 |
Hanna Kiuru & Minna Strömberg-Jakka (toim.):
Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä
Unipress 2017
303 s.
Pisteitä: 4/5
Arvostelukappale.
|
Hanna Kiurun ja Minna Strömberg-Jakan toimittama tutkimusartikkelikokoelma Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä puuttuu aiheeseen, josta usein vaietaan: miten ihmiset saavat toteuttaa seksuaalisuuttaan tiloissa, joissa yksilön oikeuksia on tarpeen jollakin tavalla rajata. Suljetuista yhteisöistä mainitaan esimerkiksi vankilat, nuorisokodit, uskonnolliset yhteisöt ja päihdetukikeskukset. Seksuaalisuutta lähestytään sallitun ja kielletyn näkökulmasta, siis siitä, millä tavalla seksuaalisuutta saa tehdä näkyväksi tai miten se tabuistetaan.
Artikkelikokoelman tavoitteena on murtaa seksuaalisuuden tabuihin liittyviä rajoja, ja siinä se eittämättä onnistuu. Esimerkiksi oikeuspsykiatristen potilaiden ja vankien seksuaalisuutta käsittelevät artikkelit ohjaavat lukijan kysymyksiin, joita tulee harvoin pohtineeksi. Tuntuu tärkeältä, että seksuaalisuutta valvotaan olosuhteissa, joissa toisella on mahdollisuus käyttää valtaa toiseen, mutta toisaalta, kuten artikkeleissa muistutetaan, vankien ihmisyyttä ja seksuaalisuutta ei saa unohtaa. Rikoksilla on seuraamuksensa, mutta missä määrin yksityisyyden totaalinen menettäminen on oikeudenmukaista? Miten toteuttaa parisuhdetta, kun tapaamisia valvotaan tai niitä sallitaan vain harvakseltaan?
Harri Moisio kirjoittaa artikkelissaan siitä, miten seksuaalisuutta valvotaan nuorisokodin arjessa. Kuten teoksen muissakin artikkeleissa, paljastuu myös tässä tekstissä se, että toisten turvaaminen rajaa usein toisten mahdollisuuksia. Nuoria, joille rajat ja kunnioitus eivät välttämättä ole itsestäänselviä asioita, täytyy jollakin tavalla seurata, ja niinpä seurustelusuhteet ovat yleensä kiellettyjä. Taaskin keikutaan eettisellä vaakalaudalla. Artikkelissa kuitenkin huomautetaan, että nuorten kanssa keskustellaan seksuaalisuudesta ja heitä kasvatetaan kohti tervettä seksuaalisuutta. Ongelmallisena pidän vain sitä Moision mainitsemaa käytännettä, että raskausriskistä puhutaan erityisesti tyttöjen kanssa keskustellessa. Noin yleisesti ottaen ajattelen, että raskaudesta ja lapsen saamisesta pitää puhua myös poikien kanssa - jos miehen vastuusta ei puhuta, ei ihme, mikäli nuoret miehet eivät sitä itse kanna. Raskaus ei koskea ainoastaan naisen kehoa vaan yhdistää lapsen vanhempia.
Seksuaalisuuden tabut suljetuissa yhteisöissä nostaa kattavasti esiin erilaisia ryhmiä, joiden seksuaalisuutta ei tunnisteta tai joille seksuaalisuutta ei sallita. Esimerkiksi vammaisten seksuaalisuudesta lukisin mielelläni lisääkin - myytti vammaisten sukupuolettomuudesta ja seksuaalisuudettomuudesta tulee murtaa. Rakenteellisesti teos olisi voinut kaivata pientä hiontaa, tai ainakin artikkeleita olisi voinut yhdistellä toisin: esimerkiksi vankeus- ja oikeusartikkelit olisin lukenut mieluiten yhtä soittoa, samoin päihdeartikkelit linkittyivät toisiinsa.
Artikkelikokoelmaa lukiessa on syytä muistaa, että kyse on tutkimusartikkeleista, jotka vaativat lukijaltaan jonkin verran tieteellisen tekstin lukutaitoa. Yleistajuistetulle teoksellekin olisi varmasti käyttöä. Tästä kokoelmasta saa kuitenkin runsaasti tietoa seksuaalisuuden tabuista ja puhetavoista, joten kannattaa harkita teoksen lukemista, mikäli kohtaa arjessaan tai työssään seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä.
Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta.
Kommentit
Lähetä kommentti