Siirry pääsisältöön

Tekstit

Julio Cortázar: Tuli on kaikki tulet

Luen nykyään kovin vähän mieskirjailijoiden teoksia, ja erityisen synkästi suhtaudun (jo edesmenneiden) ikämiesten teoksiin, mutta Julio Cortázarin novellikokoelma Tuli on kaikki tulet oli positiivinen yllätys. Anu Partasen suomennos on loistava: kerronta on tyylikästä, sujuvaa ja taiteellista, ja sanavarasto on rikasta. Kokoelman avausnovellissa "Etelän moottoritie" Pariisiin johtava moottoritie on ruuhkautunut. Liikenne pysähtyy. Alkaa kantautua huhuja onnettomuuksista, ja liikenne seisoo. Ärsyttävää tilannetta seuraa nimetön insinööri, jonka toimitaa kuvataan ulkoisesti: hän kiertelee autoletkassa, yrittää keksiä tekemistä helteisenä kesäpäivänä. Oudoksi tilanne muuttuu, kun liikenne ei palaudukaan ennalleen vaan jatkuu päivästä toiseen samana: autot seisovat, minnekään ei pääse, ruoka loppuu, ihmiset alkavat muodostaa ryhmittymiä, jotka pyrkivät ohjaamaan toimintaansa.  Novellia lukiessa ei voi olla ajattelematta koronakriisiä: sitä, miten tilanne ensin näyttäytyy sellais

Minna Salamin Aistien viisaus

Onko kaunokirjallisuuden lukeminen todellisuuspakoa vai sittenkin todellisuuden tietämistä ja tiedon lisäämistä? Tätä mietin, kun luin Minna Salamin Aistien viisautta (S&S 2020, suom. Sini Linteri).  Afropolitanistisessa, feministisessä esseeteoksessaan Salami uudelleenrakentaa käsitystämme tiedon luonteesta ja purkaa samalla europatriarkaalista, Eurooppa- ja mieskeskeistä maailmankuvaa. Salami käsittelee tietoa aistivoimaisena ja tarinallisena ilmiönä ja nojaa ajatuksensa afrikkalaisglobaaliin tapaan jäsentää maailmaa. Nautin teoksesta suunnattomasti. Kun alkukankeuden jälkeen pääsin mukaan tekstiin, nautin ajatuksesta, että tietäminen ei ole vain objektiivista luonnontieteellistä vaan kommunikatiivista, kehollista ja naisellista. Eurooppalaisena valkoisena minun on purettava käsityksiäni siitä, mitä ovat tieto, oikeassa oleminen ja niihin liittyvät syrjivät rakenteet. Salami ei kirjoita esseitään maskuliinista tietoa raportoimalla vaan hyödyntää symboliikkaa ja tarinoita. Lopulta

Ylistys vanhemmuudelle - Jani Toivolan Kirja tytölleni

Jani Toivola: Kirja tytöstäni WSOY 2018 217 s. Pisteitä: 5/5 Jani Toivolan omaelämäkerrallinen Kirja tytölleni  on parhaita, ellei paras, lukemiani kuvauksia vanhemmuudesta. Se tallentaa vanhemman epävarmuuden, elämänmuutoksen pelottavuuden, lapsen kanssa kasvavan uskalluksen ja pienistä hetkistä löytyvän varmuuden. Se muistuttaa, miksi vanhemman on tärkeä hoitaa itseään, ja puhuu kauniisti siitä, miten vanhempi löytää oman tapansa olla vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa.  Peloista ja esteistä huolimatta olin raivannut tietäni eteenpäin ja löytänyt luottamukseni omaan tarinaani. Olin tunnistanut ne puolet, joita halusin itsessäni vaalia. Sitten tuli vanhemmuus ja torni alkoikin huojua. Yhtäkkiä aloinkin taas kysyä muilta lupaa omille valinnoilleni. Aloin uudella tavalla vertailla, kilpailla ja kadehtia. Toivoa itselleni toisenlaista elämää. Ei ole salaisuus, että äitiys- ja vanhemmuuspuhe on usein kaksinapaista ja jaottelevaa, syrjivää ja syyllistävää. Äidiksi ja vanhemmaksi tulemiseen