Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2015.

Syyskuussa kahlatut

Kuva
Oi, syksy! On muutamia asioita, joiden takia pidän syksystä: lehdissä kahlaaminen, kauniit värit, puolukat ja suuret muuttolintuparvet. Tänä syksynä olen päässyt nauttimaan muutamista erityisen aurinkoisista syyspäivistä, mikä on ilahduttanut kovasti.
Viimeinen kuukausi on tuonut elämääni hurjasti kaikkea. Työt, uusi asunto, totutteleminen uuteen arkeen ja uuteen rytmiin. Työviikoista kaksi ensimmäistä menivät, no, töitä tehden ja nukkuen. Ihme kyllä tuo ylenpalttinen väsymys on nyt kaikkoamassa, ja iltaisin on aikaa muuhunkin kuin tuntisuunnitelmien tekemiseen. Olen jopa lukenut - joskin kirjapinoni eivät varsinaisesti ole työntäneet minua kauemmas nuorten maailmasta.


Syyskuussa luin:
Philip Rothin Nöyryytyksen, josta hädin tuskin muistan jotakin, Paul AusterinOraakkeliyön, jonka haluaisin lukea heti uudestaan, Ludovic Roubaudin 112. Palomiesromaanin, jonka haluaisin lähinnä unohtaa,  Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitellyn, joka koukutti ja kosketti samanaikaisesti, Wolfgang Herrndor…

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut

Kuva
"He alkoivat yhtäkkä näyttää yhä vähemmän inhimillisiltä olennoilta ja rupesivat yhä enemmän muistuttamaan petoja. Tuomari Wargrave istui kumaraisena ja liikkumattomana silmät valppaina ja katse terävänä. Entinen komisario Blore näytti yhä karkeammalta ja kömpelömmältä olennolta. Hän kulki kuin täytetty eläin. Hänen silmänsä olivat verestävät. Hänen ulkomuodossaan oli samalla jotakin julmaa, ja tyhmää. Philip Lombardin aistit näyttivät pikemminkin terästäytyneen kuin tylsistyneen. Hänen korvansa havaitsivat heikoimmankin äänen. Hänen askeleensa olivat kevyemmät ja nopeammat kuin ennen, hänen vartalonsa taipuisa ja joustava. Ja hän hymyili usein, jolloin hänen huulensa paljastivat näkyviin pitkät valkoiset hampaat."
Kymmenen ihmistä saarella. Yksitellen joukko alkaa vähentyä...
Hamps: Oi voi. Pohdin etukäteen, onko tälle romaanille asetettu liian suuria painolasteja - voiko jokin teos tosiaan olla kaikkien aikojen rikosromaani, kuten takakansi mainostaa. Muistan aloittaneeni tä…

Abbas Khider: Kirje Munakoisotasavaltaan

Kuva
"Näin ensimmäistä kertaa elämässäni kansan, joka vaikeni, joka ei osannut enää puhua, koska se ei löytänyt enää sanoja, joita se voisi käyttää. Hiljainen, mykkä kansa. Maa vaikeni koko päivän ajan. Tarkkailin ihmisiä, he eivät pukahtaneet sanaakaan. He kulkivat ympäriinsä kuin noiduttuina, neuvottomina ja sanattomina kuin zombit. Mitä he edes olisivat voineet sanoa? He olivat joutuneet myötäilemään yli kolmekymmentä vuotta Gaddafin arabinationalistisia oikkuja. (--) Miten kansa muka voisi yhdessä päivässä hylätä täysin kaikki vanhat vakaumuksensa ja omaksua uuden ideologian? Niinpä kansa mykistyi kertaiskulla." Tarina eräästä kirjeestä, ja ihmisistä, joiden tarina siihen kytkeytyy.

Kudelma: Khiderin romaani on monien henkilöiden kudelma. Se on usean kertojan ääni, usean ihmisen tarina. Romaanin henkilöiyä yhdistää kirje, jonka Irakista Libyaan paennut mies on lähettänyt rakastetulleen. Kirjeiden lähettäminen on vaarallista, laitonta, riskipeliä. Alusta asti on selvää, että yht…

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kuva

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Kuva

Anna-Leena Härkönen: Loppuunkäsitelty

Kuva
"Epätodellisuuden tunne voimistuu taas. Ei niin hauska ihminen voi kuolla. Totta kai voi. Kuka tahansa voi kuolla. Ei voi. Ihminen joka nauraa niin paljon ei voi tappaa itseään. Ihminen joka käy suihkussa, lukee kirjoja ja harrastaa seksiä, ei voi olla vaarallisella tavalla masentunut. Kyllä voi. Masennusta on monta lajia, ja jokainen niistä on vaarallinen." Kuvaus surusta ja surutyöstä, vaietusta aiheesta.

Kokemus: Minulle Loppuunkäsitelty oli vaikuttava teos. Sen aiheet kiinnostivat: itsemurha, mielenterveys. Olen katsonut monien ihmisten - valitettavan nuorten ja itsenikin - kärsimystä vierestä, halunnut ymmärtää, mitä mielen rikkoutuminen tarkoittaa ja mitä siitä seuraa. Härkösen Loppuunkäsitelty valottaa omaisten näkökulmaa, sitä, millainen kärsimys- ja surutyöprosessi läheisen itsemurhasta seuraa. Teosta on vaikea lähestyä muuten kuin aiheensa kautta: kuten Katrikin toteaa, toisen ihmisen kokemuksia ei voi arvostella tai analysoida. Henkilökohtaista kuvausta surusta ja …

Blogivuoteni surkein kirja

Kuva
"Aina kun näin kapteenin keikalla, hän toimi moiteettomasti. Hän osasi komentaa, sen suhteen ei ollut valittamista, ja hän oli totta vie hyvännäköinen. Työunivormussaan, sinisessä maastopuvussa jossa oli taskut juuri rintojen korkeudella, hän ei ollut yhtään hassumman näköinen. Minä olen aina ollut heikkona naisiin, jotka pukeutuvat miesten pukuihin. Kun näen pitkänkaarevat, hoikat sääret, jotka päättyvät paksupohjaisiin maihareisihin, minua kouraisee kummasti. Joka tapauksessa mieheksi pukeutuneessa naisessa on jotain niin kiellettyä ja perverssiä, että minun tekee aina mieleni riisua hänet."Tyhjä, seksistinen miesfantasiaromaani: urotöitä, naisia, seksifantasioita. En suosittele.

Vihdoin: Kirjojen arvostelu - ja varsinkin pisteyttäminen - on varsin subjektiivista. Ainakaan minä en ole luonut itselleni mitään varsinaista kriteeristöä tähän puuhaan, vaan luotan lukukokemuksissani mututuntumaan. Kirjan saamiin pisteisiin vaikuttavat monet asiat, mieliala, päivä, kirjan teemoih…

Paul Auster: Oraakkeliyö (100.postaus)

Kuva
"Olin sekä mukana kaikessa ympärilläni tapahtuvassa että siitä erillään: ajelehdin kuvitelmissani vapaasti ja näin, että istuin Brooklynissa työpöytäni ääressä ja kirjoitin tästä paikasta siniseen muistikirjaan, vaikka istuin Manhattanilla kaksikerroksisen huoneiston yläkerrassa vankasti omassa ruumiissani ja kuuntelin mitä John ja Grace puhuivat ja lisäsin silloin tällöin sekaan muutamia omia käsityksiäni.Ei ole mitenkään tavatonta, että ihminen on niin omien ajatustensa vallassa että vaikuttaa poissaolevalta - mutta olennaista tässä on se, että  minä en ollut poissa. Olin läsnä, täysin mukana kaikesssa mikä tapahtui, enkä silti ollut - koska huoneisto oli lakannut olemasta autenttinen. Siitä oli tullut kuvitteellinen paikka pääni sisällä, ja minä olin siellä myös. Kummassakin paikassa yhtä aikaa. Huoneistossa ja tarinassa. Tarinan huoneistossa, josta kirjoitin yhä mielessäni."Oraakkeliyö on kuva. Loppumaton kuva. Tiedättehän, sellainen, jossa vaikkapa joku lukee kirjaa, jo…

Philip Roth: Nöyryytys

Kuva
Kuten hän oli tohtori Farrille sanonut - itsekin vakuuttuneena, koska oli heidän tapaamistensa aikana parhaansa mukaan etsinyt syitä - hän oli menettänyt näyttelijäntaikansa ilman mitään syytä, ja aivan yhtä sattumanvaraisesti oli halu tehdä elämästä loppu alkanut väistyä, ainakin toistaiseksi. "Millään ei ole mitään syytä tapahtua", hän sanoi tohtorille myöhemmin samana päivänä. "Häviät tai voitat, - pelkkää sattuman oikkua. Käännekohtien todennäköisyyttä. Niin, käänne tulee ennalta arvaamatta ja vie mennessään."Esiintymiskammon riivaama näyttelijä, elämä on tragediaa, tragedian ainekset.

Vihdoinkin! Sirri täällä hei! Olen vihdoinkin lukenut kirjan. Kokonaisen, loppuun saakka, niin, että voin blogata siitä! Viime viikkoina kiire on syönyt kaiken lukuajan: en ole jaksanut enkä ehtinyt. Pelkkä ajatus lukemisesta on tuntunut ylivoimaiselta, ja olen kokenut velvollisuudekseni puristaa voimani uusiin töihin ja asunnon metsästämiseen. Olen luonteeltani varsin tunnolline…