Sivutiellä

Mummolta saadut villasukat. Anni Nykänen: Mummo Sammakko 2010 103 s. Pisteitä. 4/5 Tunnelma: Tirsk ja hihitys. Anni Nykäsen Mummo -sarjakuvia ei ole kehuttu turhaan. Nykäsen strippikokoelma piirtää hauskan, hihityttävän kuvan mummosta, jossa on paljon sellaisia piirteitä, joita voi omastakin isoäidistä tunnistaa. Vaikka Nykäsen Mummo on toisaalta joukko stereotyyppisiä mummouspiirteitä, on sarjakuvakokoelman päähenkilö myös rajoja rikkova ja (ainakin puolisonsa) yllättävä nainen.  Mummo -sarjakuvien ensimmäinen osa on kokoelma kolmekuvaisia strippejä, joiden keskiössä ovat Mummon arkipäiväiset tilanteet. Naapurit, teinit, lapsenlapset ja puoliso värittävät Mummon elämää. Nykyteknologia ei Mummon elämää rajoita vaan pikemminkin mahdollistaa uudet seikkailut ja koomiset tilanteet. Äkkiseltään Mummo vaikuttaa hieman tuittupäiseltä. Seinään koputteleva Mummo ei kuitenkaan häiriinny naapureiden elosta vaan pikemmin odottaa, milloin jotakin saippuasarjamaisen kiinnostavaa lä...

Harri Nykänen: Leijonakuningas Crime Time 2013 231 s. Pisteitä: 2/5 Tunnelma: Nääh. Liian tuttua.   "Muuten niin suvaitsevaisessa älymystössä hän herätti ihmeen rajua suuttumusta. Vaikka he hokivat, että mies oli iso vitsi, he eivät nauraneet vaan punoittivat vihasta. Heille hän ja hänen kansansuosionsa oli henkilökohtainen loukkaus. Minussa Aro ei ollut herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia eläessään, mutta kuollessaan hän kiinnosti minua. Minun oli pakko miettiä, mitä sellaista iso ja räävitön voimamies oli tehnyt, että se oli ajanut hänet törmäyskurssille paitsi yhteiskunnan, myös kuoleman kanssa."   Mediasta tuttu voimamies löytyy kuolleena. Itsemurha? Komisario Kafka seikkailee. Lennokkuus: Leijonakuningas on vauhdikas, vähän liiankin. Oikeastaan ihmettelen sitä, miksi olen joskus harrastanut dekkarikirjallisuutta enemmänkin, kun kaikki tuntuvat toistavan samaa. Plussaa Nykänen saa siitä, että rikoksella ei mässäillä, mutta juonikuvioista ei voi kiitt...