Välitilassa on ikävä entisen elämän sirpaleita - raskaus ja äidiksi tulo Härkösen Heikosti positiivisessa
Heikosti positiivinen taisi olla ensimmäinen kirja, jonka luin yhdessä päivässä sitten vauvan syntymän. Saavutus tämäkin; nopealukuinen tosin oli. Härkösen omaelämäkerrallinen teos käsittelee lapsettomuutta, raskautta ja äitiyden alkupolkua. Näistä kaksi jälkimmäistä omalla kohdalla tuttuja. Härkönen ei kaunistele raskautta. Päinvastoin hän kysyy: Olen kuullut monien naisten huokaavan, että raskaus on heidän elämänsä parasta aikaa. Herää kysymys, että minkähänlaista paskaa heidän elämänsä sitten yleensä on? Keho tuntuu vieraalta, ja koko identiteetti on muutoksessa. Raskaana ollessa ei oikein ole vielä äiti, muttei enää sekään, joka oli ennen. Härkönen kirjoittaa: Katson peiliin. Kuka siellä on? -- Entisestä minästäni ei ole näkyvissä yhtään ainoaa sirpaletta. Olenko jonkinlaisessa välitilassa; koska en ole vielä äiti, en ole enää kukaan? Eikä äitiyskään näyttäydy pyhänä olotilana tai elämän täyttymyksenä. Imetys raastaa hermoja ja lihaksistoa (niin samastuttavaa - miksei tästäkään p