Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Katri Vala: Kootut runot

Kuva
Nuorena tahdoin olla Katri Vala. Rakastuin hänen runoihinsa teini-ikäisenä, ja selailin Kootut runot -kokoelmaa usein kotona. Kun tässä eräs ilta tarkastelin omia runojani vuosikymmenen takaa, ei jäänyt epäselväksi, kuka suomalainen runoilija oli ollut esikuvani. Lauserytmit, huutomerkit ja tunnekuvat olivat tuttuja Valan tuotannosta. 
Luin tätä Kootut runot -opusta (johon on koottu koko Valan tuotanto) samanaikaisesti Valan elämäkerran kanssa. Se oli hyvä ratkaisu nyt, kun olin jo aiemmin tutustunut Valan runoihin. Valan henkilöhistoria hahmotti sitä kontekstia, jossa runot olivat syntyneet, ja toisaalta Saarenheimon tulkinnat antoivat oman lisänsä sille, miten Valan runot ymmärsin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan molempiin teoksiin, sillä niin Valan runoista saa varsin laajan, kattavan ja moniselitteisen kuvan.
Minulle rakkain kokoelma on Valan ensimmäinen, Kaukainen puutarha. Se edustaa minulle niitä asioita, joista Valan muistan: nuoruuden hurmosta, kiihkeitä tunteita, värejä…

Vala ja Paavolainen fiktiivisessä romaanissa - Asko Jaakonahon Valon juhla

Kuva
Katri Valan elämäkertaa lukiessani pysähdyin miettimään, ketä 20-luvun tulenkantajat oikein olivatkaan. Vain Vala oli taiteilijana minulle aiemmin tuttu, ja niinpäryhdyin selvittämään, löytäisinkö paikallisesta kirjastosta esimerkiksi Olavi Paavolaisen tuotantoa. Aivan haluamaani suuntaan en päätynyt, mutta sen sijaan ilahduin löytäessäni uutuusromaanin Valon juhla, joka käsittelee Valan ja Paavolaisen omalaatuista ystävyyssuhdetta. 
Asko Jaakonaho todellakin nostaa romaanissaan esiin kaksi kirjallisuushistoriamme merkittävää henkilöä ja luo heistä fiktiivisen, tositapahtumiin pohjautuvan tarinan. Valon juhla ei kuitenkaan lähesty Valan ja Paavolaisen elämäntarinoita siitä näkökulmasta, jonka voisi ajatella olevan ensimmäiseä mielessä: esimerkiksi 20-luvun Tulenkantajien aika ja suomalaisen runouden uudistaminen jäävät romaanin taustalle. Sen sijaan Jaakonaho keskittyy sotavuosiin ja Valan viimeisiin elinvuosiin: näinä vuosina Vala ja Paavolainen sopivat riitansa ja palaavat jälleen y…

Superlukumaraton 1 (lopuksi)

Carry on reading - ja Hogwarts library -blogien pitäjät ovat julkistaneet syyskaudelle superlukumaratonin: kirjojen parissa voi viettää useamman vuorokauden kuluvan syksyn aikana. Minä olen aivan ihastunut lukumaratoneihin ja siispä mukana tälläkin kertaa. Työt jatkuvat kuitenkin maanantaina, joten aloitettava on jo tänään.

Luettavaa on kertynyt viikon varrella hyllyyn: Katri Valan runokokoelma odottaa loppuun lukemista, ja Valasta ja Paavolaisesta julkaistu uutuusromaani kiinnostaa myös. Lisäksi olen hamstrannut luettavaksi Nadja Sumasen ja Asta Ikosen nuortenromaanit, sillä nuortenkirjat ovat usein helppolukuista, mukavaa ajanvietettä. Murakamin uutuuden kävin ostamassa tuoreeltaan, joten vähän polttelee päästä aloittamaan.

Aloitan lukumaratonini tänään lauantaina klo 18.20. Muutamia tapahtumia - Barcelonan ottelu ja huominen linturetki - on odotettavissa lukemisen sekaan, mutta toivon, että lukumaraton auttaa viimeaikaiseen lukujumiini.

Hauskaa viikonloppua! Tästä se lähtee.

20.30 …

Kerttu Saarenheimo: Katri Vala, aikansa kapinallinen

Kuva
Oksan hyllyltä -blogissa käynnistettiin kuun alussa Naisen tie -haaste. Naisen tie on blogimaailman vastine sille tosiseikalle, etteivät syksyn uutuuselämäkerrat juuri nosta esiin naisten tarinoita. Jokseenkin vastenmieliseltä tuntuu, että 100-vuotiaassa Suomi puhuu itsestään tasa-arvoisena valtiona. Silti tietyt konkreettiset ilmiöt, kuten vaikkapa miespanoitteisuus elämäkerroissa, paljastavat, että yhteiskunnassamme ääni annetaan usein mieluummin miehelle kuin naiselle. 
Feministinä lähdin tietysti mukaan haasteeseen, jossa naisille annetaan ääni ja tila. Pohdiskelin jonkin aikaa, mitä oikein lukisin haasteeseen - en ole elämäkertojen ystävä, ja autofiktiivisiä romaaneitakin luen harvakseltaan. Mieleeni muistui kuitenkin eräs elämäkerta, jota tapailin kiihkeässä yläasteiässäni: Kerttu Saarenheimon kirjoittama elämäkerta runoilija Katri Valasta. 
Katri Vala, aikansa kapinallinen on monipuolinen katsaus runoilija Valan elämään ja tuotantoon. Katri Vala tunnetaan suomalaisen runouden u…

Vaikuttavaa, ajankohtaista nuortenkirjallisuutta: Angie Thomasin Viha jonka kylvät

Toiset tarinat kulkevat mukana lapsuudesta saakka, toisiin törmää yllättäen. Angie Thomas on kirjoittanut nuortenromaanin, jonka ilmestymiseen en ollut varautunut, mutta josta kuultuani tiesin, että tämän kirjan haluan lukea. Viha jonka kylvät oli paitsi puhuteltavaa luettavaa myös keinoni päästä irti lukujumista. 
Angie Thomaksen nuortenromaanissa Viha jonka kylvät on kaikki, mitä hyvältä kirjallisuudelta voi toivoa: uusi, kiinnostava näkökulma, poliittinen ja ajankohtainen sanoma, kehittyvä, monimutkainen (nais-)päähenkilö, kiinnostavia sivuhahmoja, puhutteleva kerrontatapa, opettavaisuutta, toimintaa ja kaunis loppu. Tämä nuortenromaani, jossa äänen saa yhdysvaltalaisessa ghetossa kasvanut rodullistettu tyttö, on yksi tärkeimpiä kirjoja, joita nykyajan lukijalle voi suositella. 
Viha jonka kylvät on hätkähdyttävän ajankohtainen. Romaanin alkuasetelma on seuraava: Starr istuu autossa lapsuudenystävänsä Khalilin kanssa, kun poliisit pysäyttävät heidät. Khalil ammutaan, koska mitäpä m…

Elonmerkkejä Sivutiellä

Kohta kolmeen viikkoon en ole avannut Bloggeria, lukenut toisten tekstejä tai edes ajatellut, että voisin kirjoittaa jotakin omaa. Välillä olen ihmetellyt, miten äkkiä sitä etääntyykään tärkeästä harrastuksesta, miten äkkiä alkaa tuntua, että en tarvitse postauksia enkä kirjallisuuskeskusteluja. No, tietysti tarvitsen, ja siksi olen jälleen täällä. Olen pahoillani siitä, etten ole jaksanut vastata kommentteihin - blogi on ollut kovin rempallaan.

Syy on ihan ymmärrettävä, sillä aloitin syyskuun alussa työt. Opetettavat aineeni vaihtuivat, joten vietän taas ensimmäistä opettajavuottani. vaikka työni on sivutoimista, suunnittelua ja kielellä leikkimistä riittää. Energiaa muille kielijutuille, kuten kirjojen lukemiselle, postausten kirjoittamiselle tai toisten tekstien kommentoimiselle, ei ole ollut. Se tuntuu kovin kummalliselta, olenhan lukenut ja kirjoittanut tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Mutta näin aivot toimivat - kun uutta informaatiota tulee - ja kun vielä lisäksi opetan päivis…