Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2015.

Laura Save: Paljain jaloin

Laura Save: Paljain jaloin WSOY 2013 380 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Uhh. Raskas.   "En kestä ajatella, että ihmiset jäävät suremaan minua. Haluaisin pyyhkiä itseni heidän mielistään samana hetkenä, kun lakkaan olemasta. En kestä sitä, että Otso ikävöi minua ja luulee, että olen hylännyt hänet. En kestä sitäkään, että minun tuntemisestani, minun kanssa suhteeseen ryhtymisestä jää käteen kasa romahtaneita unelmia ja kamala ikävä. En halunnut enkä tarkoittanut sitä näin." Päiväkirjamerkintöihin perustuva romaani syövästä ja siitä, miten se vähä kerrallaan syö sairastunutta, perhettä, koko elämää. Tausta: Saveen romaani saa voimansa kirjailijan taustasta. Sen tietäen lukukokemus on lohduton: Save menehtyi ennen kuin sai tietää, että romaani julkaistaan. Henkilökohtaisuus vyöryy kirjasta esiin: Paljain jaloin tuntuu niin tarkalta, niin todelta. Sen totuudenmukaisuutta ei tekisi mieli uskoa, mutta Saveen tarina on aukoton. Tuntuu pahalta tietää, mitä odotettavissa o

Herman Koch: Naapuri

Herman Koch: Naapuri Siltala 2015 (2014) Suom. Sanna van Leeuwen 515 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Kas! Monikerroksista. "Aivan kuten silloinkin, ajattelen nyt. Ja seuraavassa hetkessä mieleeni tulee, että niin tekin aina sanoisitte. Aivan kuten silloinkin. Niin, te haluaisitte helpottaa lukijan taakkaa, tai toisin sanoen: haluaisitte hinnasta mistä hyvästä varmistaa ettei lukijalta vain jäisi huomaamatta yhtäläisyys yhden ja toisen tapahtuman välillä.        Miten sitä oikein nimitetäänkään, kun sama tarinan aihe toistuu eri muodoissa? Kauan sitten lumimyräkkä muutti kertomuksen suuntaa – erään henkilön elämän suuntaa. Ja nyt, useita vuosia myöhemmin, ukkoskuuro heittää jotain suoraan syliini. Mahdollisuuden. Mahdollisuuksia. Yllättävän käänteen." Kertomus menneisyydestä ja kertomus nykyisyydestä, jolloin kertomuksesta on tullut kertomus. Kummallinen katoaminen, kirjailijuus ja kirjat - sekä naapuri, joka tarkkailee kirjailijaa. Kertojaratkaisut: Olen Koc

Elämänheilahduksia osa 2

Lokakuu on hyvää vauhtia lopuillaan, ja minusta ei ole kuulunut aikoihin. Alkusyksyn lukuinnostuksen jälkeen vannoin, että sata kirjaa ylittyy tänä vuonna, mutta lokakuussa olen riipinyt kasaan vasta kolme kirjaa. 15 kirjaa uupuu. Vika ei oikeastaan ole kirjoissa (luettavana on sellaisia herkullisuuksia kuin Kochin Naapuri ja Konstigin uutuus Perkele ) eikä ajanpuutteessa. Ehtisin, jos haluaisin. Viime aikoina olen priorisoinut aikaani toisin, ja onpa hankaluuksia ollut myös keskittymiskyvyssäkin. Elokuussa uutisoin aloittavani uuden työn. No, työt ovat jatkuneet jo hyvän aikaa, pahin alkuväsymys on ohitettu mutta loppumaton suunnittelutyö jatkuu yhä. Nautin työstäni, Työkään ei oikeasti ole selitys sille, että en ole ehtinyt lukea. Oikeasti elämä vain heittelehtii ja heilahtelee, ties kuinka monennen kerran tänä syksynä. Tällä kertaa heilahdus oli nopea, äkkinäinen ja kuitenkin pelkästään positiivinen: viimeiset kaksi viikkoa olen viettänyt uuden ihmisen seurassa. Tiedätteh

Anja Snellman: Antautuminen

Anja Snellman: Antautuminen WSOY 2015 325 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh. Löysin itseni. "Kaikki on niin helppoa. Kun malttaa katsella ja kuunnella. Ja vaikka ei malttaisikaan. Asiat näyttäytyvät, toiveet tekevät itsensä tykö. Jopa liikaakin. Minä en tahtoisi aavistaa ja arvata niin paljon, minä en haluaisi olla se joka saa vihiä jo paljon ennen muita, se joka yhdistelee asioita automaattisesti, huolestuu ja ilahtuu ja pakahtuu ennen kuin muut.        Se joka murehtii ja märehtii asioita yksin kotona sängyllä loikoen, Musta Nalle kainalossa, Silkkipaperilinnun heijaamista katsellen." Lapsuudesta asti maailmassa jotain erilaista: tunteet, aistit, ulkopuolisuus. Henkilökohtainen kertomus erityisherkkyydestä. Henkilökohtainen: Snellmanin teos on henkilökohtainen avautuminen erityisherkkyydestä, tunteiden ja aistien värittämästä maailmasta. Vaikka Snellman pyörittää aisti- ja tunnekokemuksiaan koko kirjan mitan, Antautuminen ei vello eikä junnaa. Aiheesta on

Rainbow Rowell: Eleanor & Park

Rainbow Rowell: Eleanor & Park St. Martin's Griffin 2013 325 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Oih.  "He remembered feeling embarrassed for her. And now… Now he felt the fight rising up in his throat whenever he thought of people making fun of her. When he thought of someone writing that ugly thing on her book...it made him feel like Bill Bixby just before he turned into the Hulk." Tyttö, jolla on risainen perhe ja punaiset hiukset, ja poika, jolla on hyvä koti ja korealaiset kasvot. Rosoisuus: Eleanor & Park -romaanissa arvostan eniten päähenkilöiden kuvausta. He ovat rosoisia, kolhittuja, satutettuja ja erilaisia nuoria. Ahdistun nuortenkirjoissa usein pinnallisuudesta ja konkreettisuudesta, mutta Rowellin romaanissa syvyys löytyy henkilöhahmojen syvyydestä ja rikkonaisuudesta. Romaani on sekoitus perinteistä ja omanlaistaan, tuttuja mutta myös uusia ihmiskohtaloita. Kertojat: Eleanor & Park on yksi harvoja kirjoja, joissa olen nauttinut

Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen

Siiri Enoranta:  Nukkuu lapsi viallinen Robustos 2010 165 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Voih. Haikea, lohdullinen.  "Sonia näki enkelin silmillä tuhannet lapsenkasvot, kaikki siristelivät silmiään loisteessa, kaikki olivat hämillään ja kaikkia pelotti. He kaikki näkivät Arhabean ja olivat haltioissaan. Sata, tuhat, miljoona kertaa enkeli oli nähnyt riemun lasten kasvoilla viimeisen portin avautuessa. Sata tuhatta miljoona kertaa se oli toivonut olevansa lapsen tilalla. Vaihdetaan paikkoja, vain tämän kerran, vain hetkeksi. Mutta hetkisiä ei enkelille ollut olemassa, ainoastaan loputtomuutta." Nuori tyttö sairastuu tuberkuloosiin, lähestyy kuolemaa, pääsee näkemään, mikä edessä odottaa. Teema: Enorannan Nukkuu lapsi viallinen on jollakin tavalla omanlaatuinen kirja. Se kuiskuttaa lukijalleen aiheesta, josta yleensä ei tahdota hiiskua: puhutaan sairastumisesta ja lapsen kuolemasta. Romaani on surullinen mutta myös lohdullinen ja toiveikas. Se on jonkinlainen nykyp