Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva Otava, Keskiyön kirjasto 2009 (1891) Suom. Jaana Kapari-Jatta 363 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Usch. Yllätyin ja ällötyin. "Mutta me emme saa nuoruuttamme takaisin. Meissä tykyttävä ilon syke hidastuu. Raajamme riutuvat, aistimme uupuvat. Me rappeudumme inhoiksi nukeiksi ja meitä jäytävät muistot intohimoista, joita pelkäsimme liikaa, ja väkevistä houkutuksista, joille emme uskaltaneet antaa periksi. Nuoruus! Nuoruus! Muuta ei maailmassa olekaan kuin nuoruus!" Nuori mies, rakkaus itseensä, omaan kuvaansa. Kaipuu ikuiseen nuoreuteen, iänkaikkiseen kauneuteen. Yllätys: Useimmiten klassikot yllättävät lukijansa positiivisesti. On oikeastaan kummallista, että vanhoista, aikanaan tai myöhemmin mainetta niittäneistä kirjoista puhutaan niin inhoten. Sana klassikko tuo jo itsessään mieleen vanhan, vanhentuneen, vaikean kielen, koukeroiset lauseet, pitkäveteisyyden. Wilden teoksessa, ainakaan uudessa suomennoksessa, mitään tällaista ei ...