Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2016.

Lapsuuden lemppari 3: The Babysitters Club

Kuva
Rits, rits, rits. Mikä se oli? Marshallien kissa se vain asettautui sanomalehtipinon päälle. Tip, tip. Mikä se oli? Vesi tippui tiskialtaaseen. Jokainen pieni rasaus teki minut hulluksi. Avasin taas television. Yritin katsella sitä, mutta katseeni harhaili pimeisiin, takapihalle avautuviin ikkunoihin. Viimein en enää kestänyt enempää. Suljin verhot.

Potter-maraton: tästä se alkaa (lopuksi)

Kuva
En tälläkään kertaa saanut aikaiseksi osallistua klassikkohaasteeseen, niin mainio haaste kuin se onkin. Sen sijaan lapsuudenkirjainnostukseni ansiosta päätin ottaa osaan Potter-maratoniin, jota Harryn syntymäpäivän kunniaksi pitää Lukujonossa-blogi. 
Tarkoituksena on siis kahlata Potter-kirjallisuutta sen minkä vuorokaudessa ehtii. Minulla lukemista odottavat sarjan aloittava Harry Potter ja viisasten kivi sekä nelososa Liekehtivä pikari. Lisäksi olen lainannut sarjan suomentamisesta kertovan teoksen, jonka lukemista odotan erityisesti. Mukava on tietysti palata vuosikausien jälkeen Pottereihin ja katsoa, mitä tapahtuu.
Aloitan sunnuntaina klo 16.

Klo 18: Hahaa! Enpä olisi uskonut innostuvani Pottereista tähän tapaan. Rowlingin teksti osoittautui helppolukuisemmaksi kuin mitä muistinkaan, ja olen ahminut Viisasten kiveä jo yli puolivälin. Saa nähdä, riittääkö lukemista huomiseen saakka, jos jatkan samalla vauhdilla :D Lukiessa muutamat lauseet ovat herättäneet muistoja aiemmilta luku…

Eeva Kilpi: Talvisodan aika. Lapsuusmuistelma (äänikirja)

Kuvaus talvisodan syttymisestä, muistamisesta ja muistamattomuudesta, lapsuudesta sodan jaloissa.
Eeva Kilpi on luottorunoilijani. Palaan hänen runouteensa aina silloin tällöin. Nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Kilven proosaan, sotamuistelmien ensimmäiseen osaan. 
Olen vaikuttunut. 
Talvisodan aika on paras lukemani lapsuuskuvaus. Se on koskettava, järisyttävä, sopivasti epäluotettava ja monelta osaltaan liiankin tosi. Se on henkilökohtainen katsaus Suomen historiaan, ja se muistuttaa kuulijaa kotimaan menneisyydestä. 
Tarinan kertoja on nuori 11-12-vuotias tyttö. Kertomuksen alkupuolella hän kuuntelee perheensä kanssa tykkien jylyä: tuostako sota alkaa vai siihenkö lapsuus päättyy, tyttö miettii. Tämä kohta kosketti minua. Talvisodan aika on kuvaus sodan jalkoihin jääneestä lapsuudesta, siitä, miten pelko, epävarmuus ja kodista pakeneminen ovat vaikuttaneet lapseen.
Kilpi tekee kertomuksessaan todeksi sen, mikä on oikeastikin ollut totta. Elämänhaluisten, aitojen, tuntevien ihmisten e…

Lapsuuden lemppari 2: Seitsemän tassua ja Penny

Kuva
Kertomus eläinrakkaasta Pennystä, joka pääsee kesätöihin eläintarhaan, kohtaa koaloita ja erään pahantekijän.
"Koalan piteleminen oli sanoinkuvaamaton kokemus. sen kiinteä keho tuntui mukavan lämpimältä. Koala oli melkein kuin pehmonalle, paljon painavampi vain." Täh! Pennyllä on poikaystävä? Jotain on tapahtunut sitten alakouluvuosieni, jolloin olen viimeksi lukenut Seitsemän tassua ja Penny -sarjan ihastuttavia eläintenhoitotarinoita. Seitsemän tassua ja Penny -sarja näyttää kasvaneen liki kolmikymmenosaiseksi jättikokoelmaksi. Ainakin tässä tapauksessa lapsi on ehtinyt kasvaa kirjasarjaa nopeammin - tai jos vain ikävuosia laskee, niin sitten on kasvattu sarjasta ulos - ja Penny seikkailuineen on painunut unohduksiin.
Kuten niin monet muutkin lapset, podin alakouluajan melkoista lemmikki-ikää. Tilasin Lemmikki-lehteä ja liimasin kaneja, hamstereita ja heppoja seinälle ja leikekirjoihin, tilasin Villivarsaa ja etsin sen kautta kirjekavereita, kartutin pehmolelukokoelmaani, l…

Unpopular Bookish Opinions

Sain suositun Unpopular Bookish Opinions -haasteen Kirjakko ruispellossa -blogista.
Haastehan kulkee seuraavin säännöin: 
Haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi.1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et.
Toisinaan sitä tulee mietittyä, pitäisikö minun pitää tästä ja tästä, kun muutkin pitävät. Blogiaikanani ainakin Oneiron on ollut kirja, jota on kehuttu, josta pidin ensin itsekin mutta jonka koen koko ajan yhä vieraampana ja vieraampana. Kinnusen Lopottikaan ei auennut yhtä hehkeänä kuin monelle muulle. Herrndorfin kehuttu Ladaromaani ei auennut minulle eikä muuten oppilaillenikaan. Moittivat epäuskottavaksi.Punaisen muistikirjan naisesta muistan kuulleeni kehuja, mutta ei, mi…

Lapsuuden lempparit 1: Liian iso rakkaus

Kuva
Saako parhaan ystävän ihastukseen koskea? Mitä tehdä poikaystävälle, jonka kanssa ei halua olla? Kuinka selvitä äidin ja sitten äitipuolen lähdöstä? Miten auttaa pikkuveljeä ja kestää isää? "Sitten hän oli yhtäkkiä luonani, ja minä kiedoin käsivarteni hänen kaulaansa ja tunsin miten muuri vihdoinkin suli pois kehojemme välisessä lämmössä. Hän suuteli minua, piteli minua hiuksista ja painoi kasvoni omiaan vasten, ja me suutelimme kauan sillä tavalla, hyvin, hyvin lähekkäin, ja joka ikinen solu minussa kääntyi ja rimpuili häntä kohti. Älä lopeta, ajattelin. Älä päästä irti, älä enää koskaan päästä minusta irti." Aloitan aikamatkani lapsuusajan lukukokemuksiin Katarina von Bredowin nuortenromaanilla Liian iso rakkaus. Se muistui sattumalta mieleeni, kun etsin vanhempieni luota hyvää luettavaa. Kyse on teinivuosieni suosikkiteoksesta, johon palasin 13-14-vuotiaana useimpaan kertaan. Erityisesti yllämainitun suutelukohtauksen tulin lukeneeksi monta kertaa, ja muistan selanneeni k…

Tekstibongaus: Aholan kolumni lastenkirjallisuuden aikuishahmoista

Muutama päivä sitten kerroin aikovani esitellä lukutottumuksiani muutenkin kuin kokonaisteosten (merkityksessä 'kirjat') osalta. Romaanit, tietokirjat, runot ja näytelmät eivät suinkaan ole ainoita tekstejä, jotka herättävät lukijassaan ajatuksia, vaan arki täyttyy mitä erilaisimmista teksteistä. 
Aloitankin Äikänopen tekstibongaus -juttusarjani tekstillä, jonka voinee määritellä kolumniksi (vaikka HS käyttääkin termiä Näkökulma). Kyse on Suvi Aholan tekstistäViisikkokirjatkin todistavat, että maailma on lapsille julma, joka on julkaistu Helsingin Sanomissa 24.7. Ahola pohtii Blytonin Viisikko-sarjan avulla lasten lukutottumuksia ja ennen kaikkea aikuishahmoja lastenkirjallisuudessa. 
Kelläpä ei Viisikosta kokemuksia olisi! Itse ahmin Blytonin tekstejä 10-11-vuotiaana, ja innostus näkyi leikeissäkin. Kuljin metsässä leikkimässä Viisikkoa, ja usein leikkitoverinani oli äitini. Hänelle lankesi toistuvasti (vain ja ainoastaan) Timin rooli. Äidin mukaan komentelin myös sitä, kuin…

Lapsuuden lemmikkilukemisto - mitä luin pienenä?

Olin viikonloppuna vanhempieni luona poimimassa vadelmia. Tuon jokakesäisen lempparipuuhani jälkeen jäi vielä aikaa lukemiselle, mutta kas: sen kerran, kun olin ottanut mukaani vain yhden kirjan, se ei innostanutkaan. Päädyin siis selaamaan nuoruudenaikaisia lempikirjojani, ja valikoin luettavaksi siirappisensuloisen Liian iso rakkaus -romaanin. 
Lapsuudenkirjahyllyyn kurkistaminen ja muutamat aiemmat lempparikokeiluni blogipuolella (Marian pieni aasi, Spiderwick, Anna-sarja) innostivat minua, joten päätin palata muutamiin minulle tärkeisiin teoksiin. Esittelen niistä (noin) 15 sitä mukaa, kun ehdin teoksiin palata. Apunani käytin vuosina 2004-2006 kirjoittamaani lukupäiväkirjaa. Se alkaa näin (ja juuri näillä väreillä): 
20.11.2004, 
Terve kaikille! Minä päätin kirjoittaa tänne ns. pientä naposteltavaa, esim. itse keksimiäni runoja, kirjoista napattuja lausahduksia sekä pitää täällä satunnaista lukupäiväkirjaakin. Eli tämä on siis pieni muotoinen ”kirjallisuusvihkonen”, jossa on kaike…