lauantai 30. heinäkuuta 2016

Eeva Kilpi: Talvisodan aika. Lapsuusmuistelma (äänikirja)

Kuvaus talvisodan syttymisestä, muistamisesta ja muistamattomuudesta, lapsuudesta sodan jaloissa.

Eeva Kilpi on luottorunoilijani. Palaan hänen runouteensa aina silloin tällöin. Nyt tutustuin ensimmäistä kertaa Kilven proosaan, sotamuistelmien ensimmäiseen osaan. 

Olen vaikuttunut. 

Talvisodan aika on paras lukemani lapsuuskuvaus. Se on koskettava, järisyttävä, sopivasti epäluotettava ja monelta osaltaan liiankin tosi. Se on henkilökohtainen katsaus Suomen historiaan, ja se muistuttaa kuulijaa kotimaan menneisyydestä. 

Tarinan kertoja on nuori 11-12-vuotias tyttö. Kertomuksen alkupuolella hän kuuntelee perheensä kanssa tykkien jylyä: tuostako sota alkaa vai siihenkö lapsuus päättyy, tyttö miettii. Tämä kohta kosketti minua. Talvisodan aika on kuvaus sodan jalkoihin jääneestä lapsuudesta, siitä, miten pelko, epävarmuus ja kodista pakeneminen ovat vaikuttaneet lapseen.

Kilpi tekee kertomuksessaan todeksi sen, mikä on oikeastikin ollut totta. Elämänhaluisten, aitojen, tuntevien ihmisten elämä on muuttunut sodassa, joka on ollut Suomelle monin tavoin epäreilu. Kun ensimmäisen osan lopussa viitataan tulevaan, itkettää jo valmiiksi. Aivan hyvinhän tässä ei voi käydä, sen tietää jo. Tulevista kuolemistakin puhutaan, ja se surettaa. Hahmot tulevat hyvin läheisiksi. 

Talvisodan aika on romaani muistamisesta ja muistamattomuudesta, unohtamisesta. Se on kertomus traumoista ja järkyttävistä tapahtumista. Kun kertoja huokaa, ettei muista mitään suurista tapahtumista, kuulija voi vain huokaista takaisin: niin, mieli suojelee sinua. Sota on tapahtuma, joka muuttaa aivojen toimintaa, joka pakottaa mielen suojelemaan ihmistä. On asioita, joita on unohdettava, jotta pystyy toimimaan.

Lukija Liisi Tandefeltista tuli heti suosikkini. Hän eläytyy, vaihtelee äänenpainoja muttei tunkeile liikaa: hän on tarinankertoja. Seuraava osa on oikopäätä lainattava kirjastosta. 

Kilpi puhuu teoksessaan pakolaisista. Tuntuu, ettei syksyisen ja nykyisenkin turvapaikanhakutulvan ohessa ole muistettu ollenkaan, että suomalaisetkin ovat joutuneet pakenemaan vahvemman edestä. Pakolainen on saanut negatiivisen sävyn, sana viittaa jonnekin muualle, kauas meistä. Alempiarvoisiin. Miksi ihmisarvoa ei anneta niille, jotka pakenevat, ovat joutuneet jättämään kaiken tärkeän? Vaikka tulijoista monet ovat olleetkin nuoria miehiä eivätkä kaikki ole lähteneet tantereelle sotimaan, kärsimystä hekin ovat kohdanneet. Kilven sanoma järkyyvästä lapsuudesta ja sodan aiheuttamista tunnoista tuntuu nyt pelottavan ajankohtaiselta.

Eeva Kilpi: Talvisodan aika. Lapsuusmuistelma (äänikirja)
WSOY Äänittämö 1990, digitointi 2009
Kesto: 6 h 48 min.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Krits. Särkyvää.

2 kommenttia:

  1. Hieno arvio erinomaisesta muistelmateoksesta! Minäkin kuuntelin tämän äänikirjana jokunen vuosi sitten, ja olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Teos on vaikuttava ja syvästi koskettava, muistan jopa itkeneeni joitakin kohtia kuunnellessani. Ja tuo huomiosi pakolaisuudesta on osuva. Liisi Tandefeltin luennasta minäkin pidin paljon. Eeva Kilpi on mahtavan hyvä, myös minun suosikkini. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tosiaan liikuttaa kuulijaa. Odotan jo viikonlopun päättymistä, että pääsen lainaamaan seuraavan osan.

      Poista