keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Rainbow Rowell: Fangirl

Romaani Cathista ja Wrenistä, kaksosista, jotka ajautuvat erilleen. Cath haluaa pysyä sellaisena kuin on, Wren etsii yliopistosta itsenäisyyttään. Cath kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa - fanifiktio täyttää hänen maailmansa. Sitten saapuvat uudet ihmiset.

Olen juuri löytänyt hellyttävän, kiinnostavan ja innostavan kirjan. Kirjan, jonka pariin voin jatkossa käpertyä, kun kaipaan lohtua, kun tunnen itseni ulkopuoliseksi tai kun toivon herättäväni kirjoittamisharrastukseni henkiin. Rainbow Rowellin Fangirl on kirja, jonka olisin halunnut lukea teininä, ja siitä tuli minulle tärkeä monesta syystä. 

1) Cath saa olla Cath. Cath on ihana. Hän on ujo, ahdistunut, sosiaalisia tilanteita pelkäävä kirjoittajaluonne, joka viihtyy yksinään ja nauttii elämästään, kun saa kirjoittaa fanifiktiota. Hän on monella tapaa sellainen kuin itse olin nuorempana - epävarmuus ja kokemattomuus tekevät ihmissuhteiden muodostamisesta hankalaa, mutta kirjoittaminen mahdollistaa eskapismin ja onnistumisen kokemukset. Alusta asti pelkäsin, miten Cathille käy, sillä useissa nuortenromaaneissa nörttitytöistäkin kasvaa flirttailevia prinsessoita, jotka hylkäävät entisen elämäntapansa ja sopeutuvat siihen normiin, joka on asetettu niin romaanihenkilöille kuin todellisille henkilöille. Fangirlissä minua ilahduttaa erityisesti se, että vaikka Cathin elämä saa uusia piirteitä, eivät hänelle ennen tärkeät asiat menetä merkitystään. Rowell viestii vahvasti, että kirjoittajuus ja fanius ovat sallittuja, jopa ihailtuja piirteitä. Cath on hurmaava. 

2) Rowell kuvaa perhesuhteita koskettavasti. Cathin ja Wrenin erkaantuminen riipaisee sisältä, erityisesti, koska lukija näkee, miten paljon Cath kaipaa ja tarvitsee tuttua, turvallista siskoaan. Kaksosten itsenäistyminen ja oman identiteetin löytäminen on kiinnostava teema, jota olisi voinut kehitellä vielä pidemmällekin. Wrenin käytös ei saa kovin syvää selitystä, mutta hänen hahmonsa pinnallisuutta on kiinnostava verrata Cathin kypsään mutta jokseenkin estyneeseen käyttäytymiseen. Ihastuin siihen, miten Rowell korostaa perhesuhteiden merkitystä mutta ei tee kaikesta kaunista, it´s all good -tarinaa: perheen jättäneen äidin läsnäolo päättyy mielestäni hyvään, joskin hieman viimeistelemättömään ratkaisuun. 

3) Fangirl on ylistys faniudelle ja kirjoittamiselle. Minusta on ihanaa, että Fangirlissä nuoret aikuisetkin saavat olla faneja. He saavat fanittaa kirjasarjaa, josta ovat nauttineet lapsina, uppoutua sen maailmaan ja luoda siitä omansa. Cathin hahmo nostaa esiin myös sen, miten tärkeää toimintaa kirjoittaminen voi nuorelle olla. Nautin siitä, että tässä kirjassa kirjoittaminen ei ole nörttiä vaan jotakin nautinnollista. 

4) Tämän kirjan olisin tarvinnut nuorena. Fangirlissä käsitellään teemoja, joista olisin ollut kiinnostunut jo yläkouluikäisenä. Olisin todellakin tarvinnut kirjan, jossa päähenkilö on kaltaiseni ujo, uusia ihmissuhteita jännittävä, pojista salaa haaveileva kirjoittajahahmo. Saatoin tunnistaa Cathissa nuoren itseni - vähän nykyistäkin - ja pidin siitä, miten Rowell kuvaa hänen kasvamistaan, itsenäistymistään ja itsensä hyväksymistä. 

Rainbow Rowell: Fangirl
Macmillan 2013
Kansi: Noelle Stevenson
459 s.
Pisteitä: 5/5
Tunnelma: Ah! Ihana nuoruusromaani!

4 kommenttia:

  1. Kirjoitit tästä hyvin ja ihan samat fiilikset minullakin kirjasta. Tämä on hyvä ja hellyyttävä, täydellinen lohtukirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Kiva kuulla, että jaat ajatukseni tästä kirjasta :)

      Poista
  2. Minäkin rakastuin tähän kirjaan ja samaistuin Cathiin :)

    VastaaPoista