Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2017.

Rebecca Solnit: Men explain things to me (Feministin kesä 3)

Kuuluksi nousseessa feministisessä esseekokoelmassaan Men explain things to me Rebecca Solnit käsittelee sukupuoliin liittyvä epätasa-arvoisia käytänteitä. Kokoelman esseet nostavat esiin esimerkiksi miesselittämisen, seksuaaliset väkivallanteot, rotujen kohtaamisen ja avioliiton. 
Odotin Solnitkin kokoelmalta enemmän kuin sain. Osaltaan tyytymättömyyttäni selittää se, että en pystynyt samastumaan Solnitin esimerkkeihin, jotka kumpuavat amerikkalaisesta kulttuurista ja mediasta. Esseiden lukeminen vaatii tiettyä osaamista ja intertekstuaalisuuden ymmärtämistä: on tunnettava esimerkiksi ne uutisaiheet, joihin Solnit viittaa. 
Solnitin oma ääni kuuluu tekstissä vahvana, ja hän vaikuttaa feministiltä, joka ei pelkää sanoa sanottavaansa. Esseessä The longest war Solnit esimerkiksi muistuttaa, ettei väkivallan sukupuolittuneisuudesta, siis siitä, että useimmiten väkivaltaa tuottavat nimenomaan miehet, oteta esiin tarpeeksi usein. Mediassa tai arjessa ei uskalleta puhua siitä, että useimma…

Ester Roxberg: Min pappa Ann-Christine (Feministin kesä 2)

Pappa har ett eget Narnia innanför garderobsdörrerna. En annan värld som ingen förutom pappa känner till. 

Min pappa Ann-Christine, en roman av Ester Roxberg, är en självbiografisk berättelse om Ester och hennes pappa. Romanen börjar starkt: Roxberg skriver hur vi aldrig kan veta exakt hurdana våra föräldrar är, vad de tänkar och vilka känslor och rädslor de har. Snabbt får läsaren veta att Roxbergs bok handlar om en relation mellan ett barn och hennes pappa och hur allt bli förvirrad när pappa kommer ut som transkvinna.

Min pappa Ann-Christine är skriven ur ett perpesktiv av en anhörige. Den är inte pappas berättelse utan den koncentrerar sig på hur de anhöriga känner när deras närmaste sägar vara transperson. Roxberg är väldigt ärlig med sina känslor, hur den hela ändringsprocessen har kännts. Hon berättar om sina tankar, sina rädslor, sina fördomar. Hon har skämts över sin pappa, hon har varit arg på pappan och på sig själv för att känna så som hon känner. På något sätt har pappan be…

Feministisankari maailmanlopun jälkeen - Meg Elisonin The Book of the Unnamed Midwife (Feministin kesä 1)

Kuva
"Mission, mission, mission impossible, so stupid, FOR WHAT? Have a purpose. Guess that is the reason to go on. Pathetic. Define me. Always did always will. I AM, I AM, I AM MY JOB. Punch in, punch out, sign your name. THUMBPRINT here. Your name, your name, your name. Spin straw into gold, bring babies back from the dead, arise from the morgue, and walk, but never tell, never tell, never tell, anything, nothing, and I am nobody. Nemo. Nothing. A name is what you have for other people. Have nothing, be nothing, call my name, what is the echo of silence." Selviytymistarina maailmanlopun jälkeisestä ajasta, jolloin naiset ovat sukupuutossa eikä uusia lapsia juurikaan synny.

Meg Elisonin The Book of the Unnamed Midwife jäi mieleeni tästä haastattelusta, jossa paljastui, että Elison on kirjoittanut feministisen kirjan. Scifi ei ole minulle kovinkaan tuttu kirjallisuudenlaji, mutta feminismiin yhdistettynä se alkoi kiinnostaa. Näin lukemisen jälkeen voin todeta, että Elison romaanis…

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä

Kuva
Olen edellyt Flavia-sarjassa jo neljänteen osaan. Bradleyn romaanit ovat sopivan kevyttä kesälukemista, joita voi ahmia useamman viikossa.

Tämän kertainen tapaus on klassinen suljettu romaani: lumimyrsky kokoaa kyläläiset yhteen paikkaan, tapahtuu murha, ja poliisi hiihdetään selvittämään asiaa. Buckshaw toimii kuvauspaikkana muuan elokuvaryhmälle, ja kyläläiset saapuvat jouluesitykseen, jonka kuuluisa elokuvatähti ystävällisesti Bishop´s Laceylle suo.
Bradleyn kerronta on edelleen sujuvaa ja Flavia alkaa tuntua tutulta tyypiltä. En kuitenkaan innostunut tästä osasta niin paljon kuin aikaisemmista. Flavian joulupukkitestaus tuntuu vähän kummalliselta: en oikein tiennyt, uskooko Flavia tosissaan joulupukkiin vai onko hänen käyttäytymisensä vain pilailua. Varsinaista rikosta lämmitellään pitkään, sillä se tapahtuu vasta kirjan puolivälissä. Ihmettelin sitäkin, miksei suljettuun ympäristöön aiheudu juuri minkäänlaista paniikkia, vaikka murhaaja hiippailee samassa taloudessa. Kyläläiset …

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa paitsi Helsingissä myös Blogistaniassa. Koska kannatan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamista ja toivon, että heidän äänensä ja kokemuksensa nousisivat valtamedioissa paremmin esille, koin tärkeäksi osallistua tähän lukuhaasteeseen ja tuoda blogiini kirjoja, joissa seksuaalisuutta ja sukupuolta käsitellään vähemmistönäkökulmasta. 
Yksi hyvä tarjolla oleva romaani on Becky Albertallin kirjoittama nuortenromaani Minä, Simon, Homo Sapiens. Se on kertomus 16-vuotiaasta Simonista, joka on sähköpostikirjeenvaihdossa toisen homopojan, Bluen, kanssa. Sähköposteista ja niiden lähettäjästä tulee Simonille koko ajan yhä tärkeämpiä, ja kirjan vetovoima perustuukin siihen, kuka oikeastaan onkaan Blue-nimimerkin takaa paljastuva poika. 
Ihastuin kirjassa siihen, ettei Albertalli kuvaa homoutta teemana, joka väistämättä johtaisi negatiivisiin asioihin. Simonin sähköpostin lukenut poika uhkaa kyllä paljastaa Simonin homouden, mutta kaapist…

Marko Raassina: Kullervo

Kuva
Kullervo-sarjakuvateoksessaan Marko Raassina tarttuu jälleen kalevalaisiin teemoihin ja kuvittaa uudestaan Kullervon kertomuksen. Tämän klassisen, eepoksestamme tunnetun tarinan ydin on siinä, ettei riitaisaan sukuun syntynyt Kullervo tunnu koskaan löytämään rauhaa. Rengiksi joutuminen, isän antaman puukon katkaiseminen ja siskonryöstö muhevoittavat Kullervon traagista elämää. 
Raassinan mustavalkoien piirrostyyli on hauska, ja hahmot karikatyyrimäisyydessään huvittavia. Kullervon uudelleenkirjoituksessa ja -kuvituksessa yhdistyvät vanhat perinteet ja ripaus moderniakin. Repliikit ovat yleiskielisiä mutta Raassina lainaa ahkerasti alkuperäisteoksen sanastoa. Kalevalamittaiset manaukset korostavat humoristista näkökulmaa.
Kalevalan sankarit ja antisankarit näyttäytyvät Raassinan teoksissa koomisina, surkuhupaisina hahmoina. Eniten teoksesta saa irti, kun tuntee intertekstuaaliset viittaukset ja löytää kohdat, joissa Raassinan versio eroaa alkuperäisestä. Suht humoristisesta otteestaan …

Alan Bradley: Hopeisen hummerihaarukan tapaus

Kuva
Alan Bradleyn pehmodekkarit sopivat kesään loistavasti. Vaikka en yleensä dekkareita luekaan, ovat englantilainen kartanomiljöö ja nokkava pikkuvanha päähenkilö hurmanneet minut. 
Hopeisen hummerihaarukan tapaus on, sarjaedeltäjiensä tapaan, varsin klassinen christiemäinen arvoitus- ja rikostarina, jota pohjustetaan muutamin keskushahmoin, murhin ja mahdollisin motiivein. Flavia on taas paikalla, kun rikoksen uhri löytyy taistelemassa hengestään - vain vuorokautta aiemmin Flannella on ennustanut Flavialle ja saanut luvan asustaa de Lucen maaperällä. Soppa on melkoinen, kun Flavia sattuu toisellekin rikospaikalle. 
Bradley osaa hyödyntää rikoskirjallisuuden keskeisimpiä piirteitä: lukijan hämäämistä, ennakkoluuloihin vetoamista, henkilöpaljoutta, ristiriitoja, kadonneita henkilöitä ja yllätyksiä. Hopeisen hummerihaarukan tapaus on lajityypilleen uskollinen kertomus, jossa lukijaa yritetään pidätellä oikean ratkaisun löytämisestä. 
Vaikka Flavia-sarjan kolmas osa ei sinänsä tarjoa mitää…

Kesänpiristyslista 2017

Kuva
Viime vuonna kesäkuun alussa olin lukuvuoden päättänyt nuori opettaja, jonka oli aika siirtyä työmaailmasta gradumaailmaan. Kesälomalla halusin pitää kuitenkin hauskaa, ja laadin hupaisan, mieltä piristäneen kesänpiristyslistan.
Nyt, juhannuksen korvilla, olen valmistunut filosofian maisteriksi, olen pätevä mutta kovin työtön opettaja. Aikaa on, joten kesänpiristyslista tulee taas tarpeeseen, sillä välillä on pohdittava työkseen asti, mitä seuraavaksi keksisi.
Viime vuoden listassa on paljon lystejä asioita, mutta löytyy hauskuuksia tämän vuoden top 100 -kesätekemisten listalta. Aion viettää aikaa ulkona: kulkea metsäpolkua (tehty), käydä yksin uimassa, havainnoida puistossa, viihtyä vatukossa ja keinua. Pelailu kuuluu oleellisena osana kesään: tahdon pelata Zeldaa (todellakin tehty), Castles of Mad King Ludwig -peliä, mölkkyä sekä tietenkin katsoa pesäpalloa (tehty). Pari palapeliäkin on varattu. 

Ruokailuun liittyvät paitsi puolukoiden kerääminen myös perjantaikarkit, uuden reseptin…

Lukumaratonin feministiset kirjat: Lukossa, Aida ja Nukkekoti

Kuva
Feministisellä lukumaratonillani tartuin viimein nuortenkirjaan, jota minulle on suositeltu monesti aiemminkin. Muistan lueskelleeni tätä joskus yläasteella mutta jättäneeni kirjan sitten kesken. Romaani kertoo Melindasta, hiljaisesta, arasta ja ahdistuneesta teinitytöstä. Lukio ei suosi häntä, ja yksinäisyys vaivaa. Taustalla on salaisuus, josta raotetaan lukijalle palasia kerrallaan. Kuvaamataidolla on keskeinen rooli Melindan elämän helpottumisessa, ja vähitellen menneisyyden tapahtumat alkavat paljastua kanssaeläjillekin.
Pidin romaanissa eniten siitä, että se, Fangirlin tapaan, on ottanut päähenkilökseen tytön, joka ei ole sosiaalinen, suosittu tai loistava kaikessa. Ahdistus kuultaa Melindasta läpi, ja kiusaamisesta ja syrjimisestä Andersen kirjoittaa osuvasti. Kohtaus, jossa eräs henkilö ilmoittaa Melindalle, ettei ystävyys enää jatku, on yksi raastavimmista, joita olen lukenut.
Andersenin puusymboliikka toimii hyvin. Kuvaamataidon tunnilla Melinda saa aiheekseen työstää koko …

Postaussarja: Feministin kesä

Alice Walkeria, Jonas Hassen Khemiriä, Caitlin Morania, Maria Jotunia, Charlotte Perkins Gilmania, Maya Angelouta...Kirjahyllyni notkuu taas feminististä luettavaa. On tietoteoksia, esseitä, oppikirjoja, romaaneja ja runoja. Uutta ja vanhaa, kiinnostavaa ja vähän pitkäveteistäkin, mutta joka tapauksessa niin paljon kaikkea, että jotakin tälle feministiselle kaaokselle on tehtävä.

Kuinka ollakaan, satuin törmäämään Lyran noblesser -blogiin, jossa on reilu kuukausi sitten aloitettu kesäinen feministihaaste. Heh! Malttaisinko muka olla osallistumatta? Mitä luulette? No enpä malttanut - avasin välilehdelle sanakirjan ja naputtelin kommentin ruotsiksi. Olen ylpeä itsestäni, sillä vaikka olenkin lukenut aktiivisesti ruotsiksi, olen käyttänyt kieltä viimeksi luullakseni vuonna 2012. Silloinkin hotellihenkilökunta vaihtoi englantiin - kuunteleminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni vieraissa kielissä.

Anyway, ajattelin tuoda feministiteeman näkyviin myös omaan blogiini, joka on vähä vähältä löy…

Storytel & kesänovelli: Aino Trosell - Evigt unga

Storytel
Opiskelijaelämä vaihtui kuun alussa työttömän elämään, ja nyt, kun aikaa on, olen lukenut aivan hurjan määrän kirjoja (15 jo nyt, vaikka ollaan vasta vähän yli puolenkuun). Lukumaratonin jälkeen huomasin, että silmäni kaipaavat muutakin kuin tarkkaa lukemista, ja aloin pohtia, mistä löytää kiinnostavaa kuunneltavaa. 
Storytel-palvelu tuli mieleeni, ja eipä aikaakaan, kun innostuin ilmaisesta kokeilujaksosta (kaksi viikkoa). Ruotsinkielisiä äänikirjoja palvelu on tulvillaan, ja sain iloisesti huomata, että tarjolla on myös novelleja, siis lyhyempää kuunneltavaa. E-kirjojakin on. Suomeksi ja englanniksikin luettavaa löytyy suhteellisen paljon. 
Olen skeptinen sen suhteen, että palvelu on työttömälle jokseenkin kallis (17 euroa kuussa). Toisaalta olen innoissani siitä, että voin kuunnella laadukkaitakin romaaneja (suomenkielisten äänikirjojen valikoimaa olen aina pitänyt harmillisen rajallisena) ja kehittää samalla ruotsin taitoani. Sovellus on helppokäyttöinen, ja ainakin omall…

Laura Bates: Everyday sexism

Kuva
Minua on ahdisteltu. Minulle on lähetetty seksuaalisssävytteisiä viestejä, vaikka olen kieltänyt ottamasta yhteyttä. Minua on syytetty siitä, että olen joutunut ahdistelun kohteeksi. Minua on moralisoitu seksin ajattelemisesta ja sen harrastamisesta. Minulle on sanottu, että äidinkielen opettajaksi olen yllättävän hyvännäköinen. Olen kuullut raiskausvitsejä. Huonekalumyyjä on kutsunut minua ostotilanteessa "hoikaksi mutta muodokkaaksi". Puhelinkaupassa miesmyyjä sanoi, että olen tyhmä, jos en ymmärrä hänen kertomaansa asiaa. Miehet ovat katsoneet minua ja kehoani alhaalta ylös ja takaisin. Minua on koskettu luvattomasti baarissa. Naispuoliset tuttavat ovat sulkeneet minut "kuka on seuraava äiti tai avioituva" -keskustelusta ja markkeeranneet äitiyden ja avioliiton naiseuden ydinpylväiksi. Hoikkuuttani on kommentoitu. Miespuolinen ystäväni on sanonut minua lihavaksi (painoin korkeintaan 55 kiloa) ja todennut, että hänellä on oikeus sanoa niin. Humalassa ollut mies …

Tuija Lehtinen: Rebekka ja kesäprinssi

Kuva
Kun Tuija Lehtisen Rebekka-sarjaa alettiin julkaista, olin jo kasvamassa yli kirjailijan nuortenkirjoista. Niinpä tämän punapäisen tytön seikkailut eivät ole tulleet minulle tutuksi. Blogistanian kesälukumaratonille - jota pidin feministiseen tyyliin - kirja kansineen tuntui olevan nappivalinta. Osallistun tällä postauksella myös kansikuvahaasteeseeni, sillä analysoin kuvaa etukäteen ja virittelen itseäni kirjan tunnelmaan. 
Ennen lukemista:


Minua ilahduttaa tässä Aino Ahtiaisen suunnittelemassa kannessa eniten se, että kuvan keskushenkilö, Rebekka, katsoo suoraan kameraan. Olen aiemmin valittanut monesti sitä, miten kansikuvien naiset katsovat usein poispäin, jos heidän kasvojaan tai silmiään ylipäätään näytetään. Rebekan asento on muutenkin voimauttavan vahva: kädet ylhäällä, iloinen ilme kasvoillaan tyttö näyttää vahvalta ja onnelliselta naishahmolta. Punaiset hiukset ja pisamat lienevät jonkinlainen viittaus Peppi Pitkätossuun, tuohon pienten lasten sankariin. Omassa mielessäni pu…

Blogistanian kesälukumaraton (päivittyvä postaus; lopuksi)

No niin! Nyt on aika käynnistää kesäinen lukumaraton. Olen varannut hyllyyni rutkasti feminististä luettavaa. Lähden liikkeelle Tuija Lehtisen tytöille suunnattusta nuortenkirjasta Rebekka ja kesäprinssi, joka houkutteli itsensä mukaan maratonille kiinnostavalla kannellaan.

13.30: Maraton alkaa.

15.50No niin, Lehtisen Rebekka taittui nopeasti. Feministi saa kirjasta paljonkin irti. Lukiessa minua vaivasi pieni tympääntyminen, koska selkeää pääjuonta ei ollut vaan teos oli pikemminkin erilaisia arkipäivän selkkauksia. Hyvä mieli kirjasta kuitenkin jäi. Seuraavaksi siirryn vakavampiin tunnelmiin, kun otan lukuunu Andersonin Lukossa. Moni on tätä suositellut, ja se on mainittu feministisillä kirjalistoillakin. Muistan aloittaneen kirjan yläkoulussa, mutta en sitten tainnut koskaan lukea loppuun.

19.50 Reilut kuutisen tuntia mennyt. Aika on mennyt nopeaa - meillä kävi sukulaisia kylässä ja no, lukiessa aika vain kuluu. Olen päässyt puoleenväliin Andersonin kirjaa, ja nyt alkaa vähitellen ta…

Feministin lukumaraton

Kuva
Viikonloppuna kirjablogimaailmassa vietetään kesän ensimmäistä yhteistä lukumaratonia. Ilmoittauduin mukaan jo hyvä aika sitten, ja vaikka ehdin jo yhden oman maratonpäivän pitää, olen suunnitellut tätäkin tempausta innolla. 
Olen vähitellen toipunut gradunpalautuskiireistäni. Nyt minulla on aikaa lukea ja toisaalta keskittyä asioihin, jotka minua kiinnostavat. Niinpä olen palannut taas aktiivisemmin feminismin pariin: sain muun muassa luettua loppuun Bad feministin (joka on ollut kesken lähes vuoden) ja Everyday Sexismin (josta tulee postaus lähipäivinä). Alkusysäyksen uudelle feministiselle otteelleni antoi muun tv-pätkä, jossa SVT:n toimittaja haastatteli Ruotsin entistä tasa-arvoministeriä. Tältä rodullistetulta naiselta kysyttiin, miksi hän oli leikannut hiuksensa hyvin lyhyeksi juuri ennen uuden hallituksen valokuvaa. Mietinpä vain, onko yhdeltäkään miesministeriltä koskaan kysytty, minkä takia hän on päättänyt vaihtaa hiustyyliä.
Toimittajan kysymyksistä tuohtuneina saatoin lop…

Marjane Satrapi: Persepolis. Iranilainen lapsuuteni

Kuva
Omaelämäkerrallinen Persepolis. Iranilainen lapsuus kertoo siitä, miten Marji varttuu hajoavassa, väkivaltaisessa Iranissa. Sarjakuvaromaani rakentuu tarinoista tai osioista, jotka kronologia sitoo yhteen - teos kuvaa nuoren, naiseksi kasvavan tytön elämää. Kussakin tarinassa on jokin tietty näkökulma tai tapahtuma, jonka kautta sodan varjostamaa lapsuutta tarkastellaan. Ratkaisu on toimiva: Persepolis on kokonaisuutena jäsennelty ja harkittu.
Koko teos on kuvattu nuoren Marjanen näkökulmasta. Lapsikertoja on teoksessa uskottava: hän ei tiedä kaikkea maailmasta, ja usein Satrapi keskittyykin hetkiin, jolloin Marjille valkenee jokin sellainen asia, joka lapsilta usein pimitetään. Näin käy, kun tyttö oppii, että matkalla olevat ihmiset eivät useinkaan ole matkoilla vaan he ovat kuolleet; teini-iässä hän joutuu kohtaamaan sen tosiasian, että Iranissa nuoria neitsytnaisia saatetaan raiskata ja naittaa vain siksi, että heidät voidaan myöhemmin tappaa. Naiseksi kasvaminen tapahtuukin histo…

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten

Kuva
Seppo Jokiseen voi aina luottaa. Aloitin Koskinen-sarjan lukemisen kahdeksannella luokalla: Piripolkka on ensimmäinen lukemani Jokinen, ja se oli vahva elämys. Siitä eteenpäin olen lukenut lähes kaikki sarjaan kuuluvat kirjat. Varsinkin viime vuosina olen yrittänyt herätellä eloon aikaisempaa dekkari-innostusta.

Vakaasti harkiten -romaanissa rannalta löytyy mies, joka on tapettu naskaliniskulla niskaan. Rikoksen selvittäminen yhdistyy nopeasti perheeseen, jonka tyttären tämä tapettu mies on aiemmin pahoinpidellyt neliraajahalvaukseen asti. Toinen murha johtaa kuitenkin siihen, että tutkinnassa on otettava huomioon lisää seikkoja, myös mahdollisuus siitä, että tekijä on sittenkin toinen kuin aluksi epäiltiin.

Tuttuun tapaan Jokinen kuljettaa romaanissaan niin poliisilaitoksen kuin Koskisen henkilökohtaista sosiaalista elämää. Sorilla käydään pienimuotoista valtataistelua, jossa vanhankansan poliisit joutuvat kohtaamaan uusia sukupuolirooleja. Nuorehko Anni-poliisi pitää pintansa miesva…

Miksi en yleensä lue dekkareita

Lapsuudessani ja nuoruudessani rakastin dekkareita. Lapsena vietin iltapäiväni lähimetsikössä, juoksentelin kuusitiheikössä välillä Neiti Etsivänä, välillä yhtenä (tai neljänä; äiti oli Tim) Viisikon jäsenistä. Mystery Clubien kautta siirryin vähitellen Seppo Jokisen romaaneihin, sitten tykästyin Mari Jungstedtiin. Muistan sanoneeni joskus, että pidän dekkareista siksi, että ne pakottavat lukijansa ajattelemaan: lukija koukuttuu, koska joutuu miettimään, miten kaikki ratkeaa.
Omassa elämässäni dekkarien lukeminen ratkesi seuraavalla tavalla:
Tapahtui rikos. 
En ole välttämättä valmis avaamaan taustojani tarkemmin, mutta oma kokemukseni liittyy ihmissuhteeseen, josta katosi kaikki hyvä. Ihmissuhteisiin liittyvä valta on aina hankala ja jopa pelottava juttu; arvatenkin minä olin se, joka jäi toisen ihmisten mielihalujen alle. Vallankäyttö johti ahdistukseen, ja loppujen lopuksi kärsin posttraumaattisesta stressistä, joka oireilee silloin tällöin nykyäänkin, monta vuotta alkutapahtumien…

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Kuva
Suosikkisarjoja on kiva löytää, samaten sellaisia kirjailijoita, joiden teoksiin on helppo palata milloin vain. Alan Bradley osoitti heti ensimmäisellä rikoskirjallaan, että Flavia de Lucen kanssa on miellyttävä viettää aikaa. Romaanien suurin hehku perustuu, ainakin minulla, erityisesti päähenkilön viehättävään vanhanaikaisuuteen ja pikkumaisuuteen, mutta arvostan Bradleyn romaaneissa sitä, että ne keskittyvät väkivaltakuvausten sijaan kerrontaan ja arvoitusten ratkaisemiseen. 
Tässä Flavia-sarjan toisessa osassa Bishop´s Laceyn kylään sammuu nukketeatteritekijöiden auto. Flavia äkkää nopeasti, että kylään syntyy eripuraa, ja tapahtuupa kirjassa murhakin. Kertomahetken rikokset kietoutuvat menneisyyteen, ja kirjaston sanomalehtiarkistolle on taas käyttöä. 
Markkinoin sarjaa ystävälleni kevytdekkarina - kyse on varsin pehmeästä rikoskirjallisuudesta, jossa väkivallalla ja rikoksilla ei mässäillä vaan jossa on, perinteisen englantilaisen rikoskirjallisuuden tapaan, keskiössä vanhoilli…

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Kuva
Äkkiä tiskin toisella puolella seisoi taas se mies, joka saattoi puhua mitä kieltä sattui huvittamaan. Tällä kertaa aurinkolasit päässä, reikäisissä farkuissa ja lyhythihaisessa pusakassa. Hän ei sisi ollutkaan kertakäyntiasiakas, ikävä kyllä. Riina keskittyi pitämään ilmeensä neutraalina ja kielensä selkeänä suomena.

Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella on varsinainen kesäkirja. Sen sivuilta hehkuvat aurinkoiset maalaismaisemat, kimmeltävät järvet ja retkeilemään kutsuvat mäntymetsät. Miljöö on varsin kansallisromanttinen ja tarjoaa rauhoittumispaikan kaupunkilaishahmoilleen ja -lukijoilleen.

Vasta valmistunut Riina on jäänyt ilman työtä ja parisuhdetta - avomies on lähtenyt. Äidin serkku tarjoaa kuitenkin kesätöitä lossikahvilasta, ja niin Riina päätyy lapsuusmaisemiinsa. Kahvilatyössään Riina tapaa useita paikallisia hölösuita, vaarallisempia ja vaarattomampia.

Pehkonen käyttää dialogeissaan ihanan kotoista savonmurretta. Se tekee hahmoista elävämpiä ja lupsakampia: esimerki…