Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2017.

Rainbow Rowell: Fangirl

Kuva
Romaani Cathista ja Wrenistä, kaksosista, jotka ajautuvat erilleen. Cath haluaa pysyä sellaisena kuin on, Wren etsii yliopistosta itsenäisyyttään. Cath kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa - fanifiktio täyttää hänen maailmansa. Sitten saapuvat uudet ihmiset.
Olen juuri löytänyt hellyttävän, kiinnostavan ja innostavan kirjan. Kirjan, jonka pariin voin jatkossa käpertyä, kun kaipaan lohtua, kun tunnen itseni ulkopuoliseksi tai kun toivon herättäväni kirjoittamisharrastukseni henkiin. Rainbow Rowellin Fangirl on kirja, jonka olisin halunnut lukea teininä, ja siitä tuli minulle tärkeä monesta syystä. 
1) Cath saa olla Cath. Cath on ihana. Hän on ujo, ahdistunut, sosiaalisia tilanteita pelkäävä kirjoittajaluonne, joka viihtyy yksinään ja nauttii elämästään, kun saa kirjoittaa fanifiktiota. Hän on monella tapaa sellainen kuin itse olin nuorempana - epävarmuus ja kokemattomuus tekevät ihmissuhteiden muodostamisesta hankalaa, mutta kirjoittaminen mahdollistaa eskapismin ja onnistumisen kokemu…

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Huhtikuisina työaamuina kävelin työmatkani maaseudulla. Tai ajatukseni kävelivät - kuuntelin nimittäin Veera Niemisen romaania Avioliittosimulaattori äänikirjana. Kyseessä on hyvänmielenromaani, sellainen, joka hymyilyttää ja josta jää kepeä mieli. 
Romaanin kertoja, Aino, on juuri tavannut maalaismiehen, Jussin. Asetelma on nimiä myöten maalais- ja kansallisromanttinen, ja Aino päätyykin kokeeksi Jussin tilalle maaseutua opettelemaan. Alkaa vahvojen vastakkainasettelujen aika, sillä itäsuomalaisen naisen kotiutuminen Varsinais-Suomeen ei ole aivan mutkatonta. Siinä missä Jussi, tämän veli, isä ja setä ovat hiljaisia jurottajia, on Aino puhetta, intoa ja energiaa täynnä. Parisuhde kukoistaa, mutta perhekulttuuriin sopeutuminen vie aikaa, ja tätä prosessia Nieminen teoksessaan kuvaa.
Nieminen kuvaa oivaltavasti perhekulttuurien eroja ja sitä, miten maan sisälläkin voi törmätä erilaisiin kulttuureihin. Aino ahdistuu miesten hiljaisuudesta ja pohtii, miten muuttua itse sopivaksi. Vähite…

Kirjannimielämäni

Muun muassa Kirja vieköön! - ja Tuntematon lukija -blogeissa on viime päivinä tarkkailtu yhtä aikaa sekä itseä että kirjahyllyä. Muistan, kun Kuvaile itseäsi kirjojen nimillä -haaste kulki aikanaan Facebookissa musiikkiversiona. En koskaan uskaltautunut nappamaan haastetta silloin itselleni, mutta nyt päätin huvitella ja leikkiä kirjannimien parissa. Tässä siis Sirrin kirjallinen kuvaus:

1. Oletko mies vai nainen? Neito vanhassa linnassa (Jane Austen)

2. Kuvaile itseäsi? Bad feminist (Roxanne Gay)

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Surunkaunis, lasinterävä (Siiri Enoranta)

4. Kuinka voit? Apina pulpetissa (Tommi Hoikkala ja Petri Paju)

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Myrskyluoto (Anni Blomqvist)

6. Mihin haluaisit matkustaa? Sateenkaarinotko (L.M.Montgomery)

7. Kuvaile parasta ystävääsi? Fangirl (Rainbow Rowell)

8. Mikä on lempivärisi? Lumi (Orhan Pamuk)

9. Millainen sää nyt on? Paha puuska (Kirsti Kuronen)

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Linnut äänessä (Jan Pedersen &…

Sirrin perinteinen lomanaloituslukumaraton

Jos viimeisin postaus oli kevätahdistusta täynnä, on tänään erilainen olo. Tällä viikolla tapahtuu kaikenlaista kivaa. Juuri äsken varmistui, että en ole mokannut opintosuunnittelujani vaan olen suorittanut kaikki maisterintutkintoon vaadittavat kurssit. Valmistun siis maisteriksi pikapuoliin! Loppuviikosta gradun pitäisi palautua tarkastuksesta, minkä jälkeen pääsen viimein hakemaan tutkintoani. Hiphei - juhlavalmistelut ovat jo käynnissä! Erillisiin S2-opintoihin liittyvät esseet saan viimeisteltyä huomenna, ja sitten on tämän tytön koulutus valmis. Johan nyt - näyttää siltä, että pääsen nauttimaan loppuviikosta (kylmästä, sateisesta ja onnellisesta) kesälomasta.

Niinpä päätin tehdä kuten olen tehnyt kahtena aiempanakin vuonna: aloitan kesälomani lukumaratonilla. Parin viikon päästä luetaan koko blogistanian voimin, mutta enhän minä sinne asti malta odottaa, kun olen viimeiset viikot tehnyt töitä lukumaratonpalkkiota odottaen. Olen kasannut ensi sunnuntaita varten kasan hienoja kirj…

Kevätkankeudesta

Juuri nyt on leppeä kevätilta, ihan ensimmäisiä tänä vuonna tällä seudulla. Aurinko kuultaa vielä metsiköstä, koivut ovat kahtena edellispäivänä saaneet hiirenkorvat näkyviin ja laululinnut ovat saapuneet lähipusikoihin. Odotan, odotan, odotan, että satakieli alkaisi jo laulaa. 
Periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin. 
Yleensä rakastan kevättä. Pidän kevään vaaleanvihreästä väristä, muuttolintujen äänistä, uuden kasvukauden alkamisesta. Tänä vuonna en kuitenkaan ole ollut yhtä innostunut, ja syitä olen blogissanikin maininnut. Muutto ja opintojen päättyminen ovat olleet isoja asioita. Gradu on valmis, ja olen siitä iloinen, mutta kahden viimeisen esseen kirjoittaminen ei tunnu onnistuvan. Vuoden mittainen kirjoitus- ja tutkimusprosessi on ollut yllättävän rankka. Tänä vuonna odotan kevättä enemmän kesää, tahdon jo lomalle. 
Blogi on ollut viime viikkoina yllättävän hiljainen, ja olen kokenut sen, minkä useimmat bloggaajat kai jossain kohti kokevat: ei vain kiinnosta. On ollut vähän …

Alan Bradley: Piiraan maku makea

Kuva
"Mietin hetken ajan, miten tappavia tippoja voisi uuttaa kevätkukkanäyttelyn kukista, ja se innosti minua aika lailla: nunnannarsissista saisi aivan verratonta myrkkyä, keltanarsissista taas kerrassaan mainiota kuolettavaa likööriä. Jopa tavallinen hautausmaiden marjakuusi, jota runoilijat ja rakastavaiset niin kovasti ylistivät, säilöi siemenissään ja neulasissaan niin paljon myrkyllisiä aineita, että niillä saisi pantua matalaksi puolet Englannin väestöstä."
Alan Bradleyn Piiraan maku makea on pehmeä, turvallinen salapoliisiromaani. Se kertoo De Lucen perheestä, ovelle ilmestyvästä kuolleesta jänkäkurpasta, postimerkistä sekä puutarhasta makaavasta ruumiista. Maaseudun kartanomiljööseen sijoittuva arvoitusromaani on kuin nykyaikaistettu toisinto vanhoista englantilaisista salapoliisiromaaneista.
Parasta Bradleyn romaanissa on sen päähenkilö, 11-vuotias Flavia de Luce. Voi, miten hulvaton tyttö hän onkaan! Äitinsä menettänyt, siskojansa kiusaava ja isäänsä kaipaava hahmo on…

Keväisen kesäinen kansikuvahaaste

Kuva
Argh! Viereinen kuva raivostuttaa minua vieläkin. Nopea räpsäisy kuvaa naiskirjailijoiden kirjoittamien teosten kokoelmaa - ja niiden kansia. Kuinka monesta kannesta löydätte naisen kasvot? Niinpä! Entä kuinka monessa ne katsovat suoraan kameraan? Niinpä...
Feminismin innoittama kurkistus kirjankansiin sai minut pohtimaan, mikä merkitys kirjankansilla onkaan. Kuvat ovat täynnä merkityksiä, mutta harvoin niitä kirjablogissa pysähtyy pohtimaan, kun on kiire lähestyä tekstiä ja antaa merkityksiä sille, minkä kokee lukemisessa kaikkein tärkeimmäksi. 
Toisinaan kuitenkin unohtuu, että kansikuvilla voi olla paljonkin tekemistä sen kanssa, mitä omaan lukupinoon kertyy. Kuvat on luotu houkuttelemaan tai myymään, ja niillä kerrotaan kirjasta. Tämän haasteen tarkoituksena on nostaa esiin merkityksiä, joita lukija kirjan kansikuvalle antaa, ja ajatuksia, joita kansikuva lukijassa herättää.
Kevät ja kesä ovat (omaan silmääni) esteettisesti kauniita vuodenaikoja, joten kansikuvahaaste passaa vuod…

Kirje romaanihenkilölle

Parahin Kerttu,                                                                                                     14.5.2017

Vuosi sitten huhtikuussa kirjoitin Uulalle, poikaystävällesi. Mieltäni painoi silloin suru, ja muistan tuosta kirjeestä sen, miten pahoillani Uulan puolesta olin. Tuo tunne on säilynyt edelleen, enkä päästä siitä irti nytkään, kun olen lukenut tarinanne uudelleen. Tällä kertaa olen kuitenkin pahoillani sinunkin puolestasi, ja siksi päätin kirjoittaa sinulle. 
Kun muistelen niitä päiviä, jolloin ensimmäisen kerran tutustuin sinun, Uulan ja Sofian Huomenna rakastan vähemmän -tarinaan, mieleeni nousee erityisesti muuan oranssi sohva. Sinä toivoit sen yhteiseen kotiinne, ja sinne se kannettiin. Oranssi sohva! Oranssi sohva, mietin Uulan kanssa. Liian iso, räikyvän kirkas kaluste, josta ette kumpikaan pitäneet. Kuvittelin sen sohvan asuntoon, josta on sittemmin tullut kotini, ja mietin, miten ahdistava sellainen vääränlainen huonekalu olisikaan. Olenko edes nähnyt k…

Jeanette Winterson: Majakanvartija

Jotkut ihmiset ovat kasvaneet mäellä, toiset laaksossa. Useimmat meistä on kasvatettu tasaisella. Sain alkuni kallellaan, ja kallellaan olen elänyt aina siitä alkaen.Romaani merenkulusta, elämästä ja valon löytämisestä.
Jeanette Wintersonin Majakanvartijassa kaksi kertomusta kulkee käsi kädessä. On kehyskertomus, jossa orpotyttö päätyy majakanvartijan huostaan, ja sisäkkäiskertomus, jossa kerrotaan 1800-luvun loppupuolella kahta eri elämää eläneestä papista, Babel Darkista. 
Romaani alkaa dramaattisesti: minäkertoja kuvaa, miten hän kasvaa vinollaan olevassa maastossa ja miten tuo kalteva maisema lopulta syöksee hänen äitinsä häneltä pois. Majakanvartijasta tulee kertojan tuki, ja yhdessä nämä hahmot tutustuvat paikkakunnalla aiemmin eläneeseen pappiin.
Wintersonin romaani on monisäikeinen elämänohjeromaani, jonka kieli kytkeytyy toisinaan kauniisti yhteen viisaiden ajatusten kanssa. Tunnistan sen, mitä kirjan suosittelija minulle sanoi Majakanvartijan ja Jalosen Kirkkauden samankalta…

Novellihaasteessa luetut novellit

Uhh. Tämäkin ihana haaste meni, blogata en ole ehtinyt enkä näköjään ole koonnut haastettakaan. No, vähän jälkijunassa, vielä ennätetään! Ompun novellihaaste oli hurjan hauska, ja se tsemppasi lukemaan novelleja. Listasin haasteen aikana uskollisesti kaikki lukemani novellit (lista alla), mutta sen sijaan kovinkaan monesta en blogannut. Tämä johtuu lähinnä siitä, että yksittäisistä novelleista kirjoittaminen tuntui hankalalta.

Marraskuu 2016: 

Suvi Vaarla: Kuin perhonen
Suvi Vaarla: Jääkylmä samppanja
Suvi Vaarla: Bussimatka (kokoelmasta Täydellisiä ihmisiä)
Petina Gappah: Surusävelten saatossa (kokoelmasta Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta)
Ray Bradbury: Lohikäärme (kokoelmasta Toiset taivaat)
Taina Latvala: Viimeinen kesä (kokoelmasta Ennen kuin kaikki muuttuu)
Taina Latvala: Kilpikonnan äiti
Taina Latvala: Unelma-asiakas
Raymond Carver: Mitä te san Fransiscossa teette (kokoelmasta Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta; suosittelen)
Raymond Carver: Miksi, kulta?
Raymond Car…

Marko Raassina: Kalevala

Kuva
Toukokuu on ollut raskasta aikaa. Vaikka aurinko lumisateen keskeltä aina välillä pilkottaakin, ovat viimekuiset hommat vieneet veronsa. Gradu on tarkastuksessa ja muutto suoritettu, mutta lukeminen ei innosta. Ylipäänsä harrastukset ovat jääneet vähiin, eivätkä jääkiekon MM-kisatkaan ole suuresti iloa tuoneet... Kirjastosta löysin kuitenkin pirteää, kevyttä luettavaa, johon oli helppo tarttua. Tämän sarjakuvan myötä toivon saavani uutta puhtia lukemiseen. 
Marko Raassinan Kalevala on toisinto Suomen kansalliseepoksesta. Se on sarjakuvamuotoon laadittu pienoiskokoelma Kalevalan tarinoita: Raassina on uudelleenkertonut ja -kuvittanut muun muassa maailman synnyn, Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannan, Ilmarisen ja Lemminkäisen tarinat sekä tietysti Sammon ryöstön. Ainakin Kullervon ja Marjatan tarinat eivät ole saaneet tilaa tässä teoksessa. Ensimmäinen selittyy sillä, että Kullervosta Raassina on laatinut oman teoksensa (Kullervo, joka menee ehdottomasti lukulistalle); Marjatan ta…

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin

Kuva
Veera Vaahteran chick lit -romaanit ovat olleet minulle lajityyppinsä kermaa. Vaahtera kirjoittaa osuvasti, päähenkilöissä on aina joitakin hömppäkirjallisuudesta poikkeavia vakavampia luonteenpiirteitä, ja tarinat ovat sopivan leppoisia.
Sopivasti sekaisin on tuttua kamaa, jos lukee paljon viihdekirjallisuutta. Matleena on nuori perheenäiti, joka on saanut paikan kirjastotoimenjohtana. Työongelmia riittää, kotona oleva puoliso ei siivoa ja kollegoissa on niin vihamiehiä kuin vähän läheisempiäkin ihmisiä. Työkaaos aiheuttaa kaaoksen myös Matleenan henkilökohtaisessa elämässä, ja tuttuun tapaan tämäkin chick lit -kirja käsittelee ihmissuhdeongelmia.
Päähenkilön hyvä, johtotoimen työpaikka ei onnistu pelastamaan Vaahteran viidettä teosta, vaikka hienoa onkin, että nainen on johtotehtävissä. Kirjaston työilmapiiri sotkeutuu kliseisiin, ja henkilöt ovat harmittavan yksiulotteisia. Miksi vanhemmista ihmisistä usein puhutaan valittajina ja vaikeina ihmisinä? Anja-tyyppi on helppo tunnistaa,…

Maaliskuun missatut ja huhtikuussa huhkitut

Kevät on sujunut kiireisesti. Gradu valmistuu ihan kohta (hiphei!), yksiö on vaihtunut yhteiseloasumiseen, ja totuttelua uuteen elämään on riittänyt. Kotiimme ilmestyi kaksi metriä Ikean kirjahyllyä - ai että sitä oli kiva laittaa ja järjestellä! :) Lukeminen tuntuu jääneen, mutta hämmästyksekseni on silti todettava, että näin huhtikuussakin ehdin lukea ainakin yhdeksän kirjaa.

Maaliskuussa luin seuraavat teokset:

Richert (toim.): Mistä sä tuut?
Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Atwood: Orjattaresi
Meriläinen & Seiko Salo: NE
Khemiri: Allt jag inte minns
Hubara: Ruskeat tytöt
Kunnas: Tiitiäisen satupuu
Kuronen: Paha puuska
Veirto: Ohut hauska kirja

Maaliskuussa loppui iki-ihana feministinen lukuhaasteeni, jonka järkkäilystä nautin. Oli kiva saada vaihtaa kanssabloggaajien kanssa ajatuksia tasa-arvosta, ja toivon palaavani feministiseen haasteeseen jollakin tavalla myöhemminkin.

Maaliskuussa tätäkin bloggaajaa hiljensi suru-uutinen Lukutoukka-Kristan menehtymisestä.…