Siirry pääsisältöön

Tekstit

Paljon kaivattu tietokirja: Jenny Kangasvuon Bi- ja panseksuaalisuus

  "Mihin sä jätit tytöt", multa kysyttiin, kun aloin seurustella miehen kanssa. Tunsin itseni huijariksi. En ollut kunnon hetero, koska olin joskus ihastunut tyttöön, enkä kunnon homo, koska valitsin heterosuhteen, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Olin pettänyt queer-yhteisön, joka ei halunnut enää validoida identiteettiäni. Lakkasin osallistumasta Setan tapahtumiin. Pyysin SKS:ltä arvostelukappaletta Jenny Kangasvuon teoksesta Bi- ja panseksuaalisuus. Kiitos!🌈 Oli tosi liikuttavaa saada tämä teos käsiini. Teoksen ensimmäisesä osassa Kangasvuo määrittelee keskeiset käsitteet. Pan- ja bi-identiteettejä kyseenalaistetaan niin valtayhteisössä kuin queer-piireissäkin. Bi-käsitteen ajatellaan usein viittaavan sukupuolten binäärisyyteen, mutta Kangasvuo selittää oivasti, että käsitteen historia on pitkä ja ihmiset sukupuolen moninaisuudelle avoimia. Bi viittaakin erityisesti siihen kaksinaisuuteen, että halu kohdistuu samaan ja eri sukupuolta olevaan. Minä käytän kumpaakin. Bi o

Thomas Bernhard: Syy

Olen halunnut lukea Thomas Bernhardia ainakin siitä saakka, kun surullinen uutinen Tarja Roinilan menehtymisestä saavutti minut. En ole juuri lukenut Roinilan suomennoksia, mutta olen saanut kuulla hän taidokkuudestaan niin paljon, että haluan ehdottomasti niihin tutustua. Bernhardin teoksista en päätynyt kuitenkaan vielä lukemaan Roinilan suomentamia, vaan valitsin Olli Sarrivaaran suomentaman Syyn, joka aloittaa omaelämäkerrallisen sarjan. Muuan kirjagramkollega kehui teosta ja päätin, että Syy voisi sopia omaan mielenmaisemaani. Bernhard kirjoittaa Syyssä teinivuosistaan toisen maailmansodan viimeisinä vuosina. Teoksen keskeisenä teemana on tuhotuksi tuleminen. Bernhard kirjoittaa inhosta, jota hän kokee kotikaupunkiaan Salzburgia kohtaan. Kaupunki on tuhonnut hänet, Bernhard kirjoittaa.  Syy jakaantuu kahteen osaan, joissa kummassakin käsitellään yhtä koulunjohtajaa, joka on osaltaan vaikuttanut Bernhardin nuoruuden tuhoutumiseen. Toisen maailmansodan lopulla sisäoppilaitosta johta

Édouard Louis: Väkivallan historia

  SV: väkivalta, trauma, r/iskaus Édouard Louisin romaani Väkivallan historia käsittelee traumaa ja raiskausta, sitä, miten uhrin tarinaa kerrotaan ja miten uhrin läheiset ja yhteiskunta väkivallasta puhuvat. Tämä kirja on raaka ja triggeröivä, en suosittele herkimmille, mutta silti siitä tuli yksi lempikirjoistani, niin taitavasti Louis traumasta kirjoittaa. Minulle Väkivallan historiassa tärkeää oli se, miten se käsittelee traumaa ja väkivallan merkitystä yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Jo romaanin alkupuolella Louis kirjoittaa, miten oikeusprosessi pakottaa uhrin kertomaan tarinaansa yhä uudestaan, ja samalla, kun hänet määritetään tarinansa kautta, hän ei pääse osalliseksi tarinan todellisuuden arvioinnissa. Louisin romaanissa äärimmäisen kiinnostavaa ovat sen kertojavaihdokset. Kuka puhuu ja kuka kertoo? Teos alkaa kohtauksella, jossa Édouard salakuuntelee siskoaan, joka puhuu veljensä raiskauksesta. Sisko onkin äänessä yhtenään: toisaalta siskon ääni tuntuu sijaisstraumatisoitunee