Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Vuoden 2017 parhaat lukukokemukset

Tänä vuonna olen lukenut paljon. Olen ahminut kirjoja aina, kun olen siihen pystynyt, ja aikaa on ollut: ensin opintojen ohessa, sitten työttömänä, sitten sivutoimisena työntekijänä. Kun aloin koota parhaiden listaa, huomasin kuitenkin, etten ollut kokenut kovinkaan monta järisyttävän hyvää lukukokemusta. Hyviä kirjoja on eittämättä ollut, mutta mieleenpainuvimmat oli suhteellisen helppo koostaa yhdeksi listaksi. Vuoden 2017 parhaat lukukokemukset 1) Hanya Yanagihara:  Pieni elämä 2) Väinö Linna:  Tuntematon sotilas 3) Tiitu Takalo:  Tuuli ja myrsky 4)  Jonas Hassen Khemiri:  Allt jag inte minns 5) Rainbow Rowell:  Fangirl 6) Katri Vala:  Kootut runot 7) Koko Hubara:  Ruskeat tytöt 8) Margaret Atwood:  Orjattaresi 9) Laura Bates:  Everyday sexism 10) Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo:  Vihan ja inhon internet + 1) Angie Thomas: Viha jonka kylvät Tänä vuonna olen tarvinnut kirjoja erityisesti vertaistueksi ja piristykseksi. Jälkimmäiseen olen hyödyntänyt vanhoja suos

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnas:  Koiramäen Suomen historia Otava 2017 80 s. Pisteitä: 4/5 Kun marraskuussa uutisoitiin , että lasten ja nuorten Finlandia-palkinto on myönnetty Sanna Manderille, olin ensin hitusen harmissani. Olin nimittäin ihastellut Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historiaa  kirjakaupassa ja ihmetellyt, ettei Kunnas laajasta tuotannostaan ja merkittävästä roolistaan huolimatta ollut vielä saanut Finlandia-palkintoa. Sitten ymmärsin: Kunnas on tunnettu jo valmiiksi, ja Finlandia-palkinnolla tunnettuutta saadaan muillekin lastenkirjoille ja -kirjailijoille.  Koiramäen Suomen historian  myyntiluvut kertovat kuitenkin, miten valtavan suosittu Kunnaksen uutuudesta on tullut. Kirja sopii mitä mainioimmin Suomen 100-vuotisjuhlavuoteen, sillä siinä esitellään Suomen historiaa 1500-luvulta 1800-luvulle. Teoksessa käsitellään niin Ruotsi-Suomen hallitsijoita, nuijasotaa kuin noitavainojakin, ja historiaa kuljetetaan menneisyydestä aina Koiramäen perheen elämään saakka. Kunn

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas Otava 2017 31 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Aaw <3 Me hassuttelimme ja hölmöilimme ja leikimme kaikkea sellaista, mitä vain me kaksi osaamme yhdessä leikkiä. Tämän joulun romanttisimman joululahjan sain poikaystävältäni, joka oli ostanut minulle Ninka Reitun lastenkirjan Sinä olet superrakas.  Lahjojen jaon jälkeen makoilimme sängyllä ja luimme tämän rakkaudesta kertovan kirjan yhdessä. Olin myyty - miten ihanaa toiselta antaa lahjaksi kirja, jossa puhutaan rakkaudesta ja tunnustetaan rakastavansa. Sinä olet superrakas  on kuvitettu lastenkirja, joka käsittelee ison ja pienen olennon välistä rakkautta. Pieni olento haluaa tietää, mitä rakkaus on, ja isompi vastaa kysymyksiin.  Reitun teos tarjoaa hyvän pohjan rakkauskeskusteluille. Paikoin teos lyhyine virkkeineen on jopa aforistinen: Rakkaus teki minulle turvallisen olon . Osa lausahduksista tuntuu kuitenkin aikuisesta vähän kliseisiltä, esimerkiksi se, ettei toista voi o

Muuttoliikkeessä-haasteen koonti

Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa alkoi vuoden alussa haaste, jossa on perehdytty maahanmuuttoa ja siirtolaisuutta koskevaan kirjallisuuteen. Feministinä aihepiiri kiinnostaa minua erityisesti siksi, että maahanmuuttajien ääni jää usein kuulumattomiin niin kirjallisuudessa kuin muuallakin yhteiskunnassa. Varsinkin alkuvuodesta olin aktiivinen ja luin maahanmuuttajien tai rodullistettujen teoksia, jotka käsittelivät maahanmuuttoa ja kulttuurien kohtaamista. Tämän jälkeen osallistuin haasteeseen harvakseltaan. Vaikka toivoin lukevani tänä vuonna enemmän rodullistettujen kirjoittamaa ja heitä käsittelevää kirjallisuutta, en ole onnistunut tavoitteessani kovinkaan hyvin. Muutamat haasteet, kuten tämä Muuttoliikkeessä, on kuitenkin muistuttanut säännöllisesti siitä, miten tärkeää on nostaa esiin niitä ääniä, joita yhteiskunnassa ei usein kuulla. Tätä tahdon jatkaa ensi vuonnakin. Muuttoliikkeessä-haasteeseen osallistun seuraavilla teoksilla: Marjane Satrapi: Persepolis 2. Kotiinp

Cathy Cassidy: Kirsikkasydän

Cathy Cassidy: Kirsikkasydän. Suklaamuruset 1 WSOY 2012 (2010) Suom. Ulla Selkälä Kannen kuvitus: Sara Flavell 243 s. Pisteitä: 3/5 "Katson Kulkuria. Olin täsmälleen samanlainen kuin se vielä vähän aikaa sitten. Olin satimessa omassa pienessä kultakalamaljamaailmassani ja kiersin kehää ympäri, ympäri. Nyt koko elämäni on muuttunut. Maailma on avautunut, se on täytnnä haasteita ja vaikeuksia ja mahdollisuuksia. Se on pelottavaa, totta kai, mutta aion yrittää parhaani. En palaa enää siihen pieneen kultakalamailjaelämään, jos se vain on minusta kiinni." Teini-ikäinen Cherryn elämässä tapahtuu, kun isä alkaa seurustella uuden naisen kanssa ja päätyy muuttamaan tämän luokse. Somersetissä, merenrantakaupungissa, odottavat mukava äitipuoli ja neljä uutta siskoa. Nuorempien kanssa Cherry tulee hyvin toimeen, mutta Honey osoittautuu vastahankaiseksi. Sen sijaan tämän poikaystävä Shay vaikuttaa mukavalta... Cathy Cassidyn nuortenkirja  Kirsikkasydän  on  Miia Mar

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija Tammi 2017 387 s. Pisteitä: 4/5 Hän pysytteli aivan miehen takana, osana ihmisvirtaa. Hän saattoi melkein kuulla siipien kalahduksen. Ennen kuin hän edes tiesi, mitä teki, hän kurotti kättään.          Ja aivan kuin tiira sukeltaa kalan perään, Kiuru upposi muistoon. Elina Rouhiaisen Muistojenlukija  on kiinnostava uutuus nuorten maagisen realismin - tai, kustantajan sanoin, urbaanin fantasian - genressä. Lukioikäisellä Kiurulla on erityiskyky: hän pystyy poimimaan talteen toisten ihmisten muistoja. Myös lapsuudenystävällä, ihastuttavalla Samuelilla on kyky lukea ajatuksia, ja ystävät ovatkin tunteneet itsensä jollakin tavalla erityisiksi. Varsinainen seikkailu alkaa, kun Kiuru tutustuu Bollywoodiin, Daihin ja Neloon, jotka osoittautuvat kuuluvan Kiurun ja Samuelin kanssa samaan erityiskykyryhmään.  Muistojenlukijan  konflikti rakentuu nuorten halusta tietää, miksi heillä on erityisvoimia. Väki-sivustoon törmättyään he saavat kuiten

Uudelleen luettua -haasteen koonti

Yöpöydän kirjat -blogissa on ollut tämän vuoden ajan haaste, jossa on luettu uudestaan vanhoja suosikkeja. Koska palaan säännöllisesti lapsuuden- ja nuoruudensuosikkeihini, haasteeseen oli helppo osallistua.  Tässä lista teoksista, jotka luin haasteeseen:  Alcott, Louisa M. Pikku naisia Blyton, Enid: Palaneen talon salaisuus Janosch: Äiti, mistä lapset tulevat?  Janosch: Pieni Panama-kirja Jansson, Tove: Taikatalvi Karjalainen, Elina: Uppo-Nalle Knutsson, Gösta: Pekka Töpöhäntä koulussa Kunnas, Kirsi: Tiitiäisen satupuu Kuronen, Kirsti: Paha puuska Linna, Väinö: Tuntematon sotilas Lintula, Taina: Huomenna rakastan vähemmän Montgomery, L.M.: Anna omassa kodissaan Mäkinen, Taru: Jade ja autiotalon jengi Savisaari, Aira & Vainio, Pirkko: Hemppa Vala, Katri: Kootut runot Virtanen, Rauha S.: Tapaamme Seljalla Lista painottuu vahvasti lasten- ja nuortenkirjallisuuteen ja antaa jokseenkin hyvän kuvan siitä, millaisia teoksia olen lapsena lukenut.

Anne Leinonen: Kirjanoita

Anne Leinonen: Kirjanoita WSOY 2017 228 s. Pisteitä: 4/5 Aura tunsi  taikuuden. Sanat nousivat ilmaan ja hyökkäsivät miehen luoman ilmiön kimppuun. Sanoissa, niiden rytmissä ja järjestyksessä, oli tenhoavaa voimaa. Harhainen, riitasointuinen todellisuus murtui ja alkoi kutistua kasaan. Mutta samalla kun taika puri, vastavoimat hyökkäsivät paperin kimppuun. Sen ympärille muodostuneet voimakentät romahtivat. Sanat leimahtivat ja katosivat kirjain kirjaimelta pois, kunnes koko liuskan täyttävässä runossa oli aukko juuri noiden kahden säkeen kohdalla. Paperikin alkoi reunoiltaan hapertua ja karista maahan, kuin se olisi ollut tuhkaa. Pian Pyryn kädessä oli repaleinen arkki, josta puuttui kulmat ja osa sisällöstä. Anne Leinosen Kirjanoita  avaa kirjaparin, jonka keskiössä ovat fantasia, taikuus ja kirjat. Aura, 17-vuotias nuori nainen, saa kesätyön Menetettyjen unelmien talosta, jossa hänelle avautuu toinen todellisuus: on olemassa noitia ja taikuutta. Myös hänen omat näkyns

HelMet-haaste suoritettu!

Jokaisena blogivuonnani olen osallistunut HelMet-kirjastojen laatimaan lukuhaasteeseen. Vaikka luen vuosittain noin 100 kirjaa, on 50 kohdan haaste tuntunut aina haastavalta. Haasteessa on aina vaativampia kohtia, joiden täyttäminen tuntuu vaikealta. Tänä vuonna kuitenkin onnistuin, ja sain haasteen suoritettua. Tässä pieni katsaus tämänvuotisiin suosikki- ja inhokkikohtiini:  Lempparikohdat 1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis Sanat ovat ihania! Tähän kohtaan valitsin Kirsti Kurosen Pahan puuskan , joka saa nimensä runoteoksen keskeisen käsitteen kautta. Muita valintoja olisivat voineet olla Joel Haahtelan Mistä maailmat alkavat , Khemirin Allt jag inte minns , Lintulan Huomenna rakastan vähemmän , Muhosen Ystäväni varjo  ja Kytömäen Kivitasku. 4. Kirja lisää hyvinvointiasi Tähän kohtaan markkeerasin Kaikettoman , reseptikirjan, jossa kaikki ohjeet ovat maidottomia, viljattomia, kananmunattomia, pähkinättömiä ja soijattomia. Allergikkona kakkujen leipominen ei ole h

Emily Rodda: Hiljaiset metsät

Emily Rodda: Hiljaiset metsät. Deltoran vyö 1 Tammi 2007 (2000) 155 s. Pisteitä: 4/5 Australialainen lasten- ja nuortenkirjailija Emily Rodda tuli vastaani, kun etsin oseanialaista luettavaa HelMet-haasteeseen. On tunnustettava, että valikoin Roddan teoksen lukemistooni lähinnä siksi, että Hiljaiset metsät  vaikutti sopivan lyhyeltä luettavalta - mutta valinta ei osoittautunut hullummaksi.  Hiljaiset metsät  aloittaa lapsille (ehkä noin 10-12-vuotiaille) suunnatun fantasiasarjan, jossa Lief ystävineen koettaa pelastaa muuan kuningaskuntaa. Sarjan aloitusosa pohjustaa tarinaa ja kertoo, miten Liefin isä koetti jo auttaa kuningasta, ystäväänsä, mutta ei tehtävässä onnistunut. Liefin taakaksi jää etsiä jalokivet maagiseen vyöhön, joka suojelee kuningaskuntaa ja sen asukkaita.  Hiljaisissa metsissä  on paljon saduille tuttuja klassisia piirteitä. Monia asioita tehdään kolmesti, ja myös onnenluku 7 toistuu. On sankari, joka on kuningasta älykkäämpi mutta asemaltaan heik

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: Vihan ja inhon internet

Maahanmuutto, terrorismi, seksuaalirikokset ja feminismi - moni painava teema puhututtaa suomalaisia. Keskusteleminen, ajatusten vaihto ja mielipiteiden osoittaminen eivät kuitenkaan ole yksiselitteistä puuhaa. Kielitieteilijänä tiedän, miten paljon kieli vaikuttaa todellisuuteen ja todellisuus kieleen. Molemmat ovat kietoutuneet toisiinsa. Sillä, miten puhumme, on väliä. Se vaikuttaa siihen, miten kohtelemme toisiamme. Ja se, miten kohtelemme toisiamme, vaikuttaa siihen, miten puhumme toisillemme. Kieli ja todellisuus ovat toisissaan kiinni. Sarjakuvamuotoon puettu journalistinen teos Vihan ja inhon internet  ottaa kantaa siihen, miten verkossa puhutaan. Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon teos nostaa esiin verkkovihapuheen, joka suurilta osin kohdistuu naisiin ja naisoletettuihin. Journalistinen teos esittelee muutaman naisen elämäntarinan: sen, miten nämä ovat, mielipiteensä kerrottuaan, joutuneet vihapuheen ja uhkausten uhreiksi.  Mitä luimme kerran -blogin Laura toteaa, ett

Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan

Koljosen sarjakuva-albumi Syliinvaellus Intiaan  on henkilökohtainen kertomus matkasta mielenrauhaan. Koljosen tarinassa päähenkilö matkustaa Intiaan, menee tapaamaan henkistä gurua ja ymmärtää, miten tärkeä on laitata toisten elämä oman elämänsä edelle.  Syliinvaellus Intiaan  on väririkas, punaisenkeltainen kertomus, jonka iloisesta visuaalisuudesta on helppo nauttia. Koljosen kuvissa toistuu paitsi ihmispaljous myös Intian monet luonto- ja kaupunkimaisemat.  Intialaiseen kulttuuriin tai elämäntapaan teos ei perehdy kovinkaan monipuolisesti, vaan se lähinnä esittelee länsimaisen naisen mielenrauhamatkaa. Kaduilla nukkuvat ja liikenneympyrän keskellä asuvat ihmiset järisyttävät kertojaa hetken, mutta ongelmiin ei juututa - ihmisten iloinen asenne ja kertojan oma, henkilökohtainen tarina peittoaa yhteiskunnalliset ongelmat.  Syliinvaellus Intiaan on henkilökohtaisena matkakertomuksena hieno ja erityisesti visuaalisuudeltaan kiehtova kokonaisuus. Intia puolestaan hahmottuu

L.M.Montgomery: Anna omassa kodissaan

" - Te olette ollut liian onnellinen koko elämänne, rouva Blythe, sanoi kapteeni Jim harkitsevasti. - Luulisin juuri tämän seikan olevan syynä siihen, että te ja Leslie aina pysytte hiukan vieraina toisillenne. Tuo muuri aiheutuu niistä suruista ja huolista, joita Leslie on saanut kokea. Siihen ei hän taida mitään ettekä tekään - mutta muuri on olemassa, eikä kumpikaan teistä voi saada sitä kumotuksi." Palaan aika ajoin Motngomeryn Anna-sarjan pariin. Anna omissa kodissaan  on ollut minulla kesken jo hyvän tovin, ja halusin lukea sen nyt loppuun. Tyttösarjan viidennessä osassa Anna menee viimein naimisiin Gilbertinsä kanssa, muuttaa omaan haavemajaan ja kohtaa aikuiselämän. Kuten Annansa  tuntevat tietävät, Montgomeryn rakastettu kirjasarja ei jatku viattoman hyveellisenä ja pohjattoman onnellisena. Anna omassa kodissaan  eroaakin sävyltään sarjan aiemmista osista. Avioliiton myötä Annasta kasvaa aikuinen nainen, joka joutuu kohtaamaan aikuisen naisen surut, raskaimpa

Rauha S. Virtanen: Tapaamme Seljalla

Kirjasto ja tyttökirjat ovat usein pelastajanani silloin, kun minulla on vaikea olo. Kun tällä viikolla tunsin oloni stressaantuneksi, etsiydyin lasten klassikkokirjahyllylle. Valikoin luettavakseni paitsi joitakin teini-iässä rakastamiani tuijalehtisiä, myös toisen osan Rauha S. Virtasen iki-ihanasta Selja-sarjasta.  Tapaamme Seljalla -romaani jatkaa siitä, mihin Seljan tytöt jäivät. Taas ollaan tuon idyllisen perheen luona: neljä tytärtä, isä ja kaikkien rakastama äitipuoli muodostavat perheen, jonka luokse lukija voi kerta toisensa jälkeen tavata. Seljan perhe saa vipinää kinttuihinsa, kun naapuriin muuttaa amerikansuomalainen Jerry. Lisäksi Rea ja isä uutisoivat perheenlisäyksestä, mikä jännittää tyttöjä kovin.  Tapaamme Seljalla on arkisen hyväntuulinen nuortenromaani, jossa ei paljon pahaa tapahdu. Kris, Margarita, Virva ja Dodo parantavat maailmaa ystävineen - Virtanen opastaa lukijoitaan pohtimaan, miten itse kukin voisi tehdä maailmasta paremman. Jerry herättää ihastu

Kooste Suomi(ko) 100 -haasteesta

Klassikkojen lumoissa -blogissa oli vuoden ajan yllä Suomiko 100  -haaste, jonka tarkoituksena oli nostaa esiin vaiennettujen vähemmistöjen ääniä. Haaste oli mitä mainion, ja feministinä osallistuin siihen innokaasti. Kiitos, Lukumato, oivallisesta haasteesta! Oman osuuteni haasteesta suoritin seuraavilla teoksilla: Hiltunen, Pekka: Iso (lihavat) Hubara, Koko: Ruskeat tytöt  (rodullistetut suomalaiset tytöt) Kontula, Anna: Luokkalaki (työväenluokka) Richert, Hannele (toim.): Mitä sä täällä teet? (maahanmuuttajat) Saisio, Pirkko: Betoniyö (syrjäytyneet nuoret miehet) Takalo, Tiitu: Tuuli ja myrsky (raiskauksen uhri) Toinen tuntematon (naiset sodassa) Valve, Emmi: Armo (mielenterveyspotilas) Vuori & Ranta: Lottovoittajien pöydäss ä (köyhät) Lukumadon haaste tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua niihin ääniin ja ihmisiin, joita mediassa ei tarpeen usein kuulla. Kirjallisuus on hyvä keino kuunnella toisten tarinoita ja antaa toisille tilaa. Oma lukemistoni koost

Toinen tuntematon

Mihin hän, Kerttu, uskoo? Ei ainakaan Jumalaan, joka sallii kaiken tapahtua, antaa ejien, terveitten miesten kuolla, vaikka papit pauhaavat joka pyhä saarnastuolista, että suomalaiset ovat Jumalan valittu kansa, josta Jumala pitää huolen. Kerttua riepovat lehtijutut, joissa kaatuneitten äitejä ja vimoja ylistetään sankareina, jotka ovat antaneet uhrinsa isänmaan vapauden ja kristillisen uskon puolesta. Paskat! Kukaan äiti tai vaimo tai morsian tai sisar olisi sitä miestä antanut, jos olisi ollut jokin keino tapella vastaan Kukaan ei voinut tuntea oloaan yleväksi semmoisesta menetyksestä.  Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi luin vähän aikaa sitten Tuntemattoman sotilaan  - en ollut lukenut sitä sitten lukion, vaikka muistin pitäneeni romaanista. Kunnioitettavaan ikään päässeen Suomen lisäksi lukuintoani inspiroi se, että novellikokoelma Toinen tuntematon  oli juuri ilmestynyt.  Toinen tuntematon  on intertekstuaalinen kokoelma novelleja, joissa jatkosotaa kuvataan naisten näköku

Lukumaratonilla luettua

Viime sunnuntaina vietettiin marraskuista superlukumaratonia, johon osallistuin itsekin. Viikon hulinoissa postausten kirjoittaminen on jäänyt välistä, ja koska uuttakin kirjoitettavaa on tuloillaan, katsoin parhaaksi koota lukumaratonkirjat yhteen postaukseen.  Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias 8 novellin kokoelma kertoo äideistä ja heidän virheistään. Pöyliön kertomuksissa äidit eivät ole naisellisia pyhimyksiä vaan pikemminkin inhimillisen ärsyttäviä, väärin tekeviä ja erehtyviä vanhempia. Kokoelman mieleenpainuvimmat tarina ovat kenties Kellonkissaniitty, jossa tytär päättää haudata äitinsä tämän toiveiden mukaisesti, ja Pallo-Hoover, joka osoittaa, että äitien erehdykset saattavat välillä kääntää elämän suunnan. Pöyliön tyyli on toisinaan ronskia, toisinaan lempeämpää. Novellit ovat taitavasti kirjoitettuja, ja niihin kannattaa tutustua. Osallistun teoksella toiseen novellihaasteeseen. Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko Mansikanmakuinen, samppanjantuoksu

Sairastuneen opettajattaren superlukumaraton (lopuksi)

Yskä on pysytellyt sisälläni liki koko syksyn, ja henkinen olotila on sen mukainen. Jatkuva sairastelu ei piristä ketään, ja kaiken yskimisen keskellä on hankala rentoutuakaan. Koska nyt kuitenkin on kuukauden viimeinen viikonloppu ja Superlukumaraton , ajattelin, että nyt on mitä parhain hetki istahtaa kirjojen ääreen ja koettaa unohtaa murheet. Maratonlukemistoa. Olen valinnut lukemistooni jokseenkin helppolukuisia teoksia - olen huomannut, että kevyempien teosten lukeminen inspiroi minua maratoneilla eniten. Saatan siis aloittaa Nelli Hietalan nuortenkirjalla, ja edetä sitten muutamiin sarjakuva- ja novellikokoelmiin. Toinen tuntematon  on loppupuolella, ja sen haluaisin lukea loppuun. Saision Betoniyötä olen harkinnut Helmet-haasteeseen, joten sekin kiinnostaa. Kirjahyllystä löytyy tietysti paljon muutakin luettavaa, joten suunnitelmat saattavat muuttua päivän aikana. Tarkoitus on aloittaa maraton noin kello 16-17. 15.40 Lukumaraton alkaa. 17.30  Nelli Hietalan Miia M

Mielenterveysviikko: Lohdulliset laululyriikat

Tällä viikolla vietetään Mielenterveysviikkoa, ja Suketuksen haaste pyytää bloggaajia keskustelemaan mielenterveyteen liittyvistä teemoista. Aiemmin tällä viikolla olen puhunut kirjallisuuden merkityksestä vertaistukena , minkä lisäksi vastasin muutamaan mielenterveyskirjallisuutta käsittelevään kysymykseen.  Lukeminen ei suinkaan ole ainoa tapa, jolla lohduttaudun vaikeina aikoina. Myös muut taidemuodot kiinnostavat: leikekirjojen kokoaminen on hauska tapa käsitellä vaikeita tuntemuksia, ja musiikki - no, se nyt kuuluu olennaisesti elämääni. Tänä syksynä olen palannut vanhaan tapaani kuunnella musiikkia työmatkoillani. Musiikki piristää ja vie ajatukset muualle silloin, kun töihin lähteminen on vaikeaa.  Tässä postauksessa käsittelen niitä kappaleita, jotka ovat olleet minulle merkityksellisiä erityisesti lyriikoidensa takia. Kuuntelen enimmäkseen suomalaista musiikkia, mikä heijastuu kappalevalintoihini. Lähestyn rakkaita lohtubiisejäni teemoittain: osan yhdistän ki

Mielenterveysviikko: Mental health book tag

Vaikka rakastan listoja ja kysymyksiä, en ole blogiaikanani kirjoitellut kovinkaan aktiivisesti book tag -postauksia. Käynnissä olevan mielenterveysviikon ja siitä muistuttavan Suketuksen haasteen myötä päädyin pohtimaan, miten nostaisin tämän itselleni tärkeän aiheen blogiini. Pieni googlailu auttoi - englanninkielisissä blogeissa on kiertänyt varsin näpsäkkä Mental health book tag . Alkuperäisen idean mukaan kanssabloggaajat voi tägätä osallistumaan - minä en nimeä ketään mutta kehotan osallistumaan mielenterveysviikon puitteissa! :) 1. Name a book that lifts your spirits, even when times are tough. ertomuksia . Sen novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin on sympaattinen kuvaus siitä, miten pelokas ihminen voi olla ja miten kauhistuttavistakin tilanteista voi selvitä. Myös Janssonin Taikatalvi  ja Muumilaakson marraskuu  lohduttavat, kun olo on huono. 2. What book about mental health is on your TBR, and why? Jenny Lawsonin omaelämäkerrallinen Furiously Happy . Kirjal

Mielenterveysviikko: Kirjallisuus vertaistukena

Suketus muistutti, että tällä viikolla (19.11.-26.11.) vietetään kansallista mielenterveysviikkoa ja pyysi kanssabloggaajiaan osallistumaan haasteeseen. Tällä viikolla voi kirjoittaa mielenterveydestä tai sitä käsittelevistä kirjoista, parantaa omaa tai läheisen oloa - ideana on kiinnittää huomiota mielen hyvinvointiin.  Mielenterveys on itselleni tärkeä aihe - olen kamppaillut oman hyvinvointini kanssa usein, ja toisaalta monet ystävistäni ovat kokeneet elämässään varsin vaikeita hetkiä. Stressi muuttuu helposti ahdistukseksi, ahdistus masennukseksi, ja usein monet mielenterveyden ongelmat kytkeytyvät toisiinsa ja ruokkivat toisiaan. Olen nähnyt elämässäni, miten monella tavalla mielenterveysongelmat voivat ihmisen elämää vaikeuttaa: jatkuva alakulo ja väsymys, saamattomuus, haluttomuus, itsetuhoisuus, epävarmuus, epäluuloisuus ja ahdistus heikentävät elämänlaatua.  Lukijaihmisenä kirjallisuus on ollut minulle tärkeä keino käsitellä omia vaikeuksiani ja oppia ymmärtämään, mi