Rytisalon Rouva C:ssä kirjailija-feministi Canth typistyy vaimoksi ja äidiksi

Parisen vuotta sitten ihastuin Minna Rytisalon Lempiin. Ylistin häntä tuolloin näin: 
Rytisaloa on kiitettävä kauniista, liukuvasta ja soljuvasta kielestä. Kirjailijan tyyli on aforismimainen, ja monta virkettä voisi tästäkin teoksesta poimia muistiin. Lempi solahtaa sujuvasti nykyiseen, sota-aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen ja tarjoaa siihen jotakin persoonallista ja kaunista.
Väistämättäkin innostuin, kun kuulin, että Rytisalon toinen teos käsittelisi kenties Suomen kuuluisinta feministiä, Minna Canthia. 

Rouva C. ei kuitenkaan vetänyt minua puoleensa Lempin tavoin. Ostin sen innokkaana heti kirjan ilmestyttyä, mutta teoksen aloittaminen viivästyi viivästymistään. Olin odottanut teosta yhdestä  Suomen ensimmäisistä naispuolisista kirjailijoista, teosta feminismistä, kannanotoista ja poikkeuksellisen rohkeasta naisesta. Mitä sain käsiini? Teoksen, jossa kirjailija-feministi typistyy pääasiassa äidiksi ja vaimoksi. 

Rouva C. on kyllä sievä tarina. Se kertoo Canthista tarinan, josta ei usein puhuta hänen yhteydessään. Rytisalon teos on kaunokirjallinen kuvaus Minnan ja Ferdinandin, edellisen opettajan, välisestä suhteesta ja avioliitosta, rakkaudesta ja ajalleen epätyypillisen tasa-arvoisesta parisuhteesta. Se on Lempin tapaan kauniisti kirjoitettu, runollisuutta etsivä teos, jossa on lukijalle tarpeeksi tuttua mutta kielellisesti paljon uutta. 

On kuitenkin suuri Mutta. 

Canth tunnetaan Suomessa erityisesti naisasianaisena, feministinä, ensimmäisenä suomenkielisenä naisjournalistina ja naiskirjailijana. Hän on yksi harvoista naisista, jotka tunnetaan Suomessa ja maailmalla siitä, mitä hän on työurallaan tehnyt. 

Onkin mielestäni kyseenalaista kirjoittaa Canthista romaani, jossa hänet sokeroidaan rakastuneeksi nuoreksi, miehensä kautta määrittyväksi naiseksi, vaimoksi, äidiksi. Canthin elämässä olennaisinta ei mielestäni ole se, että hän löysi kenties sopivan, hyväksyvä puolison itselleen, vaan ennemminkin se, miten hän, kaikesta kärsimyksestään ja seitsemästä lapsestaan huolimatta, pystyi menestymään työurallaan, olemaan poliittinen tai ainakin mielipidevaikuttaja, ajamaan naisasiaa ja kirjoittamaan useita kantaaottavia, yhteiskunnallisia teoksia. 

Rouva C:ssä Canthin aattellisuus ja toisaalta myös edistyksellisyys lähinnä vilahtelevat. Romaani jäsentyy Canthin elämässä tapahtuneiden keskeisten perhe-elämämuutosten mukaan: on opiskelujakso, suhde Ferninandin kanssa, keskenmeno, ensimmäisen lapsen syntymä ja niin edelleen. Ajanjaksot vaihtuvat tiuhaan, ja romaanin rytmi on nopea. Minnan halu ja into kirjoittaa tulevat esille lähinnä ohimennen; kuin yllättäen Rytisalo mainitsee Minnan kirjoittaavan silloin tällöin tai haaveilevan omasta työhuoneesta. Kun Minnan teksti lasten kasvatuksesta sitten julkaistaan päivälehden etusivulla, Ferdinand kyllä kannustaa mutta toisaalta kommentoi, miten Minna vain kaunistuu kaunistumistaan. 

Minnasta ei romaanissa hahmotu kokonaista persoonaa, vaikka joitakin sävyjä Rytisalo toki tälle antaa. Masennus peittoaa toisinaan kantaaottavuuden, mutta sitäkin Rytisalo selittää usein ihmissuhdepettymyksillä: kariutuneella ystävyyssuhteella, keskenmenolla ja niin edelleen. Ikäviä, traagisia tapahtumia totta kai, mutta odotin päähenkilön persoonallisuudelta enemmän. Kaipasin vihaista feminististä tekstiä, jossa Canthista rakennettaisiin kantaa ottava yksilö ja jossa voitaisiin kerrankin luopua tavasta, jolla nainen, kirjan nimeä myöten, määrittyy miehensä kautta. 

Rouva C. toistaakin tuttua kaavaa, jolla naisten tarinoita niin usein kerrotaan. Nainen on olemassa suhteessa perheeseensä: naisen elämästä esiin nostetaan nimenomaan ihmissuhteet, vaikka tarjolla olisi paljon filosofisempaakin ainesta. Romaanin ihmissuhdepainotusta voi kenties perustella sillä, ettei Canthien suhteesta tiedetä paljoakaan ja tarina on siinä mielessä kiehtova kuvitelma siitä, mitä ehkä on voinut olla, mutta toisaalta - eikö juuri Canthin kohdalla olisi ollut erityisen tärkeää välttää sitä kaanonia, jossa nainen on rakastettu, vaimo ja äiti? 


Minna Rytisalo: Rouva C.
Gummerus 2018
367 s.
Pisteitä: 2/5

Kommentit

  1. Oivoi. Tää on ollut kiinnostukseni rajamailla, että tartunko vai en, mutta tää teksti teki selväks ettei tarvitse. Ihan käsittämätöntä, että tämmöinen iso Mutta on mennyt kirjailijalta ja kustantajalta ohi! Hyvä huomio toi, että kirjan nimeä myöten Minna määritellään miehensä kautta, hyi että. Onneks tänä keväänä tulee useampi kirja Canthiin liittyen, jospa saataisi sitä vihaista feminismiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä odotan kans niitä tän kevään kirjoja! Ja jos tosiaan kaipaa jotain feministisempää näkemystä Canthin elämästä, niin tämä ei sitä tarjoa. Toki jos tulee into nauttia kielestä tai sit kirjoittaa feministinen postaus, niin sitten kannattaa lukea!

      Poista
  2. Odotin innolla tätä kirjaa, mutta pelkän parisuhdetarinan lukeminen ei oikein kiinnosta. Olisin kaivannut jotain enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu! Canth on kuitenkin yksi keskeisimmistä suomalaisen historian merkkihenkilöistä ja hän sai urallaan paljon aikaan.

      Poista
  3. Kiitos blogistille ajattelusta! Yksi harvoista arvioista, joissa Rytisalon kirjan heikkouksia on tunistettu. Kirja on arveluttava, sekä ssällöltään että kielenkäytöltään sangen problemaattinen rakennelma. Siitä lukisi mielellään Canthia tuntevan kriitikon analyysin - mutta sitä rohkeutta tai välittämistä e ole tähän mennessä löytynyt. Blogien lukijaraportit ovat kritiikitöntä, pinnallista höttöä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kieltämättä törmännyt aika moneen arvioon, jossa tätä teosta on varauksetta kehuttu. Ymmärrän, että moni viehättyy Rytisalon kielestä, mutta minä kaipasin tosiaan Canthista terävämmän analyysin.

      Poista

Lähetä kommentti