Luen nykyään kovin vähän mieskirjailijoiden teoksia, ja erityisen synkästi suhtaudun (jo edesmenneiden) ikämiesten teoksiin, mutta Julio Cortázarin novellikokoelma Tuli on kaikki tulet oli positiivinen yllätys. Anu Partasen suomennos on loistava: kerronta on tyylikästä, sujuvaa ja taiteellista, ja sanavarasto on rikasta. Kokoelman avausnovellissa "Etelän moottoritie" Pariisiin johtava moottoritie on ruuhkautunut. Liikenne pysähtyy. Alkaa kantautua huhuja onnettomuuksista, ja liikenne seisoo. Ärsyttävää tilannetta seuraa nimetön insinööri, jonka toimitaa kuvataan ulkoisesti: hän kiertelee autoletkassa, yrittää keksiä tekemistä helteisenä kesäpäivänä. Oudoksi tilanne muuttuu, kun liikenne ei palaudukaan ennalleen vaan jatkuu päivästä toiseen samana: autot seisovat, minnekään ei pääse, ruoka loppuu, ihmiset alkavat muodostaa ryhmittymiä, jotka pyrkivät ohjaamaan toimintaansa. Novellia lukiessa ei voi olla ajattelematta koronakriisiä: sitä, miten tilanne ensin näyttäytyy sellais