Sivutiellä

Ijeoma Oluo: So you want to talk about race Seal Press 2018 248 s. Pisteitä: 5/5 Blogiani seuraavat tietävät, että feminismi on minulle tärkeä aate. Tasa-arvoon ja yhdenmukaisuuteen on pitkä matka. Omalla kohdallani on ollut tärkeä opetella huomaamaan, mitä etuoikeuksia minulla valkoisena länsimaisena korkeastikoulutettuna naisena on. Ijeoma Oluon upea So you want to talk about race  on yksi etappi matkallani, jossa annan tilaa niille, joiden ääntä en ole useinkaan kuullut ja jossa pyrin tulemaan tietoiseksi omista etuoikeuksistani.  Oluon esikoisteos käsittelee rotua ja intersektionaalisuutta. Yleistajuisessa, hyvin rakennetussa teoksessa Oluo pureutuu niihin yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja käytänteisiin, jotka toisintavat ajatusta valkoisten paremmuudesta ja jotka sortavat rodullistettuja. Teos on suunnattu toisaalta tarjoamaan samastumispintaa rodullistetuille, toisaalta avuksi niille valkoisille, jotka haluavat kouluttaa itseään ja perehtyä rotukysymy...

Älä anna anteeksi. Ei jumalauta: mistä tällaiset miehet mistä tällainen väkivalta? Kaikki anteeksi  saa minut voimaan pahoin se tekee minut vihaiseksi ja sitten suutun siitä että oikeasti vihaan todellisuutta ja sitä mitä me naiset joudumme kokemaan. Juuri nyt haluaisin heittää romaanin seinään ja repiä paperit irti muotoilla niistä Mikon jonka päälle voisin sitten sylkeä ja jonka voisin rutistaa ja pilkkoa samalla voimalla jolla Mikko on rutistanut Lauran. Mitään  ei saa anteeksi jos on satuttanut noin jos ensin hurmaa ja sitten raatelee epäilee, haukkuu, syyllistää työpaikan pihalla istuminen on sairasta miten veistä voi käyttää toista vasten mikä helvetti siihen ajaa? Lauran haluaisin kutsua kahville pyytää vertaistukea ja vähän aikaa olen saanut kuulla selviytymistarinan ja haluan keskustella siitä miksi yhteiskunta on ollut Lauraa vastaan. Miksi lastensuojelu ei puhu Lauralle miksi kukaan ei selvitä, miten lapset voivat miksi kukaan ...

Ulf Stark & Linda Bondestam: Oma pieni pikkuruinen (Teos) Olento asuu harmaassa luolassa piilossa päivänvalolta. Ulkoilmassa Olennolle tulee huono olo, ja niinpä hän on käpertynyt omaan koloonsa. Luolassa on kuitenkin yksinäistä, ja Olento toivookin voivansa hoivata jotakuta toista. Hän tutustuu Kipinään, joka on kotoisin Auringosta.  Päivänsäde ja menninkäinen -tyyppisessä, runomuotoon kirjoitetussa sadussa Oma pieni pikkuruinen  käsitellään yksinäisyyttä ja ihmisen tarvetta olla merkityksellinen jollekin. Yksinäisen Olennon elämä on harmaata, pimeää ja kaoottista, mitä teoksen kaunis kuvitus oivasti korostaa. Vaikka Oman pienen pikkuruiseni kuvitus on puhuttelevaa taidetta, tarina jää hieman kömpelöksi. Olennon ja Kipinän ystävyys ei syty täyteen mittoihinsa, eikä yksinäisyydestä päästä täysin eroon. Stark ja Bondestam kuitenkin käsittelevät hienosti yksinäisen elämän ankeutta ja toivoa ihmissuhteiden syntymisestä. Titta Kuisma & Laila Nevakivi: Satu p...

Holly Bourne:  Mitä tytön täytyy tehdä? Gummerus 2018 (2016) Suom. Kristiina Vaara 400 s. Pisteitä: 4/5 Holly Bournen Mitä tytön täytyy tehdä? on kolmas osa Normaali-sarjasta, joka on feministinen nuorille suunnattu romaanisarja. Tässä osassa ääneen pääsee Lottie, joka ei pelkää tunnustaa olevansa feministi. Tapahtumat alkavat, kun Lottieta häiritään seksuaalisesti kadulla. Ikävistä kommenteista typertynyt Lottie päättää, että on aika toimia, ja avaa haasteen, jossa hän raportoi kuukauden ajan kaikista seksistisistä tapahtumista. Evie ja Amber ovat vahvasti mukana projektissa, ja samoin Will, anti-feministinen koulutoveri, joka lupautuu projektin kuvaajaksi. Mitä tytön täytyy tehdä?  on mielestäni Normaali-sarjan vahvin osa. Tässä romaanissa feminismi on pääosassa eikä sitä peitellä: Lottie toimii tehdäkseen maailmasta tasa-arvoisemman. Erilaisten juonenkäänteiden avulla Bourne nostaa esille monia tilanteita, jotka ovat pohjimmiltaan seksistisiä ja suosivat ...

Asko Sahlbergin viime vuonna julkaistu Amandan maailmat  on kertomus vanhasta Amandasta, jonka yksinäinen, eristynyt elämä muuttuu, kun hän kohtaa pakolaispoika Samirin. Samirin auttamisesta tulee tarkoitus Amandan eristyneeseen elämään. Amandan maailmat  on symbolinen monella tavalla. Jo alusta asti Amandan mukana kulkee tuuli, joka riepottelee häntä ympäriinsä, hönkii välillä kasvoihin ja välillä työntää kohti uutta. Kieli on kaunista, ja lukija liikkuu Amandan mielenmaisemiss helposti. Amandan maailmoissa  onkin monia miljöitä, monia maailmoja. On Amandan oma todellisuus, pihapiiri, jossa hän elää lähes yksinään. Sen ulkopuolella on muiden todellisuus, vieras kaupunkielämä, johon Amanda ei ole tottunut. Amandan sisäistä maailmaa kuvaa myös unien maailma: unissa Amanda elää pelkojaan ja menneisyyttään. Jossakin kaukana on menneisyyden maailma, sekä Amandan että Samirin. Amandan todellisuus kohtaa Samirin, pakolaisnuoren, maailman ja toisaalta yhdistyy myös Janssonin...

Sarah Crossan ei suotta ujostele vaan kirjoittaa Yksi -romaanissaan aiheesta, josta ei paljoa puhuta: siamilaisista kaksosista. Nuortenromaani tarttuu yhteenkasvamisen ja erilaisuuden tematiikkaan, käsittelee normaaliutta ja ihmisten oikeutta elää tavallista elämää. Grace ja Tippi ovat 16-vuotiaat siamilaiset kaksoset, jotka ovat tottuneet jakamaan koko elämänsä toistensa kanssa. Fyysinen erilaisuus tekee tavallisesta arjesta kuitenkin vaikean: ihmiset tuijottavat, arkiset askareet ovat hankalia, ja perhe on joutunut panostamaan koko omaisuutensa tyttöjen lääketieteelliseen hoitoon. Yksi alkaa tilanteesta, jossa sisarukset siirtyvät kotiopetuksesta julkiseen, yksityiseen kouluun ja joutuvat väistämättä kohtaamaan sen, miten ulkomaailma heitä kohtelee. Romaanin käännekohdan päätös puolestaan liittyy siihen, miten sisarukset järjestävät yhteiselämänsä tulevaisuudessa.  Sarah Crossan: Yksi S&S 2018 (2015) Suom. Kaisa Kattelus Kansi: Aino Ahtiainen 439 s.  ...

Työmääräni on ollut tammi-helmikuussa syksyistä keveämpi, joten lukuaikaa on ollut riittämiin. Paukkupakkasten keskellä suosikeiksi nousivat erityisesti Bea Uusman ihana, valaiseva tietoteos Naparetki - minun rakkaustarinani  ja Petja Lähteen juuri julkaistu lastenromaani Surunsyömä. Monta muutakin hyvää lukukokemusta joukkoon mahtui. Kawakami: Sensein salkku Rupi Kaur: the sun and her flowers Bea Uusma: Naparetki - minun rakkaustarinani Asko Sahlberg: Amandan maailmat Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota Gael Faye: Pienen pieni maa (bloggaamatta) Saara Turunen: Rakkaudenhirviö Jukka Laajarinne: Muumit ja olemisen arvoitus Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä Mauri Kunnas: Koiramäen talvi (bloggaamatta) Petja Lähde: Surunsyömä Sarah Rubin: Näkymätön vihje Mitkä ovat olleet teidän keskitalven lempparinne?