Tekstit

Tietää vai olla tietämättä? Kas siinäpä etuoikeutetun ihmisen pulma - esittelyssä Rebecca Solnitin Whose Story Is This?

Kuva
Rebecca Solnitista on tulossa hyvää vauhtia suosikkifeministini. Hänen esseeteoksensa ovat viisaita, viihdyttäviä, järkyttäviä ja herätteleviä. Solnit hallitsee ajankohtaisista aiheista puhumisen ja osaa tunnistaa oman asemansa etuoikeutettuna valkoisena naisena.

Whose Story Is This? -esseekokoelma jatkaa Solnitin esseesarjaa, joista varsinkin viimeisimmät ovat käsitelleet kielen ja tarinoiden merkitystä. Siinä missä Call Them by Their True Names käsittelee kieltä ja narratiiveja, sitä, millaisia tarinoita yhteiskunnassamme kerrotaan, keskustelee Whose Story Is This? enemmän siitä, kenen tarinoita yhteiskunnassa tuotetaan ja kuunnellaan. Aiheet linkittyvät niin tiukasti yhteen, että suosittelen molempien lukemista - enkä vähiten siksi, että Call Them by Their True Names on yksi parhaista feministisistä teoksista, joita olen lukenut.

Tässä uusimmassa teoksessaan Solnit nostaa esille sen, että tieto ei ole ainoa tapa, joka ohjaa etuoikeutettujen ihmisten valta-asemaa. Päinvastoin, usein…

Tätäkään ei koulussa opetettu - Roosa Rentola: Kielestä kiinni

Kuva
Omasta alastaan voi oppia paljon vielä yliopisto-opintojen jälkeenkin. Se käy esimerkiksi niin, että lukee Hesarista jutun forensisesta kielitieteestä ja alkaa miettiä, onko aika ajanut oman koulutuksen ohi. No, niin ei sentään ole - oikeuskielitieteestä ei vain juuri puhuta suomalaisissa yliopistoissa. 
Roosa Rentolan Kielestä kiinni. Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä piti tietenkin lainata heti, kun sen julkaisusta sain tietää. Ei nimittäin tälle lingvistille ollut tullut mieleen, että kyse on oikeasti yhdestä kielitieteen haaroista - miten moniin asioihin sitä voisikaan erikoistua! Suomessa oikeuskielitiedettä - tai kielitieteen hyödyntämistä oikeudellisissa prosesseissa - ei ole juuri tutkittu eikä hyödynnetty, ja poliisiviestinnän asiantuntijana toimivan Rentolan teos on ensimmäinen laatuaan. 
Kielestä kiinni esittelee kahdeksan oikeustapausta, joissa lingvistiikkaa eli kielitiedettä on hyödynnetty osana oikeusprosessia. Kaksi tapauksista on suomalaisia, …

Ellen Strömberg: Syyhy

Kuva
Mistä vuoden parhaan kirjan tunnistaa?

Ehkä siitä, että se imaisee mukaansa jo ensimmäisiltä sivuilta. Ehkä siitä, että se kuvaa olotilaa, johon on helppo samastua. Ehkä siitä, että se on lyhyine lukuineen tiivistunnelmainen, ja jännitystä on osattu pitää yllä.

Ellen Strömbergin Syyhy on ehdottomasti yksi vuoden parhaimmista lukukokemuksista. Syyhy on tarina naisesta Rebeckasta, jota vaivaa loppumaton kutina. Kutina iskee iltaisin, silloin, kun ahdistaa. Jo alussa käy ilmi, että jotakin on tapahtunut - päähenkilö on menettänyt otteensa elämään, parisuhteen onni on kadonnut masentuneisiin iltoihin, seksielämää ei ole, eikä muukaan elämä tunnu mielekkäältä. Jotenkin tähän kaikkeen liittyy Helena, minäkertojan työkaveri.

Strömberg kuvaa ansiokkaasti ahdistusta, sitä, miten henkinen kuormitus ilmenee fyysisinä oireina, jotka saavat lähes psykoottisia piirteitä. Rebeckaa vaivaa selvästi se, mitä työpaikalla on tapahtunut, mutta hänen ahdistuksensa selittyy myös vaikealla äitisuhteella. St…

Nainen väkivallan alla - Nawal El Saadawin Nainen nollapisteessä

Kuva
"Se mitä puhun on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen." Nämä sanat lausutaan Nawal El Saadawin romaanin Nainen nollapisteessä (1975) loppupuolella mutta ne symboloivat hyvin koko teosta. El Saadawi on kirjoittanut tämän teoksen tositapahtumien pohjalta: työskennellessään tutkijana hän sai kuulla naisesta, joka oli tuomittu murhasta, ja kiinnostui tämän tarinasta. Se, mitä romaanissa kuvataan, on monelle (naiselle) totta. Ja se totuus on monella tapaa julma ja vaarallinen ja uhkaa naisen itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa.
Nainen nollapisteessä kertoo Firdauksen, epävakaissa oloissa kasvaneen ja sittemmin prostituoituna työskennelleen naisen, tarinan. Vanhempien menehdyttyä Firdaus päätyy asumaan setänsä luokse, mutta tämän uusi vaimo ei sulata Firdausin läsnäoloa. Niinpä nuori nainen lähetetään ensin väkivaltaiseen avioliittoon, minkä jälkeen hän pakenee kadulle. Firdaus alkaa työskennellä prostituoituna. 
El Saadawi käsittelee teoksessaan naisen asemaa ja kunniaa arabiyhte…

Kirjamessut on pian täällä - tsekkaa tästä tärpit

Kun nyt viime vuonna pääsin kunnolla kirjamessujen tunnelmaan, en malta olla saapumatta isolle kirkolle tänäkään vuonna (okei, anteeksi, olen maalainen, ja käytän Hesasta kaikkia mahdollisia hölmöjä nimiä).

Messujen ohjelmakin jo julkaistiin, joten lienee aika päivitellä blogia ja pohtia, mikä kaikki voisi olla hauskaa. Tuttuun, työläiselle sopivaan tapaan saavun (puolison kanssa) Helsinkiin perjantaina, joka lienee messujen pääpäivämme. Viime vuonna olin paikalla myös lauantaina - voi apua! Sitä ihmisten määrää...Roikuin lähinnä instaajakollegan seurassa - jos näitte kaksi lopen uupunutta introverttiä, ne olimme ehkä me. :D

Tänä vuonna on julkaistu paljon laadukasta kirjallisuutta. Kiinnostavaa katseltavaa (ja ostettavaa) siis riittänee. Vaikka luultavasti haluan vain haahuilla messualueella ja tavata kirjayhteisötuttujani, suunnittelin vähän, mitä haluaisin kokea. Perjantain lisäksi yritän saapua paikalle myös sunnuntaina - tosin tämähän riippuu siitä, mitä kasvava vatsani ruuhkahul…

Sirrin syyshorros - mitä olen lukenut?

Kääk!

Jälleen yli kuukausi hurahtanut, ja tuntuu, että olen unohtanut blogin kokonaan. Lukeminen on toisinaan takunnut, toisinaan sujunut paremmin. Tässä postauksessa ajattelin päivittää syksyn kuulumisia ja kertoa, mitä olen viime aikoina lukenut. Miniarviot pelastavat blogin kiireisessä elämäntilanteessa. Instan puolella olen ollut aktiivisempi - seuraa siis minua siellä, jos haluat tietää heti paikalla, mitä on milloinkin menossa.



Syyskuussa luin muun muassa äitiyssarjakuvia:

Katja Tukiaisen Rusina: ihana, värikkäästi kuvitettu kertomus odotusajasta ja vauvavuodesta. Kuvaa hyvin niitä tunteita, joita itsekin tällä hetkellä koen - ensimmäinen kolmannes alkaa olla takana ja elämänmuutos jännittää!

Mira Mallius: Mutzi
Huumorilla höystettyjä kuvia äitiyden todellisuudesta ja siitä, kun aina ei jaksa/pysty/halua olla hyvä äiti. Osa piirroksista naurattaa enemmän kuin toiset. Yhtenäisyyttä teoksessa ei ole yhtä paljon kuin vaikkapa Tukiaisen juonellisessa tarinassa.

Betaucort & Marcha…

Anu Silfverberg: Äitikortti

Kuva
Ovulaatio- ja raskaustestimerkit tulevat tutuiksi. Selviää, että erityisesti ovulaatiotestit ovat naissukupuolta vastaan kehitetty salajuoni, jonka lopullinen tarkoitus ei ole raskautuminen vaan mielisairaus. Tulkinnanvaraa on loputtomasti. Ajattelen katkeruudella muita ihmisiä, erityisesti miehiä, jotka eivät koskaan elämässään joudu tekemään ovulaatiotestiä. Vihaan heidän ovulaatiotestitöntä elämäänsä. Vihaan heidän huolettomuuttaan, sitä miten heidän ei tarvitse tarkkailla kehoaan tai hallita sitä, ja miten he sen vuoksi hallitsevat sen täysin. He vain menevät vessaan ja pissaavat. Helvetti. 
Minusta tulee äiti. Minusta tullee äiti. Minun on mahdollista tulla äidiksi. Saatan olla äiti. Olen pian äiti.

Tulin raskaaksi kesän lopussa. Raskaus on vasta alussa, mutta minä ja puolisoni olemme tehneet päätöksen olla tilanteestamme avoimia - haluamme voida iloita jo nyt, ja toisaalta emme halua myöhemmin peitellä sitäkään, jos raskaus ei syystä tai toisesta jatkukaan.

Jo nyt, alkuraskaudes…