Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää Gummerus 2014 490 s. Pisteitä: 4/5 "Mitä sinä luulit että elämä olisi? Helppoja käyttöliittymiä? Nopea kirjautuminen ulos, aina kun tunnet olosi pitkästyneeksi? Tahmea suulaki hunajasta, villivihanneksia palvattujen lihojen ympärillä, yhtä hulabaloota, vapautta, vapautta, vapautta kuin avattu syli? Ja mitä se olikin? Narrikulkue, puuhun jähmettyneitä naamioita rämettyneen virran yllä, kölitön purjelauta aavalla ulapalla, kartta joka ei auennut hipaisemalla, maksamatta jäänyt puhelinlasku." Äiti ja tytär. Elämän kiertokulku, aiemmilta sukupolvilta periytyvä. Ongelmien kasautuminen, heikko sosiaalinen asema, perheväkivalta. Risainen lapsuus, kaikilla. Eri: Kun lukee paljon, kaipaa välillä jotain omalaatuista, persoonallista, erilaista. Tämän Jaatinen täyttää: kieli ei istu perinteiseen suomalaisen kirjallisuuden lausemuottiin, kieltä hallitsevat ellipsit, konjunktioita ovat pilkut, kieli soljuu ja helisee vähän joka suuntaan....