Siirry pääsisältöön

Toinen tuntematon

Mihin hän, Kerttu, uskoo? Ei ainakaan Jumalaan, joka sallii kaiken tapahtua, antaa ejien, terveitten miesten kuolla, vaikka papit pauhaavat joka pyhä saarnastuolista, että suomalaiset ovat Jumalan valittu kansa, josta Jumala pitää huolen. Kerttua riepovat lehtijutut, joissa kaatuneitten äitejä ja vimoja ylistetään sankareina, jotka ovat antaneet uhrinsa isänmaan vapauden ja kristillisen uskon puolesta. Paskat! Kukaan äiti tai vaimo tai morsian tai sisar olisi sitä miestä antanut, jos olisi ollut jokin keino tapella vastaan Kukaan ei voinut tuntea oloaan yleväksi semmoisesta menetyksestä. 

Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi luin vähän aikaa sitten Tuntemattoman sotilaan - en ollut lukenut sitä sitten lukion, vaikka muistin pitäneeni romaanista. Kunnioitettavaan ikään päässeen Suomen lisäksi lukuintoani inspiroi se, että novellikokoelma Toinen tuntematon oli juuri ilmestynyt. 

Toinen tuntematon on intertekstuaalinen kokoelma novelleja, joissa jatkosotaa kuvataan naisten näkökulmasta. Siinä missä Linnan klassikkoteos on sotamiesten ansioista - ja peloista - muistuttava teos, muistuttaa Toinen tuntematon, että myös naiset kokivat kovia sota-aikana. 

Novellikokoelma esittelee mahdollisia elämänkaaria naishenkilöille, jotka Tuntemattomassa sotilaassa mainitaan vain ohimennen. Niinpä kokoelmassa kerrotaan morsiamista, jotka odottavat rakastaan kotiin mutta joutuvat kuulemaan kaatumisilmoituksen; kerrotaan äideistä, jotka itkevät suruaan, sisarista, jotka kaipaavat veljiä kotiin. Petri Tamminen muistuttaa novellissaan "Teidän suuren surkeutenne vuoksi", mitä kaikkea naiset ovat kotirintamallaan tehneet. Katja Kettua kiitän siitä, että tämä nostaa esiin sotilaiden julmuuden: sota-aikana naisia raiskattiin, pahoinpideltiin ja ahdisteltiin. 

Tärkeimmäksi - ja peukutuksen arvoiseksi - novelliksi minulle muodostui kuitenkin Niina Revon novelli "Martta". Novellin minäkertoja on äiti, joka ensin laittaa lapsensa rintamalle ja sitten ottaa tämän kaatuneena vastaan. Peukutan novellia sen sävyn vuoksi: Martta on proosaruno, itkuvirsi, pakahduttava kuvaus äidin peloista, tuskasta ja ikävästä. Sen runomittaan asetellut säkeet kuvaavat mainiosti sitä rytmiä, jolla tunteet äitiin hyökyvät. 

Toinen tuntematon on onnistunut kokoelma, joka nostaa esiin naisten kokemukset. Niitä käsitelläänkin monipuolisesti ja kattavasti. Osa novelleista tuntui kuitenkin hieman keskeneräisiltä ja keveiltä - olin varautunut riutuvampaan tekstiin. 

Toinen tuntematon
WSOY 2017
376 s. 
Pisteitä: 4/5

Kommentit