Sivutiellä

Petri Tamminen:  Meriromaani Otava 2015 Kansi: Piia Aho 142 s. Pisteitä: 5/5 Ei käyne kieltäminen, että koronavirus on aiheuttanut maailmanlaajuisen kriisin. Jälkeenpäin voinee puhua myös jonkinlaisesta sukupolvitraumasta. 90-luvun lamaan syntyneenä tuntuu hurjalta, että oma lapsi syntyy tällaiseen pelottavaan maailmantilaan. Epätoivon, huolen ja pelon keskellä on pitänyt määrätietoisesti etsiä lohtua, ja yksi paikka, josta olen sitä löytänyt, on tuttu kirjallisuus.  Petri Tammisen pieni Meriromaani  on minulle Muumilaakson marraskuuhun  rinnastuva lohtukirja. Meriromaanin elämänviisaus ja lyhyet, toteavat virkkeet tuovat, jos eivät toivoa niin ainakin turvaa tilanteeseen, jossa maailma myrskyää ja ihmisiä uppoaa myrskyjen mukana. Meriromaani  on myös monella tapaa ajankohtainen kirja: se kertoo kriiseistä ja niistä selviytymisestä.  Meriromaanin  päähenkilö on Vilhelm Huurna, josta kasvaa kapteeni. Merionnea Huurnalla ei ole, va...

Petri Tamminen:  Suomen historia Otava 2017 157 s. Pisteitä: 4/5 Helsinkiläisellä Marianne Kinbergillä oli nälkä sodan alusta loppuun. Silakkakaupan jonossa Marianne pyörtyi; seuraavaksi jonoon lähti isosisko mutta pyörtyi hänkin; lopuksi jonotti äiti mutta pyörtyi. Joka pyörtymisellä meni jonossa paikka. Petri Tammisen kirjoja odotan aina. Meriromaani  on yksi rakkaimmista lukukokemuksistani, ja olenkin lukenut sen blogiaikana jo kahdesti. Joka kerta tuolla vähäsanaisella ja vähäeleisellä pienoisromaanilla tuntuu olevan sanottavaa elämästä.  Suomen historia  on muisto- ja novellikokoelma, joka koostuu 71 luvusta tai novellista (miten rakenteen nyt sitten haluaakin määritellä). Yläluvut pitävät sisällään yhden tai useamman mininovellin.  Tamminen hallitsee tyylilajinta. En tiedä toista yhtä hyvää tiivistäjää, joka niin vähässä - vaikkapa neljässä virkkeessä - voi kertoa kokonaisen tarinan. Muistan, miten lukion äidinkielenopettajamme luk...

Ensimmäiseen blogivuoteeni on mahtunut huima määrä kirjoja ja lukuelämyksiä. Opin lukemaan tuoretta kirjallisuutta ja jatkoin vieraisiin kulttuureihin tutustumista. Olen poiminut matkan varrelta muutaman minulle erityisen tärkeän kirjan. Näihin kaikkiin liittyy paljon tunteita, ajatuksia ja muistoja. Petri Tamminen: Meriromaani Lukuvuoteni kohokohta! Petri Tammisen Meriromaani on tiivis, toteava ja tosi. Se on toteamus elämän arvokkuudesta ja vastoinkäymisten kohtaamisesta. Ihastuin romaaniin niin paljon, että hankin sen vastikään omaan kirjahyllyyni. Aion lukea sen ensi vuoden puolella uudestaan. Suosittelen lahjaksi, pohdittavaksi ja analysoitavaksi.  Kirsti Kuronen: Paha puuska   Meriromaanin lisäksi ostin Pahan puuskan . Se oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. Postaukseni yhteydessä pohdin, miksi nuorilla on niin paha olla ja miksi emme huomaa sitä. Toukokuun alussa...

Petri Tamminen: Meriromaani Otava 2015 142 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Voih, herttainen, pieni ja paljon sanova. "Kun Vahtorannan isäntä oli nyt päässyt ääneen ja saanut sanansa luistamaan, hän lisäsi vielä, että hän oli aina kummastellut mäntyä, sen odottamatonta muodonmuutosta. Nuoret männyt pörhistelivät ja oikoivat itseään kuin miettien mihin panisivat kaikki eripariset raajansa, mutta sitten tapahtui jotakin merkillistä: pojanjolpista kasvoi aikuinen mies, suuri ja jylhä kuningasmänty. Missä välissä se tapahtui, Vahtorannan isäntä ihmetteli, yhdessä yössäkö, kun suuret männyt kuitenkin näyttivät siltä että olivat olleet suuri aina? " Meri, elämä, miehistyvä nuorukainen elämän aallokoissa. Pieni suuri romaani suurista asioista. Pieni: Tammisen Meriromaani on osoitus siitä, että pieni voi olla suurta. Suhteeni Tammisen teoksiin on aina ollut lämmin, mieleen nousee hyviä muistoja, päällimmäisenä se, miten lukio-opettajamme luki lyhytnovelleja meille ää...