Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2020.

Minna Lindgrenin satiirissa koulu ei ole kovin kaukana nykyisestä

Minna Lindgren: Aina on toivoa Teos 2020 323 s. Pisteitä: 3/4 Miltä kuulostaisi peruskoulupalveluyhtymä? Tai PedagoGo-sovellus, joka viheltää nollatuntisopimuksella olevan opettajan opettamaan painopistekokonaisuuksia Matematiikka ja Minä. Entä tulevaisuus, jossa opettaja on "vähän niin kuin Suomen markka 90-luvulla, kellui vain itsekseen odottamassa euroa eli oman aikansa päättymistä? Minna Lindgrenin Aina on toivoa on satiiri suomalaisen peruskoulun tulevaisuudesta. Liioittelemalla ja kärjistämällä Lindgren ottaa  kantaa suomalaiseen koulukeskusteluun: siihen, mitä ongelmia koulutusjärjestelmässämme on. Humoristisen, paikoin absurdin koulumaailmakuvauksen seasta hahmottuu kuitenkin todellisuus, joka on monelta osin jo tuttu: ryhmät ovat suuria, aina on opeteltava uutta, työsopimukset määräaikaisia tuntiopettajuuksia, oppilaat voivat pahoin. Romaanissa on kaksi keskeistä linjaa - juonesta ei voine puhua - joista toisessa on pääosss kuusikymppinen Marja, joka poukkoilee peruskou