Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään tunnisteella USA merkityt tekstit.

Estelle Maskame: Älä kerro kenellekään

En oikein tiedä, miten suhtautua Estelle Maskamen rakastettuun Dimily-sarjaan. Joitakin vuosia sitten kirjoitin postauksen, jossa vaahtosin siitä, että sarjan avausosa romantisoi rakkautta, jossa kiltti tyttö ihastuu pahaan poikaan. Kirjoitin näin: Kiltin tytön ja pahan pojan suhdetta seuratessani en kuitenkaan voinut olla ajattelematta: tätäkö nuorille syötetään hyväksyttävänä? Tyler vie Edenin huumebileisiin, pitää ranteita kiinni niin, että sattuu, karjuu täysillä ja lyö kätensä seinään Edenin pään vierelle. Lukijalle on koko ajan selvää, että Eden pystyy raottamaan Tylerin kovaa luonnetta ja kesyttämään tätä, mutta onko se mahdollista tosielämässä? Kannattaako nuoren lähteä sellaiseen? Mikä paha poika -myytissä viehättää? Miksi media toistaa väitettä siitä, että naiset rakastuvat renttuihin ja tekee siitä siten hyväksyttävää ja ihailtavaa?  Älä kerro kenellekään  avaa sarjan avausosan tapahtumia Tylerin näkökulmasta. Miltä "pahasta pojasta" tuntuu, kun perheeseen saapuu s...

Maaliskuisia miniarvioita

Rachel Cusk: Ääriviivat (S&S 2018) Pitkästä aikaa luin uudestaan kirjan, jonka olin lukenut jo aiemmin. Ihastuin Ääriviivoihin  muutama vuosi sitten. Trilogian kolmas osa, Kunnia , on ilmestymässä piakkoin, ja koska kirjastovaraukseen ei pääse käsiksi hyvään hetkeen, päädyin siihen, että ostan koko trilogian itselleni. Lukukokemustani voisi luonnehtia tällä kertaa rauhoittavaksi. Cuskin romaanissa olennaista ei ole se, mitä tapahtuu, vaan se, miten asioista kerrotaan. Cusk pyrkii häivyttämään kerronnan subjektiivisuutta, mutta loppujen lopuksihan kaikki on aina subjektiivista tulkintaa - niin myös Ääriviivoissa . Romaanissa kiinnostavaa on se, miten Faye, kertoja, toisaalta tarkkailee ympäristöään, toisaalta tekee tulkintoja siitä, ja se, miten teoksessa esitellyt muut hahmot - joiden tarinat ovat Fayen tarinaa olennaisempia - peilaavat sekä Fayen että lukijan tulkintoja. Cuskin romaanissa on paljon samastuttavaa mutta ennen kaikkea kohtia, joissa joutuu pohtimaan, miten k...

Helmikuussa luettuja

Ivo Andric: Neiti Luen nykyään suhteellisen harvoin valkoisten miesten kirjoittamia teoksia - tietoinen valinta. Ivo Andricin Neitiin  päädyin, kun toisen jugoslavialaisen kirjailijan, Drago Jancarin, yllätettyä minut positiivisesti. Viime vuonna luin kirjallisuutta peräti 27 eri maasta, ja tänä vuonna olen halunnut lisätä myös erikielisen kirjallisuuden määrää. Neiti  on kirjoitettu alkujaan serbokroaatiksi.  Neiti  kertoo 1910-1920-luvun Jugoslavista, jossa sota runtelee sekä arkea että taloutta. Romaanin keskiössä on yksin elävä nainen, Rajka. Tämä on saanut lapsena isältään käskyn olla aina hyvin säästeliäs, ja sitä Rajka noudattaakin: hän käyttää koko elämänsä taloudenpitoon ja säästämiseen eikä paljon elämässään huvittele.  Andricin kerronta on sujuvaa ja psykologinen kuvaus tarkkaa. Rajkan yksinäisyyttä, eristäytyneisyyttä mutta myös itsenäisyyttä kuvataan kiinnostavasti ja koskettavasti. Rajkan eristyneeseen elämään vaikuttavat lapsu...

Intersektionaalista feminismiä säeromaanien ystäville: Jacqueline Woodsonin Brown Girl Dreaming

It´s hard to understand how one leads to the other, how stories could ever make us criminals.  It´s hard to understand the way my brain works - so different from everybody around me. How each new story I´m told becomes a thing that happens, in some other way to me...! Jos etsii rodullistettujen amerikkalaisten kirjoittamaa kirjallisuutta, jossain vaiheessa törmää väistämättä Jacqueline Woodsoniin. Hän on kirjoittanut urallaan useita kymmeniä lasten-, nuorten- ja aikuisten teoksia. Brown Girl Dreaming  on autofiktiivinen YA-säeromaani, jossa Woodson kertoo, millaista oli kasvaa mustana tyttönä 60-luvun Amerikassa. Brown Girl Dreaming  tuo esiin monia yhteiskunnallisia seikkoja, jotka vaikuttivat 60-luvulla rodullistettujen perheiden elämään ja joista moni on edelleen todellisuutta. Jacqueline kasvaa ensin Ohiossa, sitten etelämmässä, kun vanhemmat eroavat. Elämä on vaatimatonta ja köyhää, yhteiskunta hyvin rasistinen: usein Jacqueline on koulunsa ainoa rod...

Kenen sanoja uskotaan, ja kenen tarinat tulevat kerrotuiksi? Rebecca Solnitin Call Them by Their True Names

Rebecca Solnit: Call Them by Their True Names. American Crises  (and Essays) Tantor Audio 2018 Lukija: Cassandra Campbell 5h 57 min. Pisteet: 5/5 Rebecca Solnitin esseekokoelma Call Them by Their True Names  (2018) on puhutteleva teos. Se on kokoelma niille, jotka ovat feministejä; niille, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta; niille, jotka ovat ahdistuneet äärioikeistolaisesta politiikasta; ja ennen kaikkea niille, jotka ymmärtävät sanojen ja tarinoiden arvon.  Kieli, tarinat ja narratiivit ovat keskeisessä osassa Solnitin teosta, ja näihin kolmeen käsitteeseen Solnit palaa useassa esseessään. Varsinkin kokoelman alkupuolella teoksen teema on läsnä niin sisällössä kuin muodossa: yksi esseistä kertoo Trumpista ja tämän politiikan vaikutuksista mutta on kerrottu satumuodossa. Narratiivivalinnallaan Solnit painottaakin sitä, miten Trump liikkuu todesta epätodelliseen: kerrontaratkaisu heijastelee Trumpin kyvyttömyyttä uskoa toteen. Samalla kerron...

Pride-viikon lukuhaaste: Janet Mockin Redefining Realness.

Janet Mock: Redefining Realness. My path  to womanhood, identity, love & and so much more Atria Paperback 2014 263 s. pisteitä: 4/5 Tällä viikolla vietetään Pride-viikkoa, ja myös kirjablogimaailma osallistuu rakkauden ja tasa-arvon juhlintaan. Yöpöydän kirjat -blogi on haastanut kanssabloggaajansa esittelemään tänäkin vuonna HBLTQI+kirjallisuutta. Aloitan Pride-viikon omalta osaltani esittelemällä erään muistelmateoksen, jonka luin muutama päivä sitten.  Redefining Realness. My Path to Womanhood, Identity, Love & So Much More on Janet Mockin omaelämäkerta, jossa hän avaa sitä, millaista on elää rodullistettuna transnaisena. Omaelämäkerrassaan Mock käsittelee naiseutta, identiteettiä, perhesuhteitaan sekä tietysti rotua ja sukupuolivähemmistöön kuulumista.  Teosta kehystää Mockin ja tämän puolison, Aaronin, suhde, se, miten Mock viimein uskaltautui kertomaan menneisyydestään Aaronille. Kehystarinan jälkeen Mock siirtyy kuvailemaan elämään...