#runo19-haasteen avaus: Arabinaisen rakkaus Souad Al-Sabahin teoksessa Alussa oli nainen

Souad Al-Sabah: Alussa oli nainen
Ammatour Press 2006 (1994)
Suom. Sari Kuustola
271 s.
Pisteitä: 3/5

Rodullistettujen naisten kirjoja julkaistaan Suomessa edelleen kovin vähän - niin vähän, että Souad Al-Sabahin runokokoelma Alussa oli nainen osui käsiini ihan sattumalta. Jos kohta walkerit, adichiet ja morrisonit ovatkin tuttuja romaanipuolelta, en osannut nimetä Rupi Kaurin lisäksi yhtäkään rodullistettua runoilijaa. Olinkin ilahtunut, kun kirjastosta matkaani tarttui tämä kuwaitilaisen Al-Sabahin runoteos, jonka on toimittanut Faruk Abu-Chacra ja arabiasta kääntänyt Sari Kuustola. Erityisen hienoa kokoelmassa on, että siinä suomenkielinen käännös ja arabiankielinen alkuteos esitetään vieretysten: lukija näkee siis, millainen runo on alkujaan ollut.

Jo runokokoelman nimi kertoo, että Al-Sabahin teoksen lähtökohdat ovat feministiset: runojen näkökulma on naisen, ja nainen on, Rupi Kaurin runojen tapaan, runojen tekijä, kokija ja pohtija. Minäpuhuja on jatkuvasti läsnä runoissa ja asemoi itsensä usein suhteessa sinään, mieheen, joka on joko rakastettu tai väärin käyttäytyvä, partiarkaatin etuja hyödyntävä mies. Minäpuhujat hahmottuvat usein perinteisen tunteellisina mutta kuitenkin itsenäisinä toimijoina, ja toisinaan runojen puhuja arvosteleekin rohkeasti miesten toimintaa. Omaksi lempirunoksi nousi kokoelman loppupuolelta kuusiosainen sikermä Rakastuneelle arabirobotille, jossa nainen määrittelee miehen suurimmat ongelmat:

[--] vaikka sinä puhut nykyaikaisuudesta
sinä et ole nykyaikainen
ja vaikka sinä puhut aikamme seuraamisesta
sinä et seuraa omaa aikaasi
ja huolimatta lukuisista matkoistasi
et ole koskaan poistunut teltastasi

Al-Sabah onkin parhaimmillaan silloin, kun hän poistuu rakkausdiskurssin kuvaamisesta ja siirtyy ottamaan kantaa naisen asemaan. Al-Sabah osoittaa, että miehet ovat kohdelleet naisia väärin: naista kohdellaan kaltoin tai ainakin hänen erityisyytensä unohdetaan. Nainen onkin miehelle arkinen kohde, johon ei tuhlata ajatuksia, tunteita tai hellyyttä: 

vaihdat naisia
niin kuin paitaa
ja solmiota
Rakastelet
niin kuin riisut kenkäsi

Naista ei myöskään pidetä kokonaisena, järkiperäisenä ihmisenä, vaan hänet nähdään usein ulkonäön kautta. Sikermässä Ystäväni nainen pyytää mieheltä ystävyyttä, henkistä kumppanuutta, kyllästyttyään siihen, ettei mies näe häntä ihmisenä: 

Miksi idän mies unohtaa puolet puheistaan
naisen kohdatessaan
ja näkee tässä vain palasen jotain makeaa
ja nuoren kyyhkysen
Miksi hän poimii omenat tämän puutarhasta
ja sitten nukahtaa

Toki rakkausrunotkin ovat kannanottoja: jos olen ymmärtänyt oikein, naiskirjoittajat eivät ole päässeet arabimaailmassa kertomaan tekstejään, ja jo pelkkä kirjoittajuus on feministinen teko sinänsä. Myös Al-Sabahin runoista hahmottuu kirjoittaman sääntö siitä, ettei naisen tulisi puhua rakkaudestaan tai julistaa tunteitaan julkisesti.

Kokonaisuutena Alussa oli nainen on kiinnostava runoteos. Sen runot ovat helposti lähestyttäviä, vaikka kaikki uskonnolliset tai kulttuuriset viittaukset eivät  toisesta kulttuurista tulevalle lukijalle välttämättä aukeakaan. Metaforat ovat paikoin varsin osuvia, mutta toisinaan kieli tuntuu hieman kliseiseltä (rakkauden ammattilainen, tunnen käveleväni pilvien päällä); tiedä sitten, onko osa kielen kauneudesta kadonnut käännöksessä. Jos kaipaat runohaasteeseen erilaista luettavaa tai etsit Helmet-haasteeseen toisesta kulttuurista tulevan tai rodullistetun kirjoittajan teosta, Al-Sabahin kokoelmaan kannattaa tarttua. 

Kommentit

  1. Pidän kirjoittajan tyylistä, se vaikuttaa helposti tulkittavalta :)

    VastaaPoista
  2. Oi! Pääsen avartamaan hänenkin kauttaan runomaailmaani!

    VastaaPoista
  3. Ah, kiitos tästä! Olen ajatellut tänä vuonna kunnostautua taas maailmankirjallisuuden parissa (niin kuin joka tammikuussa aina ajattelen, toki :D), tämä sopisi mainiosti vielä valloittamattomaan kuwaitilaiseen kirjallisuuteen! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti