvältä ajankohdalta päättää kirjallisuusaiheinen mielenterveyskeskustelu. Vaan mistä haasteessa on kyse ja mihin siihen voi osallistua?

Lue itsellesi mielenterveyttä -haasteessa keskeistä on bingo, jota voi täyttää lukemalla mielenterveyttä käsitteleviä ja sitä parantavia kirjoja. Lue siis teoksia, jotka lisäävät hyvinvointiasi, ja teoksia, jotka opettavat jotakin toisten hyvinvoinnista - ja koeta saada neljä rastia peräkkäin (mihin suuntaan tahansa).



Lukemisen ohella aion itse jatkaa mielenterveysaiheisten postausten laatimista: mielenterveysongelmien aiheuttamaa stigmaa ja ennakkoluuloja on edelleen vähennettävä. Jos mielessäsi on aihe, josta haluaisit keskustella tai kuulla lisää, vinkkaa!


Mikä: Lue itsellesi mielenterveyttä -haaste (#luemielenterveyttä, #readyourselfmentalhealth)
Milloin: 10.10.2018-26.5.2018
Missä: Blogeissa, Instassa, Twitterissä, muualla somessa, arkielämässä. Ilmoittaudu tämän postauksen kommenttiosiossa ja koosta ensi keväänä oma panoksesi blogiin, instaan tai muualle someen.
Kenelle: Kaikille!
Miksi: Mielenterveysongelmista puhutaan edelleen liian vähän.

No entä ne messuliput? 

No niitähän voi saada Instagramista! Liity tilini seuraajaksi ja kommentoi  messulippupostauksessa perjantaihin 12.10. mennessä, kenen kanssa (ja miksi) lähtisit kirjamessuille. Kaksi onnekasta voittaa kukin yhden lipun.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Miten feministi suhtautuu uskoon? Esittelyssä feministiteologinen artikkelikokoelma Näen Jumalan toisin

Pauliina Kainulainen & Aulikki Mäkinen (toim.): 
Näen Jumalan toisin - kristinuskon feministisiä
tulkintoja
Kirjapaja 2006
246 s.
Pisteitä: 3/5
Rippikouluaikaan Jumala oli minulle tärkeämpi kuin nykyään. Tuntui hienolta, että oli tarpeeksi vanha ehtoolliselle ja kummiksi ryhtymiseen; muutamat ensimmäiset vuodet kävin ehtoollisella aina, kun kävin kirkossa (lähinnä sukujuhlissa). Sittemmin olen lakannut ehtoolliskäynnit mutta iloinnut edelleen kummiudestani. Sitäkään tehtävää ei kuitenkaan määritä uskoon kasvattaminen vaan pikemminkin turvallisena aikuisena oleminen ja lapsen kanssa leikkiminen. Huonoina päivinä minäkin silti kaipaan jotakin ihmistä suurempaa voimaa, johon nojautua ja jolta pyytää apua. Siitä, onko kyse jumalasta, en tiedä. 

Nykyään minun on vaikeampi suhtautua Jumalaan ja uskoon. Oma liberaali arvomaailmani ei tunnu löytävän kirkosta väylää, jossa se saisi olla tuomitsematta. Vaikka jotkut kirkon toimijat ovatkin esiintyneet julkisuudessa varsin liberaaleina, tuntuu kirkko silti omasta elämästäni varsin etäiseltä. 

Yksi tapa tutkia omaa kirkko- ja jumalasuhdettani löytyi, kun törmäsin kirjastossa Näen Jumalan toisin -artikkelikokoelmaan, jossa uskontoa ja kristinuskoa käsitellään feministiteologisesta näkökulmasta.  Näen Jumalan toisin kysyy, voiko nainen toteuttaa uskontoa, joka pohjautuu patriarkaattiseen ja seksistiseen perinteeseen ja joka korostaa jumalten maskuliinisuutta. Näin se tulee samalla kysyneeksi, voinko minä, liberaaleihin arvoihin uskova, kuulua uskoon, joka ei anna tarpeeksi tilaa niille arvoille, joista itse välitän.

Näen Jumalan toisin -kokoelma jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä käsitellään feministiteologiaa ja naisten roolia kirkossa. Toinen osa keskittyy esittelemään naisten tekemiä tulkintoja Raamatusta. Outi Lehtipuu kysyy artikkelissaan, miten uskova nainen voi elää Uuden testamentin ja sen partiarkaalisten tekstien kanssa. Minna Salmi puolestaan tutkii vanhan testamentin naiskuvia. Kolmas osio puolestaan syventyy ruumiilliseen hengellisyyteen ja pohtii muun muassa seksuaalisuuden ja feministisen liturgian teologiaa.

Näen Jumalan toisin saa minut kysymään, onko uskonnossa olennaista yhteisöllisyys ja yhteisön kokemus jumalasta, vai voiko seurakunta olla olemassa, vaikka jokaisen jumala näyttäisi erilaiselta. Feministikään ei välty elämässään vaikeuksilta eikä pysty selittämään kaikkea sitä tuskaa, mikä ihmisen harteille usein asetetaan. Mistä siis hakea turvaa? Jos en halua uskoa maskuliiniseen, patriarkaattiseen isä Jumalaan, voinko uskoa toisenlaiseen, feminiinisempään tai androgyyniseen jumalaan, joka tuntuu minulle läheisemmältä? 

Näen Jumalan toisin -kokoelmassa on kuitenkin omat ongelmansa. Eero Jokela pyrkii artikkelissaan luomaan kuvaa uudesta seksuaalisuuden teologiasta mutta kiertelee aihepiirin sanastoa posket punaisena. Seksuaalisuutta ei määritellä tarkemmin, eikä halusta ja seksistä puhuta kovinkaan suoraan. Artikkeli välittääkin lopulta varsin perinteisen kuvan kirkon seksuaalisuuskäsityksestä: kehosta ja sen haluista ei puhuta suoraan ääneen vaan pikemminkin abstraktien tunnesanojen kautta. Jokela ei myöskään pidä kirkon nuorisotyöntekijöiden välttämättömänä tehtävänä vastailla nuorten esittämiin kysymyksiin seksuaalisuudesta (siis varmaan myös seksistä?), mihin suhtaudun epäillen. Jos nuori kysyy, soisi aikuisen vastaavan suoraan. Seksi on tietenkin vain yksi osa seksuaalisuutta, mutta siitä on kyettävä puhumaan ääneen eikä verhoamaan sitä salaperäisen seksuaalisuuden käsitteeseen. 

Varovainen kielenkäyttö koskee muutakin kokoelmaa - teoksessa todetaan esimerkiksi varsin ylimalkaisesti, että naiset voivat tehdä Raamatusta haluamanlaisiaan tulkintoja ja käsitellä naisten roolia omalla tavallaan. Vaikka ymmärränkin kirjoittajien halun pitää kokoelmansa jokseenkin maltillisena, olisin toivonut teokselta toisinaan selkeämpiä ja voimakkaampia kannanottoja. 

Näen Jumalan toisin - kristinuskon feministisiä tulkintoja tarjoaa kristinuskoon näkökulman, jota uskonnontunneilla ei ole juuri käsitelty. Teos argumentoi, että usko ja kirkko voivat ottaa huomioon myös naisten kokemukset - ja että näin pitääkin tehdä. Jos oman jumala- ja kirkkokuvan kanssa kipuilee, voi olla, että feministinen teologia antaa joitakin vastauksia siihen, miten nainen tai vähemmistöön kuuluva voi toteuttaa uskooan.