Sivutiellä

  SV: väkivalta, trauma, r/iskaus Édouard Louisin romaani Väkivallan historia käsittelee traumaa ja raiskausta, sitä, miten uhrin tarinaa kerrotaan ja miten uhrin läheiset ja yhteiskunta väkivallasta puhuvat. Tämä kirja on raaka ja triggeröivä, en suosittele herkimmille, mutta silti siitä tuli yksi lempikirjoistani, niin taitavasti Louis traumasta kirjoittaa. Minulle Väkivallan historiassa tärkeää oli se, miten se käsittelee traumaa ja väkivallan merkitystä yksilö- ja yhteiskuntatasolla. Jo romaanin alkupuolella Louis kirjoittaa, miten oikeusprosessi pakottaa uhrin kertomaan tarinaansa yhä uudestaan, ja samalla, kun hänet määritetään tarinansa kautta, hän ei pääse osalliseksi tarinan todellisuuden arvioinnissa. Louisin romaanissa äärimmäisen kiinnostavaa ovat sen kertojavaihdokset. Kuka puhuu ja kuka kertoo? Teos alkaa kohtauksella, jossa Édouard salakuuntelee siskoaan, joka puhuu veljensä raiskauksesta. Sisko onkin äänessä yhtenään: toisaalta siskon ääni tuntuu sijaisstraumatisoit...

Kukka Ranta ja Jaana Kanninen:  Vastatuuleen. Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta S&S 2019 363 s. Pisteitä: 5/5 Kukka Rannan ja Jaana Kannisen tietoteos Vastatuuleen on ehdottomasti vuoden tärkein suomalainen kirja. Se tuo esille liian usein unohdetun faktan - sen, että Suomi on ollut osa kolonialistista toimintaa. Suomessa kolonialismi on kohdistunut erityisesti saamelaisiin, ja tästä pakkosuomalaistamisesta ja saamelaisiin kohdistuneesta riistosta Ranta ja Kanninen kertovat vastikään ilmestyneessä teoksessaan.  Vastatuuleen  osoittaa, miten monella tavalla kolonialismi riistää uhrejaan. Yhtäältä suomalainen kolonialismi on ollut ja on edelleen ympäristöön ja elinoloihin kohdistuvaa: esimerkiksi Jäärata-hanke, jota aika ajoin yritetään edistää, tuhoaisi saamelaisten kotiseutualueen luonnon, rikkoisi useimmat paliskunnat ja vaikuttaisi siihen, miten ja missä porot pystyisivät kulkemaan. Myös kaivokset, tekoaltaat ja turismi ovat esimerkkejä siitä,...

Bernardine Evaristo: Girl, Woman, Other Hamish Halton 2019 452 s. Pisteitä: 5/5 Bernardine Evariston romaani Girl, Woman, Other  puhuttelee feministiä monin tavoin. Oikeastaan romaani on kaikkea, mitä intersektionaalinen feministi voi kirjalta toivoa. Teos esittelee 12 kompleksista, monimuotoista henkilöä, joista suurin osa on rodullistettuja ja naisia. Kaikki henkilöt elävät erilaisten identiteettien risteyksissä. Suurin osa kohtaa syrjintää tavalla tai toisella.  Girl, Woman, Other  ei ole juonivetoinen romaani, vaan sen keskiössä ovat erilaiset hahmot, joiden kautta Evaristo kuvaa rodullistettujen elämää nyky-Britanniassa. Teos jakaantuu neljään osaan, jossa kussakin on kolme lukua - kukin luku puolestaan antaa äänen yhdelle keskushenkilölle kerrallaan. Episodimaisissa, novellinkaltaisissa tarinoissa Evaristo esittelee, miten kukin hahmo elää ja millaisista taustoista hän tulee - intersektioiden kuvaaminen on ehdottomasti Evariston vahvuuksia.  Romaa...

Roosa Rentola:  Kielestä kiinni Warelia 2019 137 s. Kansi: Enna Airik Pisteitä: 3/5 Omasta alastaan voi oppia paljon vielä yliopisto-opintojen jälkeenkin. Se käy esimerkiksi niin, että lukee Hesarista jutun forensisesta kielitieteestä ja alkaa miettiä, onko aika ajanut oman koulutuksen ohi. No, niin ei sentään ole - oikeuskielitieteestä ei vain juuri puhuta suomalaisissa yliopistoissa.  Roosa Rentolan Kielestä kiinni. Kuinka kielentutkimusta käytetään rikosten selvittämisessä  piti tietenkin lainata heti, kun sen julkaisusta sain tietää. Ei nimittäin tälle lingvistille ollut tullut mieleen, että kyse on oikeasti yhdestä kielitieteen haaroista - miten moniin asioihin sitä voisikaan erikoistua! Suomessa oikeuskielitiedettä - tai kielitieteen hyödyntämistä oikeudellisissa prosesseissa - ei ole juuri tutkittu eikä hyödynnetty, ja poliisiviestinnän asiantuntijana toimivan Rentolan teos on ensimmäinen laatuaan.  Kielestä kiinni  esittelee kahdek...

Nawal El Saadawi:  Nainen nollapisteessä Kääntöpiiri 1988 (1975) Suom. Kaija Anttonen 138 s. Pisteitä: 4/5 "Se mitä puhun on totta. Ja totuus on julma ja vaarallinen." Nämä sanat lausutaan Nawal El Saadawin romaanin Nainen nollapisteessä  (1975) loppupuolella mutta ne symboloivat hyvin koko teosta. El Saadawi on kirjoittanut tämän teoksen tositapahtumien pohjalta: työskennellessään tutkijana hän sai kuulla naisesta, joka oli tuomittu murhasta, ja kiinnostui tämän tarinasta. Se, mitä romaanissa kuvataan, on monelle (naiselle) totta. Ja se totuus on monella tapaa julma ja vaarallinen ja uhkaa naisen itsenäisyyttä ja vapaata tahtoa. Nainen nollapisteessä  kertoo Firdauksen, epävakaissa oloissa kasvaneen ja sittemmin prostituoituna työskennelleen naisen, tarinan. Vanhempien menehdyttyä Firdaus päätyy asumaan setänsä luokse, mutta tämän uusi vaimo ei sulata Firdausin läsnäoloa. Niinpä nuori nainen lähetetään ensin väkivaltaiseen avioliittoon, minkä jälkeen...

Riina-Maria Metso: Miksi se ei vain lähde? Väkivaltainen parisuhde ja miten siitä  pääsee irti Atena 2018 207 s. Pisteitä: 4/5 Perheväkivaltaa käsittelevät kirjat vetävät minua puoleensa. Minulla on vahva tarve ymmärtää sitä, mitä minulle tapahtui, tai ainakin sitä, mitä olisi voinut tapahtua. Kuten kovin moni muukin suomalainen nainen, myös minä olen kohdannut aiemmissa suhteissani väkivaltaa - enimmäkseen henkistä. Minua on vähätelty, kiinnostustani seksiin halveksuttu (nainen on seksihullu, jos haluaa seksiä; miehillä seksinnälkä on normi), arvojani ja perhettäni morkattu. Olen saanut kuvan poikaystäväni takapuolesta, vaikka kielsin häntä lähettämästä sellaista; minulle on tehty fritsu, vaikka yritin kieltää sellaisen. Eropäätöstä ei ole kunnioitettu vaan minua on lähestytty viestitse vuosia eron jälkeen. Kaikki nämä kokemukset ovat saaneet aikaan sen, että ykköskriteerini parisuhteessa on turvallisuus. Minun on kyettävä kokemaan oloni turvallliseksi puolisoni s...

Aila Ruoho:  Pyhät, pahat ja pelokkaat. Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisöissä Atena 2017 307 s. Pisteitä: 5/5 Aila Ruohon Pyhät, pahat ja pelokkaat. Pelko ja itsetuhoisuus hengellisissä yhteisössä ei pelkää puhua siitä, mistä monesta seurakunnassa vaietaan: uskonnollisten yhteisön sisäisistä ongelmista. Ruoho tarttuu tietokirjassaan joihinkin ongelmiin, jotka vaikuttavat yllättävänkin yleisiltä pienissä, kristillisperusteisissa uskonnollisissa yhteisöissä (lestadiolaisuudessa, jehovantodistajuudessa, helluntalaisuudessa ja muutamassa muussa pienemmässä yhteisössä). Ongelmien lisäksi Ruohon teos fokusoituu seurauksiin: pelkoihin ja mielenterveysongelmiin, joita ryhmien sisäänpäinkääntyneisyys ja ahdasmielisyys aiheuttavat.  Teoksensa alussa Ruoho käsittelee sitä, miksi uskonnollisissa yhteisöissä niin usein pelotellaan. Kyse on erityisesti siitä, että kun ihmisiä johdetaan pelolla, heistä saadaan muokattua halutunlaisia - siis vaikkapa kuuliaisia, ...

Tarita Ikonen: Kylmyyden monologi Kirjokansi 2018 105 s. Pisteitä: 5/5 Tarita Ikosen runokokoelma Kylmyyden monologi  on terapeuttista luettavaa. Viimeinkin joku on osannut pukea sanoiksi sen, miltä minustakin tuntui silloin, kun minua kiusattiin. Kylmyyden monologissa  puheenvuoron saa rajusti kiusattu nuori, jonka ainoa selviytymiskeino on haaveilla siitä, miten hän saattaa kiusaajansa hengiltä.  Ikonen ei käsittele sanoja varoen vaan nimenomaan niiden voimaa painottaen. Kylmyyden monologi  on kielellisesti vahvaa, vaikka voisikin olla toisinaan hiotumpaa. Ikonen tavoittaa kuitenkin osuvasti ne vähättelevät fraasit, joilla kiusattujen kokemukset jätetään omaan arvoonsa. Osa Ikosen kielitaituruutta ovat genre- ja intertekstuaalisuusleikit. Eräs runo on muodoltaan peli, jossa kiusaaja ja kiusattu pelaavat vastakkain ja jossa uhri joutuu jatkuvasti kohtaamaan epäoikeudenmukaista, sattumanvaraista väkivaltaa. Toinen runo puolestaan mukailee Isä meidän ...

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku Like 2018 (2017) Suom. Einari Aaltonen 355 s. Pisteitä: 5/5 Feministisenä lukijana pohdin usein sitä, miten feminismi näkyy lukemissani kirjoissa ja mitä tapahtuu, jos sitä ei näy ollenkaan. Minulle ei ole yhdentekevää, millaista maailmaa lukemani teos peilaa tai millaista yhteiskuntaa se rakentaa - kieli ja kerronta luovat todellisuuksia, jotka voivat olla joko voimauttavia tai vaarallisia. Jälkimmäiseen sortuvat esimerkiksi kirjat, jotka eivät huomioi rodun merkitystä (ks. aiempi postaukseni Tulikärpäsistä , jossa n-sana ja stereotypiat horjuttavat lastenkirjan uskottavuutta). Voimauttavia ovat sen sijaan kirjat, jotka huomioivat elämän ja identetiteettien moniulotteisuuden. Tällainen on esimerkiksi vastikään suomennettu River Solomonin Menneisyyden kaiku .  Solomonin esikoisteos on ollut pitkään feministikeskustelujen kärjessä: lukijat ovat odottaneet siltä paljon, ja arvioiden perusteella he ovat myös olleet tyytyväisiä. Mik...

Maaret Launis & työryhmä: Tästä saa puhua!  #memyös. Seksuaalista väkivaltaa Suomessa S&S2018 169 s. Pisteitä: 3/5 Tästä saa puhua koostuu puheenvuoroista tai yleistajuisista artikkeleista, joista kukin ottaa hieman erilaisen näkökulman seksuaaliseen väkivaltaan. Teoksen suurin ansio onkin siinä, että se tuo esiin monien vaiennettujen ryhmien kokemuksia: teoksessa kirjoitetaan esimerkiksi vammaisten, muunsukupuolisten ja queer-naisten kokemasta seksuaalisesta väkivallasta. Artikkelien tyyli vaihtelee: kaikki ovat yleistajuisia, mutta osa on tieteellisempiä, osa aikakauslehtimäisiä, helposti luettavia mutta poliittisia näkökulmia esitteleviä juttuja. Yleistajuisille, suhteellisin tiiviille esityksille onkin paikkansa: seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on levitettävä luotettavaa tietoa myös muualle kuin akateemisiin piireihin. Sisällöllisesti Tästä saa puhua!  onkin kattava ja monipuolinen. Varsinkin loppupuolen artikkelit ovat syväluotaavia ja ta...

Roxane Gay (toim.) Not that bad Harper Perennial 2018 350 s. Pisteitä: 5/5 Tätä lukukokemusta ei ole helppo sanallistaa. Se, mitä ajatuksia ja, ennen kaikkea, mitä tunteita Not that bad - Dispatches from Rape Culture  minussa herätti, ei ole kuvattavissa sanoin. On vaikea yhdistää kaikki ajatukset, kokemukset, muistot, mielikuvat, pelot ja tarinat yhdeksi postaukseksi, jossa käsittelee sitä, miten raiskauskulttuurista kertova esseekokoelma palauttaa lukijan omien traumojensa äärelle.  Not that bad on Roxane Gayn toimittama esseekokoelma, jonka kirjoittajat lähestyvät raiskauskulttuuria kukin omasta näkökulmastaan. Teos käsittelee raiskauksen uhriksi joutumista, traumoja, seksismiä, raiskaamisen sallivia yhteiskunnallisia rakenteita, sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja eri-ikäisten valta-asemia.  So Mayer toteaa esseessään Floccinaucinihilipilification:  Rape was and is a cultural and political act: it attempts to remove a person with agency, a...

Työhuone, Suomi, toukokuu 2017 Bloggaaja viettää vappua, näkee runsaasti merikotkia,  korjaa viimeiset opiskelijatyöt ja menee kihloihin Kohtaus 1:  FEMINISTI: Hei, sinä siellä! Sinä laiska ja veltto hahmo. Tartu jo kirjaan. EPÄMUKAVUUSALUE: Mihin niistä? Ei huvita lukee. FEMINISTI: Stridsbergiin. Se värikäs siinä kätesi ulottuvilla. Se houkutteleva. Keltainen kirjasto! Naiskirjailija! Jipii! EPÄMUKAVUUSALUE: Aivan. Eikä kun ei. En tahdo lukea sitä. En ymmärrä sitä.  FEMINISTI: Hei camoon! Mieti kaikkia sen hyviä puolia! EPÄMUKAVUUSALUE: Kuten?  FEMINISTI: No vaikka feminismiä. Se kertoo feminististä.  EPÄMUKAVUUSALUE: Jolla ei selvästikään ole kaikki kotona. Onko kaikki feministit tällaisia? Huumeita seksiä harhoja traagisia lapsuuskohtaloita.  FEMINISTI: Älä pilkkaa. Kirjallisuudessa pitää käsitellä vaikeita asioita. Se on mahtavaa. Valerie on moniulotteinen hahmo. EPÄMUKAVUUSALUE: Tästä ollaan samaa mieltä...

Minun ei oikeastaan pitänyt tarttua Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 -romaaniin. Se ei kiinnostanut minua monestakaan syystä: sen ulkoasu kertoi liiallisesta miehisyydestä, enkä useinkaan viihdy historiallisten romaanien parissa (Paula Havaste tekee poikkeuksen). Päätin antaa ennakkokäsityksilleni periksi, kun kuulin, että kyse on vuorovaikutteisesta romaanista, jossa lukija saa tehdä valintoja päähenkilön puolesta. Konsepti kiinnosti minua, ja päädyin lukemaan teoksesta neljä erilaista tarinaa, jotka kaikki kytkeytyvät sisällissotavuoteen. Lukijana pääsee valitsemaan itselle hahmon ja muutaman taustatiedon. Kaikki tarinat alkavat siitä, että lapsi huutokaupataan johonkin perheeseen. Lapselle voi valita realistisen, onnellisen tai murheellisen tarinan, mikä heijastuu hahmon kohtaloon.  Kuinkas sitten kävikään:  1. lukukerta: Olen Matti, romanipoika, joka kaupataan Häyristen tilalle. Valitsen murheellisen tarinan, joka kääntyykin nopeasti traumaattiseksi. Eksyn kot...

Lähes sata vuotta piti odottaa. Lähes kokonainen vuosisata on ehtinyt kulua, ja yhä vieläkin vallitseva kerrontatapa on maskuliininen. Sota nähdään maskuliinisena miesten kokemuksena, jossa sisukkaat, isänmaalliset Suomen soturit pelastavat kotimaansa. Historiankirjoituksessa jalustalle nostetaan useimmiten vain miehet - tämän osoittaa viime vuonna julkaistu, Mauri Kunnaksen kehuttu lastenkirja Koiramäen Suomen historia . Historiankuvauksessa toistetaan usein samoja kerronta- ja näkökulmatapoja, joihin on vuosikymmenten ja -satojen aikana totuttu. Kritiikki on aiheellista: sota ei koskettanut pelkästään miehiä, eivätkä ainoastaan miehet suojelleet Suomea. Reetta Laitisen toimittava sarjakuvakokoelma Sisaret 1918 vastustaa perinteistä, maskuliinista kerrontatapaa. Suomalaisten sarjakuvataiteilijanaisten piirtämä, tositapahtumiin perustuva kokoelma nostaa keskusteluun ne äänet, jotka sisällissodasta on usein vaiennettu. Sisaret 1918  -kokoelman kymmennen tarinaa käsittelevät vuotta...

Marjane Satrapin, Persepolis -sarjakuvistaan tunnetun artistin, Embroideries  on feministinen sarjakuvaromaani. Teoksen keskiössä ovat teepöydän ääreen kokoontuneet iranilaiset naiset, jotka alkavat keskustella "naisten juttuja" - siis puhua parisuhteista, rakkaudesta, seksistä ja vallasta.  Embroideries kuvaa iranilaisten naisten elämää ja heidän parisuhteitaan. Satrapi osoittaa, etteivät iranilaiset naiset ole vain yksi yhtenäinen joukko: kunkin naisen tarina on erilainen. Vaikka Satrapi tuo esille sen, että naisten arvo- ja kokemusmaailmat ovat erilaisia, Embroideries  painottaa niitä ongelmia, joita iranilaiset naiset joutuvat parisuhteissaan kestämään. Yhden aviomies on vienyt naisen häälahjakorut ja lähettänyt sitten avioerohakemuksen, eräs neljän lapsen äiti ei ole koskaan nähnyt penistä - mies pimensi aina valot - ja toiset paljastavat käyneensä kauneusleikkauksissa. Hurjimman tarinan esittää nainen, jonka mies ei osannut tehdä valintaa tulevan puolison ja äi...

DIMINY  -  Tarvitsen New York, New York... Vuosi sitten Eden ja Tyler päättivät suhteensa, mutta nyt he tapaavat jälleen. Tyler on kutsunut Edenin luokseen New Yorkiin, ja Dimily-sarjan toinen osa onkin kaupunkimiljööseen sijoittuva teinirakkausromaani. Suurkaupungin valoissa Eden ja Tyler joutuvat pohtimaan, pystyvätkö he sittenkin aloittamaan suhteensa uudelleen, vaikka heidän yhteinen perheensä ei välitäkään melkein-sisarpuolien välisestä rakkaustarinasta.  Muutama vuosi sitten luin Dimily-sarjan ensimmäisen osan , ja kritisoin sitä, millaisen kuvan ihmissuhteista se antaa. Sarjan toisessa osassa Tyler on oppinut hillitsemään väkivaltaansa ja ahdistustaan, ja Maskame antaakin olettaa, että kärsivällinen tyttö voi kesyttää pahankin pojan. Koska Tyler kuitenkin on kypsynyt, on Edenin ja Tylerin keskinäinen suhde tällä kertaa terveempi eikä pohjaudu pelkästään siihen, että tyttö ihastuu kovamaineisiin poikiin.  DIMIMY - Kaipaan Vaikka Edenin ja Tyl...