Sivutiellä

Ensimmäiseen blogivuoteeni on mahtunut huima määrä kirjoja ja lukuelämyksiä. Opin lukemaan tuoretta kirjallisuutta ja jatkoin vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Olen poiminut matkan varrelta muutaman minulle erityisen tärkeän kirjan. Näihin kaikkiin liittyy paljon tunteita, ajatuksia ja muistoja. Petri Tamminen: Meriromaani Lukuvuoteni kohokohta! Petri Tammisen Meriromaani on tiivis, toteava ja tosi. Se on toteamus elämän arvokkuudesta ja vastoinkäymisten kohtaamisesta. Ihastuin romaaniin niin paljon, että hankin sen vastikään omaan kirjahyllyyni. Aion lukea sen ensi vuoden puolella uudestaan. Suosittelen lahjaksi, pohdittavaksi ja analysoitavaksi.  Kirsti Kuronen: Paha puuska   Meriromaanin lisäksi ostin Pahan puuskan . Se oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. Postaukseni yhteydessä pohdin, miksi nuorilla on niin paha olla ja miksi emme huomaa sitä. Toukokuun alussa...

Selja Ahava: Eksyneen muistikirja Gummerus 2010 205 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Aih, haikeaa. Palasia, toisistaan irronneita hetkiä. Yksityiskohtia, sanoja, viivoja. Toiset olivat jääneet Annan mieleen, toiset eivät. Menneisyyden tragedia, muistamattomuus, suru. Hyppyjä aikakausiin, muistoihin, oman olotilan vähittäistä ymmärtämistä.  Haparointia: Alku oli minulle hatara. Ensimmäisten neljänkymmenen sivun ja sitä seuranneen lopputeoksen väliin jäi liikaa aikaa. Unohtelin, jouduin käynnistämään itseni monta kertaa. En tiedä, johtuiko katkonaisesta aloituksesta vai kirjan haparoivasta, muistinomaisesta rakenteesta, mutta lukukokemus tuntui hieman pätkittäiseltä, hypähtelevältä. En ollut varma siitä, pitäisikö minun tietää tai muistaa kirjasta enemmän kuin lukuhetkillä muistin. Alkuun tunne häiritsi, enkö minä taaskaan ole osannut keskittyä, mutta sitten opin pitämään siitä. Anna haparoi muistinsa kanssa, siirtyy ajasta ja muistosta toiseen, hämmenty...

Selja Ahava: Taivaalta tippuvat asiat Gummerus 2015 222 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Vau. Vaikuttunut.   "Kun äiti kumartuu sängyn ylle, tukka valuu korvien takaa ja osuu minua suukkojen mukana naamaan. Kun sanon äiti kumartuu, se on vielä tässä. Kun äiti kumartui, se menee jo pois. Isä ei puhu äidistä, koska se ei pysty sanomaan kumartui. Se ei pysty puhumaan menneeseen, se aloittaa toisinaan lauseen äidin nimellä, mutta jättää sitten kesken." Osuma: Tämä kirja osui. Vielä lukemista aloitellessa epäröin, vastaako romaani sittenkään odotuksiani, mutta oh, kyllä se vastasi. Taivaalta tippuvat asiat pitää sisällään niin hienoja kuvauksia surusta, traumasta ja odottamattomista sattumista, että kirjoitin muistiin epäilemättä monta sivullista tekstiä. Ahava ilmaisee olemista osuvin sanoin, eikä talovertauskaan tunnu tässä teoksessa loppuunkulutetulta. Nautin siitä, miten pienet ja konkreettiset asiat symboloivat suuria.  Sisäkkäiskertomukset: En yleensä arvosta s...