Sivutiellä

Viisi naista, sata elämää. Tarinoita dissosiaatiohäiriöistä  on teos, joka purkaa trauman ja dissosiaation käsitteitä ja esittelee sitä, miten dissosiaatiohäiriöt vaikuttavat ihmisen mielenmaisemaan ja arkeen. Teos on saanut alkunsa muutamista ihmisistä, jotka ovat halunneet jakaa tarinansa ja tarttua projektiin, jonka tavoitteena on vähentää mielenterveyteen liittyvää stigmaa ja kertoa, mitä dissosiaatiolla oikeasti tarkoitetaan. Projektin jälkeen on perustettu myös Disso ry, Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistys.  Kirjan johdanto-osan on laatinut Anssi Leikola, psykiatrian erikoislääkäri ja kokemusasiantuntija. Leikola avaa trauman ja erityisesti dissosiaation käsitteitä. Jälkimmäisellä viitataan siihen, että kun ihminen kokee trauman, hänen personaallisuutensa jakaantuu ainakin kahteen osaan. Yksi osa, emotional part of personality , muodostuu traumakokemuksesta ja puolustautumisreaktioista. Toinen osa, jota kutsutaan englanniksi nimellä apparently normal part of personality ,

Jää oli ensimmäinen kirja, josta bloggasin. Blogini 4-vuotissynttärit olivat kuun alussa. Suunniteltu synttäriarvonta jäi toteuttamatta, enkä ole tehnyt kovin kummoista katsausta viime vuoteenkaan. Äskettäin mieleeni kuitenkin juolahti, että haluaisin nostaa joitakin blogiaikani juttuja ja kokemuksia esiin, ja tässäpä nelivuotiaalle blogilleni muutama TOP4-lista. Omaksi Top-listojen ykkösekseni nousee Tyylileikittelyt - jos siis kaipaat vaihtelua postaustyyleille, käy katsomassa, millaisia ovat kirjat ihastustyyppeinä tai miten feministiminä yrittää saada mukavuusalueminää pitämään Sara Stridsbergin kirjasta. Löytyykö listoilta omia suosikkejasi tai inhokkejasi? TOP4 Feministiset teokset 1) Laura Bates: Everyday sexism 2) Roxane Gay (toim.): Not that bad 3) Ijeoma Oluo: So you want to talk about race 4) Saara Turunen: Sivuhenkilö TOP4 Romaanit 1) Maria Jotuni: Huojuva talo 2) Saara Turunen: Rakkaudenhirviö 3) Yaa Gyasi: Homegoing 4) Jonas Hassen Khemiri: Allt jag i

Hilja Liinamaa-Pärssinen:  Jälleen vapaana Ntamo 2018 (1923) 121 s. Pisteitä: 4/5 Hilja Liinamaa-Pärssisen runokokoelma Jälleen vapaana sopii hyvin luettavaksi sisällissodan juhlavuoden jälkimainingeissa. Kuten Ntamon uudelleenkustantaman kirjan takaliepeessä kerrotaan, Liinamaa-Pärssinen oli yksi työväenliikkeen merkittävistä vaikuttajista ja vietti osan aikuisuudestaan myös punavankina naisvankilassa. Jälleen vapaana  -kokoelmassa leimuavatkin työväenaate ja sisällissodan jättämät traumat. Teos alkaa reippaalla, työväenaatteesta kumpuavalla laulumaisella runolla, jossa runon puhuja rukoilee, että hänen laulunsa ja aatteensa kaikuisi hänestä sekä elon että kuoleman hetkillä:  Mun laulu huulillani elää antakaa.  En tunne muuta jumalaa.  [--] Mun laulu huulillani kuolla antakaa,  se ihanaa!  En mammonaa, en valtaa kunnioinut. Kun lyötiin laulaja ja murskattiin, niin eikö silloinkin se laulu soinut, mi jumalaisiin pihkes säveliin, se laulu, joka vap

Marjaana Aumaston What a bitch! - runokokoelma alkaa vahvan feministisesti: Joka hetki nainen on vähän yli tai ali,  kiloissa ja senteissä, vuosissa tai vuosikymmenissä,  munasolujen määrässä tai laadussa,  rintojen nupuissa tai jo hupuiksi venyneissä, kaikessa mahdollisessa, aina mitoilla ja painoilla laskemassa [--] Mikään ei siis riitä. Naista mitataan, ja hän mittaa itse itseään - on oltava vaatimusten mukainen, tietyn näköinen, tietyn kuuloinen, tiettyjä asioita tekevä. Sukupuoliroolit ja sukupuoleen kohdistuvat vaatimukset eivät liene kenellekään tuntemattomia, ja Aumasto tarttuu niihin teoksessaan kiinnostavasti. Millainen sitten on Nainen  Aumaston teoksessa? Ainakin hän on tottunut ulkonäköpaineisiin ja täydellisyysvaatimuksiin. Hän on perfektionisti, joka etsii tapaa olla täydellinen, virheetön: Päämääräni on selkeä ja dopingnäytteeni puhdas;  antaudun valolle ja valkeaksi pestylle tuulelle, olen täydellinen ja tahraa vailla, eikä kukaan voi toisin väittää.

Souad Al-Sabah: Alussa oli nainen Ammatour Press 2006 (1994) Suom. Sari Kuustola 271 s. Pisteitä: 3/5 Rodullistettujen naisten kirjoja julkaistaan Suomessa edelleen kovin vähän - niin vähän, että Souad Al-Sabahin runokokoelma Alussa oli nainen  osui käsiini ihan sattumalta. Jos kohta walkerit, adichiet ja morrisonit ovatkin tuttuja romaanipuolelta, en osannut nimetä Rupi Kaurin lisäksi yhtäkään rodullistettua runoilijaa. Olinkin ilahtunut, kun kirjastosta matkaani tarttui tämä kuwaitilaisen Al-Sabahin runoteos, jonka on toimittanut Faruk Abu-Chacra ja arabiasta kääntänyt Sari Kuustola. Erityisen hienoa kokoelmassa on, että siinä suomenkielinen käännös ja arabiankielinen alkuteos esitetään vieretysten: lukija näkee siis, millainen runo on alkujaan ollut. Jo runokokoelman nimi kertoo, että Al-Sabahin teoksen lähtökohdat ovat feministiset: runojen näkökulma on naisen, ja nainen on, Rupi Kaurin runojen tapaan, runojen tekijä, kokija ja pohtija. Minäpuhuja on jatkuvasti

Soraya Chemalyn Rage Becomes Her on yksi tämän vuoden hyödyllisimmistä kirjoista. Se käsittelee konkreettista, tärkeää aihetta - naisten tuntemaa vihaa - ja auttaa sekä ymmärtämään että kehittämään omia tunnetaitojaan. Teos jakaantuu kymmeneen lukuun, joissa käsitellään esimerkiksi naisiin ja naisten tunteisiin liitettyjä uskomuksia, kapeaa nais(kehon)kuvaa, äitimyyttiä, iloisuusvaatimusta ja sitä, mitä kaikkien näiden teemojen kieltämisestä seuraa. Self help -kirjallisuudesta näppylöitä saavien ei tarvitse pelätä: Chemalyn kirja on tiukkaa, uskottavaa, tutkimukseen pohjautuvaa tekstiä, ja teoksessa on runsas, useiden kymmenien sivujen mittainen lähdeluettelo.  Keskeinen ongelmakohta naisten vihaisuuden ymmärtämisessä, tunnistamisessa ja hyväksymisessä on se, ettei naisilta kysytä, miksi he ovat vihaisia. Chemaly käsittelee vihan syitä teoksessaan monipuolisesti, ja  Rage Becomes Her  onkin paitsi tunnetaitoteos, myös kirja seksismistä, misogyniasta ja rasismista. Kasvatustavat, y