Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Vuosi 2018 - kooste luetuista

Kuva
Vuosi 2018 on ollut epäilemättä paras lukuvuoteni. Olen lukenut paljon - siis PALJON. Toisinaan minusta on tuntunut, etten ole paljon muuta tehnytkään, mutta toisaalta, miksi minun tarvitsisikaan. Lukeminenhan on parasta!
Vuonna 2018 luin yhteensä 167 teosta, mikä lienee henkilökohtainen ennätykseni. Luin paljon ja kaikenlaista, ja tässä lyhyt kooste genreistä, joita tänä vuonna luin: 
romaaneja 46 kpl tietokirjallisuutta 35 kpl ya-kirjallisuutta 16 kpl lastenkirjoja 24 runokokoelmia 12 kpl esseekokoelmia 4 kpl
Vuoden parhaimpia teoksia olivat Rachel Cuskin Ääriviivat,Saara TurusenSivuhenkilö, Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone, Yaa Gyasin Homegoing ja Min Jin Leen Pachinko. 
Viisi tähteä annoin peräti 33 kirjalle, joten vallan onnistuneesti olen lukemistoani valinnut. Kaksi kirjaa saivat kyseenalaisen kunnian olla yhden tähden kirjoja. Nämä olivat varsin rasistinen lastenkirja Tulikärpäset ja muuten kovin höttöinen, kliseisiä ilmauksia käyttävä Johda tunteita, menesty työelämä…

Rytisalon Rouva C:ssä kirjailija-feministi Canth typistyy vaimoksi ja äidiksi

Parisen vuotta sitten ihastuin Minna Rytisalon Lempiin. Ylistin häntä tuolloin näin:  Rytisaloa on kiitettävä kauniista, liukuvasta ja soljuvasta kielestä. Kirjailijan tyyli on aforismimainen, ja monta virkettä voisi tästäkin teoksesta poimia muistiin. Lempi solahtaa sujuvasti nykyiseen, sota-aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen ja tarjoaa siihen jotakin persoonallista ja kaunista. Väistämättäkin innostuin, kun kuulin, että Rytisalon toinen teos käsittelisi kenties Suomen kuuluisinta feministiä, Minna Canthia. 
Rouva C. ei kuitenkaan vetänyt minua puoleensa Lempin tavoin. Ostin sen innokkaana heti kirjan ilmestyttyä, mutta teoksen aloittaminen viivästyi viivästymistään. Olin odottanut teosta yhdestä  Suomen ensimmäisistä naispuolisista kirjailijoista, teosta feminismistä, kannanotoista ja poikkeuksellisen rohkeasta naisesta. Mitä sain käsiini? Teoksen, jossa kirjailija-feministi typistyy pääasiassa äidiksi ja vaimoksi. 
Rouva C. on kyllä sievä tarina. Se kertoo Canthista tarinan, josta e…

Paluu lapsuuden lemppareihin: L.M.Montgomeryn Annan perhe sekä Sateenkaarinotko

Joulunajan kirjojen valitseminen on aina yhtä ihanaa ja jännittävää - mitä valita mukaan lapsuudenkotiin joulunpyhiksi, mitkä kirjat toisivat parhaiten joulutunnelmaa? Tänä vuonna päätin ahertaa loppuun keskeneräisenä hyllyssä pölyyntyneen Annan perheen, ja jatkoin saman tien Sateenkaarinotkoon. Jälkimmäistä en ollut lukenut sitten nuoruusvuosieni (hah, kuulostanpa vanhalta!), joten oli mukava palata muistelemaan, mitä Blythen lapsille oikeastaan tapahtui. 
Montgomery kirjoitti Annan perheen jälkikäteen sarjaan, ja jollakin tavalla sen huomaa: teos ei viehätä samalla tavalla kuin alkuperäiset. Teos koostuu erinäisistä Blythen perheen lapsille tapahtuvista selkkauksista, ja ehkä uskollisen Anna-fanin on vaikea hyväksyä kirja siksikin, että Annan rooli alkaa tässä hiipua ja keskiöön nousevat hänen lapsensa. 
Myös Sateenkaarinotkossa päähenkilöinä ovat Blythen lapset ja näiden lisäksi kirkkoherran lapset. Sateenkaarinotko on kuitenkin Annan perhettä sujuvampi ja osoittaa Montgomeryn ker…

Runohaasteen koonti

On #runo18-haastekoonnin aika. Mitään runovuotta ei tästäkään vuodesta minulle tullut, mutta jotain sentään luin, kiitos Ompun järjestämän runohaasteen: 12 runoteosta, yhden kullekin kuukaudelle. Alkuvuodesta ihastuin Rupi Kauriin, ja loppuvuodesta pidin Nelli Ruotsalaisen feministisistä runoista. Myös Suru sattui elämääni hyvään aikaan - jouduin käsittelemään kuolemanpelkoa ja surua vuoden aikana. Muutoin tämän vuoden runokokemukset olivat - no, eivät niin kovin puhuttelevia. Muutamista olen postannut vain Instagramiin, mutta linkkaan alla olevaan listaan ne, joista olen kirjoittanut myös blogissani.

Haastekoontiin kuuluu, että kukin kirjoittaa lukemiensa runokokoelmien nimistä runon. Tässä omani. Ei muuten ollut helppo tehtävä - ehkä olisi pitänyt valita kauniimmin soljuvampia nimiä ;)


Minut tunnettiin nimellä Sentimentaalinen seepra
itkin Maitoa ja hunajaa
mutta Elämä on enemmän kuin Suru:
se on Kylmyyden monologi
Vuosisadan rakkaussota

The Sun and Her Flowers
ovat jättäneet minut.

T…

Masennus johtuu demoneista tai synneistä - ja muita mielenterveysuskomuksia: Aila Ruohon Pyhät, pahat ja pelokkaat

Kuva
Aila Ruohon Pyhät, pahat ja pelokkaat. Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisössä ei pelkää puhua siitä, mistä monesta seurakunnassa vaietaan: uskonnollisten yhteisön sisäisistä ongelmista. Ruoho tarttuu tietokirjassaan joihinkin ongelmiin, jotka vaikuttavat yllättävänkin yleisiltä pienissä, kristillisperusteisissa uskonnollisissa yhteisöissä (lestadiolaisuudessa, jehovantodistajuudessa, helluntalaisuudessa ja muutamassa muussa pienemmässä yhteisössä). Ongelmien lisäksi Ruohon teos fokusoituu seurauksiin: pelkoihin ja mielenterveysongelmiin, joita ryhmien sisäänpäinkääntyneisyys ja ahdasmielisyys aiheuttavat. 
Teoksensa alussa Ruoho käsittelee sitä, miksi uskonnollisissa yhteisöissä niin usein pelotellaan. Kyse on erityisesti siitä, että kun ihmisiä johdetaan pelolla, heistä saadaan muokattua halutunlaisia - siis vaikkapa kuuliaisia, nöyriä ja pahasta olostaan vaikenevia. Yksi uskonnollisten yhteisöjen keskeisistä ongelmista on Ruohon mukaan se, että ryhmittymät elävät toisinaan …

Joulukuinen tervehdys - Sivutien kirjajoulukalenteri

Rakastan joulua. Hössötän, koristelen, leivon, askartelen - nautin joulusta mielellään jo lokakuun alusta lähtien. Perinteet ovat minulle tärkeitä, ja niinpä koristeet seisovat joka vuosi samalla paikalla kuin mihin ne laskettiin edellisenä vuonna.

Jouluun kuuluvat olennaisesti myös joulukalenterit. Olen ihastellut sitä, miten viime vuosina kirjakauppoihin on ilmestynyt kirjajoulukalentereita, joista lapset saavat joka päivä yhden pikkukirjan. Koska en itse kehdannut sellaista itselleni haalia, usutin poikaystäväni joulukalenteroimaan. Hän valitsee minulle joka päivä kirjahyllystämme tai alati kasvavasta kirjastopinostani kirjan, jonka pyrin lukemaan ensi vuonna (tai jo tämän vuoden aikana, jos ennätän).

Ensimmäinen viikko on sujunut sutjakkaasti, ja tällaisia valintoja poikaystäväni on tehnyt. Kirjat kuvastavat ihanasti sitä, miten hyvin hän tuntee minut ja sen, millaiset kirjat tekevät minulle hyvää.

Päivä 1: Shaun Bythell: Diary of a Bookseller
Päivä 2: Laurie Helgoe: Introversion …

Onko naisen oltava äiti? Sheila Hetin Motherhood

Kuva
Yksi naisen elämään eniten vaikuttavista vaatimuksista on olettamus siitä, että naisten kuuluu hankkia lapsia. Parisuhde- ja äitiysvihjailut alkavat jo varhain, ja heti, jos jättää kuohuviinin juomatta tai silittelee turvonnutta vatsaansa, saa uteliaita kysymyksiä ja vihjailevia silmäniskuja. Jos lapsia ei halua, naista katsotaan pahasti. Toisaalta lapsia hankkineet tuntuvat olevan varsin rajun kritiikin alla. Koskaan ei ole hyvin. Kuten Sheila Heti romaanissaan Motherhood huomauttaa:  Of course, a woman will always be made to feel like a criminal. Whatever choice she makes, however hard she tries. Mothers feel like criminals. Non-mothers do, too.Motherhoodin ydinkysymys kietoutuu sen ympärille, onko naisen pakko olla äiti. Romaanin kertoja kamppailee ristiriitaisten tunteidensa kanssa ja pohtii, jääkö hän jostakin paitsi, jos hän ei hanki lapsia. Toisaalta Heti pohtii, onko äitiys vain alistumista miehen määräysvallan alle, onhan nainen tottunut miellyttämään miestä ja tuottamaan hän…

Apokalyptisia lillukanvarsia poimimassa - Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin Maailmojen loput

Kuva
Vahvaa ilmaisua tekstilajien hierarkiasta

Maailmojen loput on siinä mielessä kummallinen teos, että pidän siitä kovasti, vaikka en ole sen kanssa aina samaa mieltä. Romaanien loppuja käsittelevä esseeteos on Vuolan ja Melenderin vuoropuhelua: teoksen alku koostuu esseistä, joissa kirjoittajat käsittelevät vuorotellen loppujen kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyviä teemoja. Romaanin toinen osuus koostuu miniesseistä, joissa Vuola ja Melender analysoivat ja tulkitsevat suhteellisen tunnettujen romaanien lopetuksia. Teoksen erityinen vahvuus on sen kaunis, monipuolinen suomi: ihailen sekä Vuolan että Melenderin analyyttista, vahvaa ilmaisua ja syvällistä tapaa jakaa lukukokemuksensa ja tulkintansa lukijoille. 
En kuitenkaan pysty sietämään sitä, miten Maailmojen loput erottaa, tahallisesti tai tahtomattaan, hyvän kirjallisuuden huonosta. Sekä Vuola että Melender tuovat avoimesti esiin sen, että he toivoisivat postmodernille, rajoja ja genrejä rikkoville romaaneille enemmän arvostusta. Ro…

Feminist Friday: Miten sietää suuttumus ja vihan tunteet?

"Entä jos vain antaisit asian olla?" "Ei se mitään pahaa tarkoittanut." "Unohtaisit sen nyt." "Keskity muihin asioihin." "Ei yksi teksti kuitenkaan muuta toisin ajattelevien mieltä." "Miksi sä olet vihainen?" "Ei kannattaisi suuttua noin pienestä." Kun feministi suuttuu, vastapuoli reagoi usein tyynnytellen: anna asian jo olla, ei kannattaisi kiihtyä tuosta. Feminististä vihaisuutta ei tunnuta hyväksyvän aitona tunteena vaan se nähdään turhana energiantuhlauksena, lillukanvarsiin takertumisena ja naismaisena ylireagointina. 
Kun kiihtyy yhteiskunnallisesta epäkohdasta, suuttunutta käskytetään rauhoittumaan, vaikka, kuten esimerkiksi Soraya Chemaly toteaa teoksessaan Rage Becomes Her, viha on se tunne, joka ajaa meitä eteenpäin ja kannustaa muuttamaan asioita. 
Feministinä minun onkin vaikea ilmaista kaikkea sitä turhautuneisuutta ja suuttumusta, jonka yhteiskunnalliset epäkohdat nostattavat. Olen ihmisenä sellainen…

Miksi kuolemasta ei uskalleta puhua? Pyhäinpäivän lukemisena Henna Mäkelinin Kuolema

Kuva
Muutama viikko sitten tuttavani sai huonoja uutisia: kummalliset oireet, jotka olivat vaivanneet häntä jo jonkin aikaan, johtuivatkin syövästä eikä stressistä. Nuoren, elämänsä alussa olevan ihmisen sairastuminen veti minunkin mieleni matalaksi: miksi elämä ei kohtele meitä todennäköisyyksien mukaan vaan iskee ikäviä uutisia niihinkin, joiden ei olettaisi kuolevan vielä aikoihin? 
Tuttavan sairautta on alettu vähitellen hoitaa. Ennustetta on silti vielä vaikea sanoa - yleisesti ottaen se ei ole kyseisessä syöpätyypissä kovinkaan hyvä. Koska en ole omassa elämässäni juurikaan joutunut tekemiseen kuoleman ja menetysten kanssa - olen kokenut vain isän puolen isovanhempien kuolemat - ajatukseni ovat liikkuneet tuttavassani, hänen voinnissaa ja tulevaisuudessaan. 
Lukevana ihmisenä olen löytänyt lohtua lukemisesta. Yhden pilkahduksen vakavien asioiden käsittelyyn tarjoaa Henna Mäkelinin tänä vuonna julkaistu tietokirja Kuolema - kaikki mitä olet aina halunnut tietää. Se on yleistajuinen t…

"Miksi mun ois pitänyt ottaa sun kaltaiset miehet huomioon" ja muita Saara Turusen teräviä kommentteja

Saara Turusesta on tullut hetkessä yksi lempikirjailijoistani, ja niinpä olen haukkana paikalla, kun Turunen esiintyy kirjamessuilla. Yllätykseni ei ole kovin suuri, kun huomaan tuohtuvani kaikissa kolmessa esiintymisessä, joita käyn katsomassa. Niin Sivuhenkilöä kuin sen saamia kritiikkejä käsittelevissä haastatteluissa käy ilmi se, että suuren yleisön ei oleteta olevan kiinnostunut Turusen feminismistä vaan ennemminkin autofiktiosta ja vähän siitä, miten väärin kirjailija on ymmärtänyt saamansa palautteen. Huh, feministiä suututtaa! 
Miksi kirjoittaa itsenäisistä naisista?
Perjantain ensimmäisessä esiintymisessään Saara Turunen on haastateltavana toisesta romaanistaan Sivuhenkilöstä. Haastattelun alussa puhutaan kirjan vastaanotosta ja sen ristiriitaisuudesta - Turunen ei tunnu itsekään tietävän, miten suhtautua kritiikkiin. Haastattelun tunnelma ei pääse rentoutumaan, sillä yhtäkkiä haastattelija kysyä töksäyttää, voisiko Turunen kirjamessujen kunniaksi lukea teoksestaan katkelman,…

Kirjamessut ovat alkaneet - mitä Sivutiellä tekee messuilla?

Helsingin kirjamessut ovat taas täällä, ja kirjanystävien kansanjuhlaa vietetään 25.-28.10. Minä ja puolisoni suuntaamme pääkaupunkiseudulle huomenna ja hyppäämme messuhulinaan heti, kun olemme majoittuneet. Saatan piipahtaa messuilla vielä itsekseni sunnuntaina, joten päätin laatia monen muun bloggaajan tapaan listauksen siitä, mitkä ohjelmanumerot minua messuilla kiinnostavat.

Perjantai: 


Senaatintori, klo 16.00: Saara Turunen ja Sivuhenkilö.
Suomalainen kirjakauppa, klo 16.30: Pauliina Rauhala ja Synninkantajat
Kallio, klo 16.30:Kotimainen manga tutkii sukupuoli-identeettiä lämpimällä huumorilla, Mae Korvensivu
Hakaniemi, klo 17.30: Kirjoittava käsi yltää kauas – myös saameksi kirjoittavan?
6k40, klo 17.30 : Booktalk: Cecilia Samartin's Beauty for Ashes
Kallio. klo 17.30: Sukupuolena ihminen
Senaatintori, klo 18.00:  Lyriikkakeskustelu: D.R.E.A.M.G.I.R.L.S (Tänne on mentävä!)
Hakaniemi, klo 18.30: Saamelainen nykyrunous meillä ja muualla



Sunnuntai

Fiskehamn, klo 10.30: Kvinnans villkor ge…

Mikä on naiskirjailijan asema suomalaisessa yhteiskunnassa? Saara Turusen Sivuhenkilö vastaa

Kuva
Kun Saara Turunen julkaisi esikoisromaaninsa Rakkaudenhirviö, kohu sekä syttyi että oli syttymättä. Ensialkuun teosta ei otettu vastaan suosiolla, mihin vaikutti Helsingin Sanomien kriittinen arvio, jossa Antti Majander moitti Rakkaudenhirviön tematiikkaa tavattoman tylsäksi. Loppuvuodesta Turusen esikoisteos palkittiin kuitenkin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla, mikä nosti Rakkaudenhirviön uudelleen puheenaiheeksi. Sittemmin Turunen ja hänen teoksensa ovat löytäneet lukijakuntansa, mutta Rakkaudenhirviöstä käyty keskustelu osoitti, että toisinaan valtaapitävät vaikuttavat vahvastikin ympäristöönsä. 
Näistä kokemuksista on syntynyt Turusen toinen romaani, Sivuhenkilö. Siinä esikoiskirjailija elää elämää, joka muistuttaa vahvasti Turusen kokemuksia: minäkertoja on julkaissut esikoisteoksensa vastikään, se torpataan maan arvostetuimmassa sanomalehdessä, eikä kukaan tunnu ymmärtävän esikoisteoksen arvoa. Kirjailijaa ei oteta todesta eikä hänestä olla kiinnostuneita, ja teokses…

Lue itsellesi mielenterveyttä - lukuhaaste ja -projekti + kirjamessujen lippuarvonta

Kuva
Tänään, lokakuun 10. päivä, on paitsi Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden merkkipäivä, myös eräs toinen tärkeä päivä: maailman mielenterveyspäivä.
Suomen mielenterveysseuran sivuilla kerrotaan, että tämänvuotinen teema on nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa teema tarkoittaa sitä, että panostetaan mielenterveyden vahvistamiseen: olisi tärkeää, että nuoret löytävät ja oppivat tunnistamaan omat vahvuutensa.
Kuten moni teistäkin on varmasti huomannut, mielenterveystematiikka on itselleni tärkeä ja haluan keskustella siitä täällä blogissani. Instagram-tililläni olen muistuttanut useimpina maanantaina Mental Health Mondaysta ja esitelyt sekä omia kokemuksiani yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä että lukusuosituksiani mt-aiheisista kirjoista. Blogin puolella olen taas julkaissut pidempiä mielenterveysaiheisia postauksia ja keskustellut esimerkiksi lohdullisista laululyriikoista, tehnyt mielenterveysaiheisen booktagin ja puhunut kirjallisuudesta vertaistukena.
Kos…

Miten feministi suhtautuu uskoon? Esittelyssä feministiteologinen artikkelikokoelma Näen Jumalan toisin

Kuva
Rippikouluaikaan Jumala oli minulle tärkeämpi kuin nykyään. Tuntui hienolta, että oli tarpeeksi vanha ehtoolliselle ja kummiksi ryhtymiseen; muutamat ensimmäiset vuodet kävin ehtoollisella aina, kun kävin kirkossa (lähinnä sukujuhlissa). Sittemmin olen lakannut ehtoolliskäynnit mutta iloinnut edelleen kummiudestani. Sitäkään tehtävää ei kuitenkaan määritä uskoon kasvattaminen vaan pikemminkin turvallisena aikuisena oleminen ja lapsen kanssa leikkiminen. Huonoina päivinä minäkin silti kaipaan jotakin ihmistä suurempaa voimaa, johon nojautua ja jolta pyytää apua. Siitä, onko kyse jumalasta, en tiedä. 
Nykyään minun on vaikeampi suhtautua Jumalaan ja uskoon. Oma liberaali arvomaailmani ei tunnu löytävän kirkosta väylää, jossa se saisi olla tuomitsematta. Vaikka jotkut kirkon toimijat ovatkin esiintyneet julkisuudessa varsin liberaaleina, tuntuu kirkko silti omasta elämästäni varsin etäiseltä. 
Yksi tapa tutkia omaa kirkko- ja jumalasuhdettani löytyi, kun törmäsin kirjastossa Näen Jumala…

Ihmisen hyvyys ei ole sidottu uskoon - Marko Annalan Paasto

Kuva
"Myös mysteereistä suurin, Pyhän Hengen kosketus, on vältellyt minua. En ole tuntenut Jumalan läsnäoloa vuosiin. Olen koettanut pitää uskonnollista minääni hengissä rutiinien ja seurakuntayhteyden avulla, mutta hengellinen minäni ei ole saanut kokea Pyhän kosketusta sen enempää kuin kirjapinoni pölyhuiskaa. Eusebiuksen kirkkohistoria on kandilehdeltään kellastunut, mutta sisältä ehjä; minä olen vielä ensimmäistä harmaata hiusta vailla mutta sisältä pölyssä."  Marko Annalan toisessa romaanissa Paastossa keski-ikäinen Matias kohtaa uskonkriisin. Rakas, kristitty vaimo on lähdössä ulkomaille lähetystyöhön, kun Matias päättää jysäyttää tunnustuksen: hän ei usko enää Jumalaan. 
Paastossa on paljon lähtemistä. Matias haluaa lähteä uskosta - hän ei koe enää yhteyttä Jumalaan. Jotta päähenkilön sisäisestä kamppailusta tulisi yksinäisempi ja ehkä avoimempikin, lähtee myös vaimo, ulkomaille lähetys- ja opetustyöhön. Myös Matiaksen mummo on lähdössä: sairas vanhus on odottanut kuolemaan…

Minimalistista, häivyttävää kirjallisuutta - Rackelin Cuskin upea Ääriviivat

Kuva
Rachel Cuskin Ääriviivat sopii luettavaksi niille, joita minimalistisuus kiehtoo. Ääriviivat saa raaminsa varsin yksinkertaisesta kehystarinasta, jossa romaanin minäkertoja lähtee Ateenaan opettamaan kirjallisuutta. Juonivetoisuuden sijaan Cuskin teos kiinnittää huomiota tarkkailemiseen ja ihmissuhteiden yksityiskohtiin. Muutaman Ateenassa vietetyn päivän aikana minäkertoja joutuu toistuvasti tilanteisiin, jossa kanssaihmiset avautuvat hänelle epäonnistuneista ihmissuhteistaan.
Ääriviivoista muodostuukin tutkielma ihmissuhteista - siitä, miten kukin havannoi omaa elämäänsä omasta näkökulmastaan mutta jättää huomiotta vaihtoehtoiset merkitykset. Lukija jää väistämättä pohtimaan, millainen suhde subjektiivisella on objektiiviseen silloin, kun ihminen tarkastelee omaa tai toisen elämää. Samalla hämmästyy siitä, miten syvällisiltä pienetkin kohtaukset voivat näyttäytyä, kun ne tuodaan lukijan eteen ja kehotetaan lukijaa tekemään niistä omat tulkintansa.
Cuskin kerrontatapa on äärimmäisen …

Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa

Kuva
Ida ja Riikka Salmisen Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa jatkaa menestyvistä tytöistä kertovien kirjojen sarjaa. 70 itsenäistä naista - ja Bad Girls -tyyppisissä teoksissa ideana on, että ne nostavat esiin niitä historiamme naisia, jotka ovat menestyneet ja rikkoneet sukupuolirajoja. Kuten aiemmissa postauksissani olen nostanut esiin, konsepti ei ole ongelmaton, sillä useimmat teokset esittelevät suurimmaksi osaksi valkoisia, sukupuolinormatiivisia ihmisiä. 
Myös Salmisten teoksessa valkoisuus korostuu. Ruskeita tyttöjä esitellään vain muutama - esimerkiksi Koko Hubara ja Nasima Razmyar. Joukkoon mahtuu myös yksi saamelainen, mutta esimerkiksi romaninaisesta en ole vieläkään lukenut. Myöskään vammaisia naisia ei teoksessa esitellä. 
Toisaalta Salmisten teos onnistuu sellaisissa asioissa, missä sen isosiskoteokset eivät aina ole onnistuneet. Ensinnäkin teos esittelee naisia todella monilta eri aloilta eikä esimerkiksi pelkästään taiteen ja kulttuurin aloilta. …