Laura Bates: Everyday sexism

Minua on ahdisteltu. Minulle on lähetetty seksuaalisssävytteisiä viestejä, vaikka olen kieltänyt ottamasta yhteyttä. Minua on syytetty siitä, että olen joutunut ahdistelun kohteeksi. Minua on moralisoitu seksin ajattelemisesta ja sen harrastamisesta. Minulle on sanottu, että äidinkielen opettajaksi olen yllättävän hyvännäköinen. Olen kuullut raiskausvitsejä. Huonekalumyyjä on kutsunut minua ostotilanteessa "hoikaksi mutta muodokkaaksi". Puhelinkaupassa miesmyyjä sanoi, että olen tyhmä, jos en ymmärrä hänen kertomaansa asiaa. Miehet ovat katsoneet minua ja kehoani alhaalta ylös ja takaisin. Minua on koskettu luvattomasti baarissa. Naispuoliset tuttavat ovat sulkeneet minut "kuka on seuraava äiti tai avioituva" -keskustelusta ja markkeeranneet äitiyden ja avioliiton naiseuden ydinpylväiksi. Hoikkuuttani on kommentoitu. Miespuolinen ystäväni on sanonut minua lihavaksi (painoin korkeintaan 55 kiloa) ja todennut, että hänellä on oikeus sanoa niin. Humalassa ollut mies on kysynyt, saako hän kusta viereeni. Tunnen naisen, joka on raiskattu. Tiedän, että monia ystäviäni on ahdisteltu kadulla.

Kun ajattelen, millaista seksismiä olen elämässäni kohdannut, ei mene kauaa, että saan kirjoitettua kappaleellisen kokemuksistani. Sukupuoleen perustuva syrjintä koskettaa jossakin vaiheessa elämää suurinta osaa ihmisistä, enkä lainkaan epäile, etteivätkö kaikki naiset olisi jossakin kohti elämäänsä kuulleet jotakin sellaista sukupuoleensa tai kehoonsa liittyvää, jota eivät olisi halunneet kuulla. Tietoteoksessaan Everyday sexism Laura Bates puuttuu tähän arkipäiväiseen aiheeseen. Teos perustuu Everyday Sexism -projektiin, jossa on kerätty ihmisten kokemuksia seksismistä. Bates teos kaiuttaakin mukavasti projektiin osallistuneiden ihmisten ääniä ja vakuuttaa lukijansa moniäänisyydellään.

Everyday sexism on yksi vaikuttavimmista teoksista, joita olen lukenut. Se esittelee kattavasti ja monelta kantilta sitä, mitä (erityisesti naisiin) kohdistuva seksismi on, miten ja millaisissa tilanteissa se ilmenee. Teos on jaettu lukuihin, joissa käsitellään seksismin eri muotoja ja paikkoja: äiteihin, tyttöihin ja moninkertaisesti syrjittyihin kohdistuvaa seksisimiä sekä mediaa, työpaikkoja ja julkisia tiloja seksismin mahdollistajina. Jokainen luku alkaa tilastofaktoilla, joissa esitellään kuhunkin aihepiiriin liittyvää tutkimusta. Tilastot ovat suorastaan järkyttävää luettavaa: jopa 5-vuotiaat tytöt murehtivat painostaan, alle 30 prosenttia ilmoittaa työpaikkahäirinnästä, 100 suosituimman, vuonna 2012 julkaistun elokuvan puherooleista vain 28 prosenttia kuului naisille.

Batesin esiintuomat tiedot ovat kauhistuttavaa luettavaa. Koko maailman tasolla joka kolmas nainen joutuu elämänsä aikana raiskatuksi tai hakatuksi. Äitiysloma on todellinen uhka naisille, ja naisten osaamista työpaikoilla vähätellään. Surumielistä kyllä, olen joutunut pohtimaan omaa sukupuoltani harrastuksessanikin - lintuharrastus on varsin miesvoittoinen laji, nuoria naisia näkee torneilla ja puskissa harvoin, ja juuri erästä lintuhavaintoa kirjatessani mietin, olenko tunnistanut lajin väärin - ja selittävätkö miesharrastajat mahdollisen erheen sillä, että tuollainen nuori tyttö on yrittänyt tunnistaa lintuja. Suututtavaa, vaikka kyse olikin vain omista mietteistäni - jostainhan tällaiset mietteet kumpuavat.

Seksismi on kuuma aihe, joka herättää tunteita. Bates perustelee vahvasti teoksessaan, miksi seksismi kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin ja miksi naisiin kohdistuva seksismi on useimmiten luonteeltaan vakavampaa ja laajempaa kuin miehiin kohdistunut syrjintä. Miesten syrjintää koskevassa luvussa on kuitenkin tärkeää tietoa myös siitä, miten miehille rakennetaan epätodenmukaisia odotuksia. Luku on luonteeltaan hieman anteeksipyytelevä: nykymaailmassa on yhä perusteltava, miksi feministit puuttuvat ensisijaisesti naisiin kohdistuvaan syrjintään. Bates perustelee oman valintansa hyvin, vaikka joutuukin myönnyttelemään niitä, jotka näkevät feminismin miesvihana. Batesin argumentit kuitenkin osoittavat, että naisiin kohdistuva seksismi on konteksteiltaan laajempaa ja menee enemmän henkilökohtaisuuksiin (esimerkiksi raiskausuhkauksia saavat enemmän naiset kuin miehet), vaikka kehen tahansa kohdistuva syrjintä on vakava, puuttumisen arvoinen asia. 

Batesin teoksen heikkous on se, ettei Bates esitä kattavaa listaa lukuisista lähteistään ja tutkimustiedoistaan. Useimmat tutkimukset lienee helppo jäljittää, mutta lähdeluettelo lisäisi informaation luotettavuutta ja uskottavuutta. Intersektionaalinen feminismi saa sekin osakseen suhteellisen vähän tilaa (jos kohta sentään yhden luvun), ottaen huomioon, että intersektionaalisuus on tärkeä suuntaus nykypäivän feminismissä. Bates on kuitenkin onnistunut rajaamaan teoksen ja sen aiheet hyvin, ja kokonaisvaikutelma on jäsentynyt, harkittu ja huoliteltu. Tämä kannattaa lukea!

Toisaalla: Kirjavarkaan tunnustuksia ja Bookishteaparty