Sivutiellä

Minut hyvin tuntevat - tai Instagramiani viime aikoina seuranneet - tietävät, että lapsuuden lempikirjojani olivat L.M.Montgomeryn Anna -sarja. Rakastin niiden ylenpalttisia luontokuvauksia, Annan vilkasta mielikuvitusta ja romanttisia luontokohteille annettuja nimiä. Sekä tietysti Gilbertiä! Runotytöistä ei koskaan tullut minulle yhtä rakkaita, vaikka luin tyttökirjahuumassa nekin - ehkä kuitenkin vain kerran. Nyt maalis-huhtikuussa, kun kaipasin lohtua ja tuttuutta elämääni, päätin lukea Runotytöt uudestaan - ensimmäinen osa oli ollut pitkään kesken, enkä enää muistanut sarjasta muuta kuin Annoja melankolisemman tunnelman.  Nyt uudelleen luettuina Runotyttö-kirjat näyttäytyvät sarjana, joka paranee ja kasvaa loppua kohti. Lapsena muistan pitäneeni sarjan avauksesta Pienestä Runotytöstä : siitä, miten nuori Emilia istuu vinttikamarissa kirjoittamassa kirjeitä isälleen (minä kirjoitin päiväkirjaa pehmolelulleni). Runotytöt eivät ole yhtä juonivetoisia kuin Annat: Emilia ...

Joulunajan kirjojen valitseminen on aina yhtä ihanaa ja jännittävää - mitä valita mukaan lapsuudenkotiin joulunpyhiksi, mitkä kirjat toisivat parhaiten joulutunnelmaa? Tänä vuonna päätin ahertaa loppuun keskeneräisenä hyllyssä pölyyntyneen Annan perheen , ja jatkoin saman tien Sateenkaarinotkoon . Jälkimmäistä en ollut lukenut sitten nuoruusvuosieni (hah, kuulostanpa vanhalta!), joten oli mukava palata muistelemaan, mitä Blythen lapsille oikeastaan tapahtui.  Montgomery kirjoitti Annan perheen  jälkikäteen sarjaan, ja jollakin tavalla sen huomaa: teos ei viehätä samalla tavalla kuin alkuperäiset. Teos koostuu erinäisistä Blythen perheen lapsille tapahtuvista selkkauksista, ja ehkä uskollisen Anna-fanin on vaikea hyväksyä kirja siksikin, että Annan rooli alkaa tässä hiipua ja keskiöön nousevat hänen lapsensa.  Myös Sateenkaarinotkossa  päähenkilöinä ovat Blythen lapset ja näiden lisäksi kirkkoherran lapset. Sateenkaarinotko  on kuitenkin Annan perhettä ...

" - Te olette ollut liian onnellinen koko elämänne, rouva Blythe, sanoi kapteeni Jim harkitsevasti. - Luulisin juuri tämän seikan olevan syynä siihen, että te ja Leslie aina pysytte hiukan vieraina toisillenne. Tuo muuri aiheutuu niistä suruista ja huolista, joita Leslie on saanut kokea. Siihen ei hän taida mitään ettekä tekään - mutta muuri on olemassa, eikä kumpikaan teistä voi saada sitä kumotuksi." Palaan aika ajoin Motngomeryn Anna-sarjan pariin. Anna omissa kodissaan  on ollut minulla kesken jo hyvän tovin, ja halusin lukea sen nyt loppuun. Tyttösarjan viidennessä osassa Anna menee viimein naimisiin Gilbertinsä kanssa, muuttaa omaan haavemajaan ja kohtaa aikuiselämän. Kuten Annansa  tuntevat tietävät, Montgomeryn rakastettu kirjasarja ei jatku viattoman hyveellisenä ja pohjattoman onnellisena. Anna omassa kodissaan  eroaakin sävyltään sarjan aiemmista osista. Avioliiton myötä Annasta kasvaa aikuinen nainen, joka joutuu kohtaamaan aikuisen naisen surut, raska...

Tämänhetkiset Montgomery-tarinat kirjastosta ja omasta hyllystäSuvi Ahola ja Satu Koskimies (toim.): Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt Tammi 2005 384 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Ah! Tunnistan itseni. Suuri Anna-kauteni ei ole vielä mennyt ohi. Palasin viime kuussa lapsuusmuistoihini ja sukelsin Anna-kirjojen maailmaan. Anna ystävämme -postauksessa pohdin omia Anna-muistojani, ja myöhemmin intouduin analysoimaan Anna-kirjojen opettajuuskuvaa. Aholan ja Koskimiehen toimittama Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt on kokoelmateos tekstejä, joissa eri-ikäiset tytöt ja naiset pohtivat suhdettaan Montgomeryn tunnetuimpiin teoksiin. Se on fanityttöjen ja faninaisten teos: sen ovat kirjoittaneet Mongomeryn teoksiin ihastuneet naiset, ja se on suunnattu Joosefin tunteville sukulaissieluille. Monet ovat tarttuneet sukulaisiltaan saamiin kirjoihin, toiset jakaneet Anna- ja Runotyttö-kulttuurin parhaimpien ystäviensä kanssa ja toiset matkustaneet aina Kanadaan saakka kokemaan montgomerylaiset m...

L.M.Montgomery: Anna opettajana WSOY 2008 (1936) Suom. Paula Herranen 277 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Ah ja uh. Olen joutunut Anna-pyörteeseen . En malta olla lukematta Annoja, vaikka kolmen luetun kirjan jälkeen alankin olla saanut jo melkoisen annoksen Montgomeryä. Olen höpsähtänyt Anna-faniksi, vaikka aiemmin olen hihitellyt huvittuneesti niille, jotka palvovat sarjakuvahahmoja, romaanihenkilöitä tai elokuvapersoonia. Nyt olen suunnitellut ystäväni kanssa annamaisia teekutsuja, lainannut pari Anna-tytöistä kertovaa kirjaa, pohtinut sekä Annan opettajuutta että omaa työtäni ja kirjoittanut oman Rakkain ja vielä rakkaampi Gilbert -kirjeen omalle Gilbertilleni. Onnituin jopa löytämään itselleni vaatteet, jotka muistuttavat kansikuvan vaatteita (kastanjanruskea neule, ruskea hame ja olkihattu, hih).Olen vähän hupsu, mutta se hymyilyttää minua.  Anna opettajana ei kuulu monenkaan Anna-suosikkeihin. Muistan takerrelleeni kirjemuotoisuutta jo alakoulussa, kun luin Annoja...

L.M.Montgomery: Annan unelmavuodet WSOY 2002 (1915) Suom. Toini Kalima 225 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oih! Koivut alkavat tanssia ja taivas sinertää uusissa väreissä. "Annalla oli harmillinen aavistus, ettei ollut ihan järkevää sekään, että hän yhä tunsi Gilbertin käden lämpimän puristuksen yhtä selvästi kuin tuona lyhyenä hetkenä, jolloin se oli koskettanut hänen kättään. Vielä vähemmän järkevää oli se, ettei tämä tunne vaikuttanut ollenkaan epämiellyttävältä - aivan toisenlaiselta tuntui silloin, kun Charlie Sloane teki saman eleen Valkorannan juhlissa pari iltaa sitten istuessaan erän tanssin ajan hänen vieressään. Annaa värisytti vieläkin, kun hän muisti tuon epämiellyttävän kokemuksen." Olen joutunut Annan pauloihin. En enää oikein edes muista, miten päädyin tarttumaan Anna ystäväämme , mutta kärsin nyt pahanlaatuisesta kiihkosta lukea läpi koko sarja. Olen innoissani siitä, miten Montgomeryn klassikot palauttavat mieleeni lapsuusvuosieni kirjoittamisinnon, ...

Viime päivinä olen hurahtanut Anna-kirjoihin totaalisesti. On pakko lukea ne kaikki, kerrata ihanat lapsuusmuistot ja huomata, miten paljon samastuttavaa ja opittavaa tuo ihana sarja yhä opettaa! En yleensä juhlista faniutta (enkä varsinkaan fanaattisuutta) mitä esikuviini tai suuriin suosikkeihini tulee, mutta Anna-sarja on tietysti maineensa veroinen. Parhaan ystäväni kanssa olemme suunnitelleet Anna-ystävien fani-iltaa: siis Anna-leffoja, dokkareita ja katkelmia, ruokaa Avonlean tyyliin (kylmän kielen jättänemme pois ja kenties ne herneetkin, joihin lisättiin kolme ruokalusikallista sokeria). Aloitin syyskuussa työt äidinkielenopettajana, ja olen blogissakin pohtinut työkokemuksiani. Anna-kirjat ovat avautuneet minulle nyt aivan eri tavalla, kun olen opintojani päättävä ja työelämää ja aikuisuutta aloittava nuori opettajatar. Kuten Anna ystävineen toteaa, opiskeluaikojen vapaata huolettomuutta ei saa enää takaisin, vaikka uudetkin tehtävät kiinnostavat. Olen nyt saanut luet...

L.M.Montgomery: Anna ystävämme WSOY 2007 (1909) Suom.Hilja Vesala 260 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Ah, oih, niin runollista! - Tiedän kyllä olevani sellainen, myönsi Anna nöyrästi. - Kun odotan jotain hauskaa, minusta tuntuu aivan kuin tuo iloinen toive kohottaisi minut lentoon. Ja sitten en huomaa mitään, ennen kuin läiskis! - siinä sitä ollaan maassa! Mutta voi, Marilla, tuo lento on ihanaa niin kauan kuin sitä kestää, se on kuin leijailemista sateenkaaren lomitse! Minusta melkein tuntuu kuin se korvaisi romahtamisen...   Tyttökirjaklassikko Annan ensimmäisistä opettajanvuosista, muuan äksystä herra Harrisonista, Lavendel-neidistä ja Vihervaaraan saapuvista kaksosista. Hiihtolomaviikon lukumaratonpäiväni huipentui nuoruusvuosien klassikkoon. Kirjablogeissa muistellaan säännöllisesti tyttökirjojen parhauksia, ja nyt on minun vuoroni. Anna ystävämme tarttui mukaani kirjastosta, kun korvaamatonta ykkösosaa, Annan nuoruusvuosia , ei saatavilla ollut. Kakkososan lukemin...