Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2017.

Kansikuvahaasteen päätös

Keväällä julistin innokkaasti, että aion selailla kansikuvia ja tarttua visuaalisuuden analysoimiseen. No höpöhöpö - en jaksanut innostua haasteestani kovinkaan, ja varsinkin loppukesästä en muistanut kansikuvia ollenkaan. Monta juttuideaa jäi toteuttamatta, mutta ehkä postaan kansista vielä joskus. Tämän verran sain kuitenkin aikaan: Timo K. Mukan Tabussa  on symbolisesti kiinnostava kansi. Andersenin nuortenkirja Lukossa   puhuttelee myös kansikuvallaan. Lehtisen nuortenkirja Rebekka ja kesäprinssi  on kansikuvaltaan varsin avoin ja paljastaa hyvin teoksen tunnelman. Yuri Herreran Maailmanlopun merkit  -teoksessa parasta olikin ehkä kansi... Kiitoksia teille, jotka olette postauksillanne olleet mukana haasteessa. Voitte jättää postauksen alle linkkejä teksteihinne. Yritän elvyttää itseäni jälleen postauskuntoon, mutta lukeminen ja kirjoittaminen tuntuvat tällä hetkellä varsin nihkeältä. Muutamia ihania kirjoja on luvun alla, mutta voi olla, että syksyn kiireet viivyttävät lo

Maarit Verronen: Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä

Löysin Maarit Verrosen teokset opiskeluaikanani. Nelisen vuotta sitten istuin parvekkeellani kesäauringossa ja ahmin Verrosen romaaneita ja novellikokoelmia. Kolhot, järeät kalliomaisemat, kiihkottomasti tyrskyävät meret ja pimeyttä hohkavat luolat tulivat tutuiksi. Yksinäisyys ja syrjäytyminen, kirjailijan tuotannossa toistuva teema, peilautuvat aina varsin yksinkertaisista, karuista ja kaukaisista miljöistä.  Löytöretkeilijä ja muita eksyneitä  on hyvä novellikokoelma niille, jotka arvostavat Verrosen analyyttista kerrontaa, syrjäytymisen tematiikkaa ja koruttomia miljöökuvauksia. Kuten kokoelman nimikin kertoo, kuvaa Verronen teoksessaan henkilöitä, jotka ovat joutuneet jollakin tavalla syrjään tavallisesta elämästä. Kokoelman avausnovellissa Vapaus minäkertoja on juuri päässyt vankilasta ja kaupunki muuttunut. Rangaistus-kertomuksessa puolestaan piileskellään pahoja asioita, ja Unelma riittävästä levosta -tarinassa naishahmo pääsee lepäämään ja rentoutumaan vasta alzheimeriin

Mielenrauhoitusmaraton (14.50)

Juupa juu, Sirri maratonilla - juoksemisesta ei tietenkään ole kyse. Sen sijaan kyse on mielenrauhasta: viime viikon lukumaratoniin en ehtinyt mukaan, vaikka olen kaivannut asettumista jo jonkin aikaa. Niinpä lueskelen ylhäisessä yksinäisyydessäni tänään ja huomenna; syksyn maratoneihin  ilmoittauduin mukaan, mutta työkiireet saattavat vielä viedä veronsa. Niinpä katsoin - samoin teki poikaystäväni - parhaaksi ryhtyä lukemaan nyt, kun aikaa rentoutumiselle on.  Kirjastosta ja kirjahyllystäni olen napannut luettavaksi seuraavia teoksia: Nirosen Tähdenpeiton , Walkerin Meridianin , Konstigin Ahneet ja viattomat , Maarit Verrosen Löytöretkeilijän , Hetekivi Olssonin Tämä ei ole lasten maa ja muutaman muun (etupäässä novellikokoelma-) teoksen. Eväinä on torilta ostettuja marjoja: tuoreet karviaiset, mustaherukat ja pensasvadelmat maistuvat. Odotan jo innolla puolukka-aikaa, mutta aurinkoisiin, keltapunaisiin syyspäiviin on vielä hetki.  Bloggaaminen on sujunut nihkeästi viime aiko

Novellihaasteeseen luettua: Eeva Tikan Hidas intohimo

Nuoruudessani, kun siirryin nuortenosastolta aikuistenkirjalukijaksi, oli Eeva Tikka minulle rakas kirjailija. Hänen lempeisiin, utuisen rauhallisiin teoksiinsa oli helppo siirtyä: ne eivät altistaneet varhaisteiniä liian julmille sanoille vaan jatkoivat luonnonläheisyydessään jokseenkin siitä, mihin Montgomery Anna-sarjassaan jäi. Mitä kokeneemmaksi lukijaksi vartuin, sitä vähemmän palasin Tikan kertomuksiin, vaikka niiden raukea kerronta onkin jäänyt mieleeni.  Hidas intohimo  on novellikokoelma, joka supattaa lukijansa korvaan kertomuksia sukupolvista, ikääntymisestä, menettämisestä ja läheisyyden kaipuusta. Sen kautta voi katsoa maisemia, joissa liikkuvat ikääntyvät, elämää jo nähneet hahmot, joiden elämäntapahtumat kytkeytyvät menneisiin ihmisiin.  Jo aloitusnovelli puhuttelee. Se kuvailee vanhenevaa naista, joka on elänyt elämänsä äitinsä kanssa. Äiti on menehtynyt jokin aika sitten, ja aina äitinsä parasta ajatellut nainen on uuden tilanteen edessä. Siinä missä altruist

Kiuru & Strömberg-Jakka (toim.): Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä (feministin kesä 11)

Hanna Kiuru & Minna Strömberg-Jakka (toim.):  Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä Unipress 2017 303 s.  Pisteitä: 4/5 Arvostelukappale. Hanna Kiurun ja Minna Strömberg-Jakan toimittama tutkimusartikkelikokoelma Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä  puuttuu aiheeseen, josta usein vaietaan: miten ihmiset saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan tiloissa, joissa yksilön oikeuksia on tarpeen jollakin tavalla rajata. Suljetuista yhteisöistä mainitaan esimerkiksi vankilat, nuorisokodit, uskonnolliset yhteisöt ja päihdetukikeskukset. Seksuaalisuutta lähestytään sallitun ja kielletyn näkökulmasta, siis siitä, millä tavalla seksuaalisuutta saa tehdä näkyväksi tai miten se tabuistetaan. Artikkelikokoelman tavoitteena on murtaa seksuaalisuuden tabuihin liittyviä rajoja, ja siinä se eittämättä onnistuu. Esimerkiksi oikeuspsykiatristen potilaiden ja vankien seksuaalisuutta käsittelevät artikkelit ohjaavat lukijan kysymyksiin, joita tulee harvoin pohtineeksi. Tu

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki

Anna-Leena Härkönen on tullut minulle monella tavalla tutuksi. Ensimmäinen Härkös-muistoni liittyy, kuten niin monella muullakin, yläkouluun, jossa luettiin Häräntappoase . Sen jälkeen olen tutustunut Härkösen teoksiin satunnaisesti, blogissani olen kirjoittanut vain Loppuunkäsitellystä . Lämpimin muistoni liittyy kuitenkin ensimmäiseen opettajavuoteeni, jolloin suosittelin eräälle oppilaalleni erästä Härkösen teosta. Suosittelu oli onnistunut - oppilas innostui lukemisesta ja suunnitteli lainaavansa lisää Härkösen teoksia! Tämä on yksi äikänopehistoriani tähtihetkistä. Loppuunkäsitellyn lailla myös Härkösen uutuus, Valomerkki , tarttuu mielenterveystematiikkaan. Romaanin päähenkilö on Anita, masentunut keski-ikäinen kirjailija, joka puurtaa tulevan teoksensa parissa, vaikka mieli kutsuisi lepäämään peiton alle. Luovan työn tuska ja masennuksen voimattomuus kietoutuvat yhteen ja vaikeuttavat Anitan elämää. Romaanin aluksi Anita ilmoittaa haluavansa kuolla: Valomerkki  käsittelee i

Timo K. Mukka: Tabu

Timo K. Mukka:  Tabu Gummerus 2014 (1965) 180 s. Pisteitä: 4/5 Pienoisromaanissaan Tabu  Timo K. Mukka, suomalainen klassikkokirjailija, ottaa itselleen tyypilliseen tapaan esiin aiheen, joka kuohuttaa ja kohauttaa. Romaanin keskushenkilönä on nuori Milka, joka elää pienessä pirtissä yhdessä äitinsä kanssa. Isää ei ole tytön elämässä näkynyt, mutta jonkinlaista roolimallia tarjoaa renkimies Ojanen, Kristus Perkeleeksi kutsuttu, yhteisössä syrjitty mies. Romaanin jännitteet syntyvät, kun Milka rakastuu renkiin. Mukan kerronnassa on havaittavissa viitteitä psykoanalyyttiseen ajatusmaailmaan, sillä Milkan rakastuminen rinnastuu isäsuhteen puuttumiseen. Ojanen ei aikuisen vastuuta kanna vaan käyttää ihastunutta tyttöä hyväkseen. Samaan aikaan hän liehittelee myös Milkan äitiä.  Kertomuksen tabutematiikka liittyy kiellettyyn rakkaussuhteeseen sekä sen aiheuttamaan teiniaikaiseen raskauteen. Kolme keskushenkilöä elävät varsin eristäytynyttä elämää: heillä kullakin on syy

Roxane Gay: Hunger. A Memoir of (My) Body (feministin kesä 10)

Roxane Gay: Hunger. A Memoir of (My) Body Harper 2017 306 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Au. Tekee kipeää. "Regardless of what you do, your body is the subject of public discourse with family, friends, and strangers alike. Your body is subject to commentary when you gain weight, lose weight, or maintain your unaccetable weight. People are quick to offer you statistics and information about the dangers of obesity, as if you are nost only fat but also incredibly stupid, unaware, delusional about the realities of your body and a world that is vigorously inhospitable to that body. This commentary is often couched as concern , as people only having your best interest  at heart. They forget that you are a person. You are your body, nothing more, and your body should damn well become less." Uusimmassa teoksessaan Hunger  Roxane Gay kirjoittaa omasta kehostaan. Hunger on kertomus siitä, miten Gaysta tuli vakavasti ylipainoinen, miten hän kohtasi traumaattisen tilanteen j

Autot aseena ja kirveet kädessä - mielenterveyspotilaat uutisotsikoissa

Helsingin raju ja traaginen yliajo herätti kansan keskustelemaan siitä, miten viattomiin ihmisiin kohdistuvat väkivallanteot voisi estää. Kun varmistui, ettei kyse ole terroriteosta vaan välinpitämättömästä liikennekäyttäytymisestä, tapahtunutta alettiin käsitellä mielenterveysnäkökulmasta.  Olen viime päivinä ihmetellyt diskurssia, joka näyttää vallaneen useamman uutismedian. Savon Sanomissa (1.8.2017) julkaistiin uutinen, joka on otsikoitu seuraavasti: Psyykkisesti sairaat voivat käyttää autoa aseena - "ajokykyä pitäisi arvioida aseenkantoluvan tavoin". Helsingin Sanomat taas nostaa tänään esiin artikkelin, jonka otsakkeessa painotetaan sitä, miten äiti joutuu etsimään (mielenterveysongelmaista) kirveen kanssa liikkuvaa poikaansa. Nostan aiheen blogissani esiin, koska minua henkilökohtaisesti loukkaa tapa, jolla mielenterveydestä tällä hetkellä puhutaan. Olen itse kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta, ja tunnen monia, jotka kamppailevat samojen ongelmien kanssa. A

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (feministin kesä 9)

Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? Gummerus 2017 (2016) Suom. Kristiina Vaara 448 s.  Pisteitä: 4/5 "En ollut ikinä suudellut ketään. Seitsemäntoista vuotta - eivätkä kenenkään huulet olleet painautuneet oiani vasten. Olin satakahdeksankymmentäsenttinen, pnapää, ja jokainen poika koulussa vaikutti olevan kiinnostunut ainoastaan kääpiönkokoisista wannabe-tankotanssijoista. Toivoin jatkuvasti,että pojat kasvaisivat ulos sitä, tai kasvaisivat minua kohti, tai ehkä se oli vain brittipoikien juttu....Mutta elämän säännöt olivat täysin samat, ei ollut väliä kummalla puolella Atlantin valtamerta oltiin. Kaikki hyvä fiilis Monty Python -sketsistämme pyyhkiytyi pois." "Aaargh en haluu että tuo Amber-kirja loppuu ikinä!!!! varaa se kirjastosta ja äkkiä, se on sittenkin ihana" , tekstasin pari tuntia sitten ystävälleni. Alkujaan ajatus romaanista, jossa tyttö matkustaa Jenkkeihin tapaamaan äitiä, joka ei osannut olla äiti, mutta päätyykin tutustuma

Paula Havaste: Lumen armo

Paula Havaste: Lumen armo Gummerus 2017 455 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oh. Taatun turvallinen.  Arvostelukappale. Heinä-elokuiset hetket Kerten matkassa ovat nyt tulleet päätökseen. Paula Havasteen Lumen armo  päättää Vihat-sarjan, jonka tapahtumat saavat sytykkeensä historiallisesta piispan surmasta. Romaanisarjan päähenkilö, vahva ja itsenäinen Kertte, pääsee viimeinkin takaisin koti-Suomeen ja valmistautuu kohtaamaan kotiväkensä.  Lumen armo  on matkaromaani, jossa Kertte kulkee Virosta Turkuun ja sieltä yhä edemmäs pohjoiseen. Teoksen tunnelma on tutun verkkainen: jännite muodostuu siitä, löytääkö Kertte kotiin ja ketä tutusta pirtistä enää löytyy. Miten Mimerka suhtautuu äitinsä paluuseen, ja onko Larri säilynyt hengissä? Sarjan viimeisin onkin täynnä kimurantteja ihmissuhteita: jokaiseen liittyy oma menetyksensä, pettymyksensä ja vihansa.  Kerten vahva persoonallisuus tulee jälleen esille. Hänessä taistelevat muinaiskansan taikauskoisuus ja modernin naise