Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2018.

Vuosi 2018 - kooste luetuista

Kuva
Vuosi 2018 on ollut epäilemättä paras lukuvuoteni. Olen lukenut paljon - siis PALJON. Toisinaan minusta on tuntunut, etten ole paljon muuta tehnytkään, mutta toisaalta, miksi minun tarvitsisikaan. Lukeminenhan on parasta!
Vuonna 2018 luin yhteensä 167 teosta, mikä lienee henkilökohtainen ennätykseni. Luin paljon ja kaikenlaista, ja tässä lyhyt kooste genreistä, joita tänä vuonna luin: 
romaaneja 46 kpl tietokirjallisuutta 35 kpl ya-kirjallisuutta 16 kpl lastenkirjoja 24 runokokoelmia 12 kpl esseekokoelmia 4 kpl
Vuoden parhaimpia teoksia olivat Rachel Cuskin Ääriviivat,Saara TurusenSivuhenkilö, Tomi Adeyemin Children of Blood and Bone, Yaa Gyasin Homegoing ja Min Jin Leen Pachinko. 
Viisi tähteä annoin peräti 33 kirjalle, joten vallan onnistuneesti olen lukemistoani valinnut. Kaksi kirjaa saivat kyseenalaisen kunnian olla yhden tähden kirjoja. Nämä olivat varsin rasistinen lastenkirja Tulikärpäset ja muuten kovin höttöinen, kliseisiä ilmauksia käyttävä Johda tunteita, menesty työelämä…

Rytisalon Rouva C:ssä kirjailija-feministi Canth typistyy vaimoksi ja äidiksi

Parisen vuotta sitten ihastuin Minna Rytisalon Lempiin. Ylistin häntä tuolloin näin:  Rytisaloa on kiitettävä kauniista, liukuvasta ja soljuvasta kielestä. Kirjailijan tyyli on aforismimainen, ja monta virkettä voisi tästäkin teoksesta poimia muistiin. Lempi solahtaa sujuvasti nykyiseen, sota-aikaan sijoittuvaan kirjallisuuteen ja tarjoaa siihen jotakin persoonallista ja kaunista. Väistämättäkin innostuin, kun kuulin, että Rytisalon toinen teos käsittelisi kenties Suomen kuuluisinta feministiä, Minna Canthia. 
Rouva C. ei kuitenkaan vetänyt minua puoleensa Lempin tavoin. Ostin sen innokkaana heti kirjan ilmestyttyä, mutta teoksen aloittaminen viivästyi viivästymistään. Olin odottanut teosta yhdestä  Suomen ensimmäisistä naispuolisista kirjailijoista, teosta feminismistä, kannanotoista ja poikkeuksellisen rohkeasta naisesta. Mitä sain käsiini? Teoksen, jossa kirjailija-feministi typistyy pääasiassa äidiksi ja vaimoksi. 
Rouva C. on kyllä sievä tarina. Se kertoo Canthista tarinan, josta e…

Paluu lapsuuden lemppareihin: L.M.Montgomeryn Annan perhe sekä Sateenkaarinotko

Joulunajan kirjojen valitseminen on aina yhtä ihanaa ja jännittävää - mitä valita mukaan lapsuudenkotiin joulunpyhiksi, mitkä kirjat toisivat parhaiten joulutunnelmaa? Tänä vuonna päätin ahertaa loppuun keskeneräisenä hyllyssä pölyyntyneen Annan perheen, ja jatkoin saman tien Sateenkaarinotkoon. Jälkimmäistä en ollut lukenut sitten nuoruusvuosieni (hah, kuulostanpa vanhalta!), joten oli mukava palata muistelemaan, mitä Blythen lapsille oikeastaan tapahtui. 
Montgomery kirjoitti Annan perheen jälkikäteen sarjaan, ja jollakin tavalla sen huomaa: teos ei viehätä samalla tavalla kuin alkuperäiset. Teos koostuu erinäisistä Blythen perheen lapsille tapahtuvista selkkauksista, ja ehkä uskollisen Anna-fanin on vaikea hyväksyä kirja siksikin, että Annan rooli alkaa tässä hiipua ja keskiöön nousevat hänen lapsensa. 
Myös Sateenkaarinotkossa päähenkilöinä ovat Blythen lapset ja näiden lisäksi kirkkoherran lapset. Sateenkaarinotko on kuitenkin Annan perhettä sujuvampi ja osoittaa Montgomeryn ker…

Runohaasteen koonti

On #runo18-haastekoonnin aika. Mitään runovuotta ei tästäkään vuodesta minulle tullut, mutta jotain sentään luin, kiitos Ompun järjestämän runohaasteen: 12 runoteosta, yhden kullekin kuukaudelle. Alkuvuodesta ihastuin Rupi Kauriin, ja loppuvuodesta pidin Nelli Ruotsalaisen feministisistä runoista. Myös Suru sattui elämääni hyvään aikaan - jouduin käsittelemään kuolemanpelkoa ja surua vuoden aikana. Muutoin tämän vuoden runokokemukset olivat - no, eivät niin kovin puhuttelevia. Muutamista olen postannut vain Instagramiin, mutta linkkaan alla olevaan listaan ne, joista olen kirjoittanut myös blogissani.

Haastekoontiin kuuluu, että kukin kirjoittaa lukemiensa runokokoelmien nimistä runon. Tässä omani. Ei muuten ollut helppo tehtävä - ehkä olisi pitänyt valita kauniimmin soljuvampia nimiä ;)


Minut tunnettiin nimellä Sentimentaalinen seepra
itkin Maitoa ja hunajaa
mutta Elämä on enemmän kuin Suru:
se on Kylmyyden monologi
Vuosisadan rakkaussota

The Sun and Her Flowers
ovat jättäneet minut.

T…

Masennus johtuu demoneista tai synneistä - ja muita mielenterveysuskomuksia: Aila Ruohon Pyhät, pahat ja pelokkaat

Kuva
Aila Ruohon Pyhät, pahat ja pelokkaat. Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisössä ei pelkää puhua siitä, mistä monesta seurakunnassa vaietaan: uskonnollisten yhteisön sisäisistä ongelmista. Ruoho tarttuu tietokirjassaan joihinkin ongelmiin, jotka vaikuttavat yllättävänkin yleisiltä pienissä, kristillisperusteisissa uskonnollisissa yhteisöissä (lestadiolaisuudessa, jehovantodistajuudessa, helluntalaisuudessa ja muutamassa muussa pienemmässä yhteisössä). Ongelmien lisäksi Ruohon teos fokusoituu seurauksiin: pelkoihin ja mielenterveysongelmiin, joita ryhmien sisäänpäinkääntyneisyys ja ahdasmielisyys aiheuttavat. 
Teoksensa alussa Ruoho käsittelee sitä, miksi uskonnollisissa yhteisöissä niin usein pelotellaan. Kyse on erityisesti siitä, että kun ihmisiä johdetaan pelolla, heistä saadaan muokattua halutunlaisia - siis vaikkapa kuuliaisia, nöyriä ja pahasta olostaan vaikenevia. Yksi uskonnollisten yhteisöjen keskeisistä ongelmista on Ruohon mukaan se, että ryhmittymät elävät toisinaan …

Joulukuinen tervehdys - Sivutien kirjajoulukalenteri

Rakastan joulua. Hössötän, koristelen, leivon, askartelen - nautin joulusta mielellään jo lokakuun alusta lähtien. Perinteet ovat minulle tärkeitä, ja niinpä koristeet seisovat joka vuosi samalla paikalla kuin mihin ne laskettiin edellisenä vuonna.

Jouluun kuuluvat olennaisesti myös joulukalenterit. Olen ihastellut sitä, miten viime vuosina kirjakauppoihin on ilmestynyt kirjajoulukalentereita, joista lapset saavat joka päivä yhden pikkukirjan. Koska en itse kehdannut sellaista itselleni haalia, usutin poikaystäväni joulukalenteroimaan. Hän valitsee minulle joka päivä kirjahyllystämme tai alati kasvavasta kirjastopinostani kirjan, jonka pyrin lukemaan ensi vuonna (tai jo tämän vuoden aikana, jos ennätän).

Ensimmäinen viikko on sujunut sutjakkaasti, ja tällaisia valintoja poikaystäväni on tehnyt. Kirjat kuvastavat ihanasti sitä, miten hyvin hän tuntee minut ja sen, millaiset kirjat tekevät minulle hyvää.

Päivä 1: Shaun Bythell: Diary of a Bookseller
Päivä 2: Laurie Helgoe: Introversion …

Onko naisen oltava äiti? Sheila Hetin Motherhood

Kuva
Yksi naisen elämään eniten vaikuttavista vaatimuksista on olettamus siitä, että naisten kuuluu hankkia lapsia. Parisuhde- ja äitiysvihjailut alkavat jo varhain, ja heti, jos jättää kuohuviinin juomatta tai silittelee turvonnutta vatsaansa, saa uteliaita kysymyksiä ja vihjailevia silmäniskuja. Jos lapsia ei halua, naista katsotaan pahasti. Toisaalta lapsia hankkineet tuntuvat olevan varsin rajun kritiikin alla. Koskaan ei ole hyvin. Kuten Sheila Heti romaanissaan Motherhood huomauttaa:  Of course, a woman will always be made to feel like a criminal. Whatever choice she makes, however hard she tries. Mothers feel like criminals. Non-mothers do, too.Motherhoodin ydinkysymys kietoutuu sen ympärille, onko naisen pakko olla äiti. Romaanin kertoja kamppailee ristiriitaisten tunteidensa kanssa ja pohtii, jääkö hän jostakin paitsi, jos hän ei hanki lapsia. Toisaalta Heti pohtii, onko äitiys vain alistumista miehen määräysvallan alle, onhan nainen tottunut miellyttämään miestä ja tuottamaan hän…