Sivutiellä

Kesä tuntuu olevan monelle aikaa, jolloin luetaan jotakin vähän kevyempää. Työvuoden jäljiltä olo on usein raskas, ja ainakin opetushommissa on saanut lukea ihan riittämiin - ei siis ihme, että tekee mieli tarttua sellaiseen kirjaan, joka etenee sujuvasti ja johon ei tarvitse käyttää vajuneen energiavaraston loppuja. Tässä postauksessa esittelen muutaman viime aikoina lukemani kevyemmän kirjan, joita suosittelen arjesta väsyneille, todellisuuspakoa kaipaaville lukijoille. Rentouttavaa kesää! Nicole Yoon: Aurinko on tähti Tammi 2019 (2016) Suom. Helene Bützow 351 s. Aurinko on tähti  on oikeastaan YA:ta, mutta väliäkös sillä - Yoonin kirja on sujuvaa ja kepeää mutta samalla kantaaottavaa luettavaa. Natashaa ja tämän perhettä odottaa karkotus Jamaikalle, sillä Yhdysvallat ei kohtele paperittomia hyvin. Viimeinen päivä kotikaupungissa tarjoaa kuitenkin yllätyksen, kun Natasha tapaa Danielin, amerikankorealaisen pojan. Romaani on rakkaustarina mutta myös keskustelunava...

Miia Toivio: Pysty hiljaisuus Teos 2013 67 s. Pisteitä: 4/5 Omaa ehdottomuuttani olen vannonut, että proosarunojen lukijaa minusta ei tule. En ole osannut tarttua rytmiin, joka ei piile säkeissä vaan säkeiden välissä, tavuviivaan katkeavissa lauseissa, symboleita puuskuttavissa virkkeissä. Miia Toivion Pysty hiljaisuus  teki kuitenkin minulle sen - löysin proosarunoja, joista pidän.  Pysty hiljaisuus rakentuu viidestä osastosta, jonka runot linkittyvät toisiinsa. Kokoelmassa käsitellään sydänsuruja, sitä, miten äsken toinen oli vielä siinä mutta ei ole enää.  Haavat ottavat tuulen ensimmäisenä vastaan , hän sanoi, kun yritin pitää hänet paikoillaan ja asettua itse siten,  että varjomme olisivat kohdanneet. Että harhaileva katse olisi luullut meitä yhdeksi ja samaksi. Hän sanoi, hän kirjoitti, en tiedä kumpi olisi parempi,  hän päästi kieleltään jotain mikä keinahteli ja hänen  kätensä tarttui siihen nopeasti puristaen sen pää...

Souad Al-Sabah: Alussa oli nainen Ammatour Press 2006 (1994) Suom. Sari Kuustola 271 s. Pisteitä: 3/5 Rodullistettujen naisten kirjoja julkaistaan Suomessa edelleen kovin vähän - niin vähän, että Souad Al-Sabahin runokokoelma Alussa oli nainen  osui käsiini ihan sattumalta. Jos kohta walkerit, adichiet ja morrisonit ovatkin tuttuja romaanipuolelta, en osannut nimetä Rupi Kaurin lisäksi yhtäkään rodullistettua runoilijaa. Olinkin ilahtunut, kun kirjastosta matkaani tarttui tämä kuwaitilaisen Al-Sabahin runoteos, jonka on toimittanut Faruk Abu-Chacra ja arabiasta kääntänyt Sari Kuustola. Erityisen hienoa kokoelmassa on, että siinä suomenkielinen käännös ja arabiankielinen alkuteos esitetään vieretysten: lukija näkee siis, millainen runo on alkujaan ollut. Jo runokokoelman nimi kertoo, että Al-Sabahin teoksen lähtökohdat ovat feministiset: runojen näkökulma on naisen, ja nainen on, Rupi Kaurin runojen tapaan, runojen tekijä, kokija ja pohtija. Minäpuhuja on jatkuva...

Mhairi McFarlane: Sinuun minä jäin HarperCollinsNordic 2017 (2012) Suom. Hanna Arvonen Kansi: Jenny Liljegren/ Shutterstock 412 s. Pisteitä:5/5 Tunnelma: Aaah, romanttista! <3 Annan harvoin - jos koskaan - chick lit -kirjoille viittä tähteä. Kaavamainen juoni, litteät hahmot ja jäykkääkin jäykemmät sukupuoliroolit ahdistavat, vaikka romanttista kertomusta elämäänsä kaipaisikin. Mhairi McFarlanen Sinuun minä jäin  ei ehkä poikkea genresisaruksistaan mutta onnistui silti hurmaamaan minut. Kaipasin romanttista rakkaustarinaa, ja sellaisen sain. Jos ole aina inhonnut viihdekirjallisuutta, ei ehkä kannata odottaa tältäkään liikoja, mutta jos kaipaat kevyttä, rakastettavaa, laadukasta hömppää, McFarlaneen kannattaa tarttua. Sinuun minä jäin on kertomus kahdesta entisestä ystävyksestä, Rachelista ja Benistä. Jo alusta asti on selvää, mitä tulee tapahtumaan, kun kaksikko kohtaa kymmenen vuoden jälkeen; tottahan McFarlane on kirjoittanut rakkaustarinan. Lukemisen ytim...

Lapsuudenkotini kirjahyllyssä on levännyt kymmenisen vuotta muun unohdettu kirja. Se on kirja, jonka lukemisen aloitin teini-ikäisenä mutta joka sittemmin jäi kesken. Muistan rakastaneeni Tuulen varjoa  mutta ahdistuneeni sen paikoin jännittävistä juonenkäänteistä. Luin teoksen lukioiässä lähes loppuun saakka, mutta viimeistä ratkaisua en saanut koskaan tietää. Kun viimeksi vierailin vanhempieni luona, päätin, että on aika yrittää uudestaan. Tällä kertaa tempauduin romaanin mukaan, ja voi, miten siitä pidinkään! Tuulen varjo  on monisäikeinen romaani kirjoista, ystävyydestä, perhesuhteista ja rakkaudesta. Se on myös tarina vallasta, voimasta ja väkivallasta, kostosta. Ruiz Zafon käsittelee teoksessaan monia teemoja mutta kutoo ne yhteen. Tietyllä tavalla Tuulen varjo on kuin elämä: polveileva, välillä turvallisesti etenevä, välillä arvaamaton. Toisinaan lukija eksyy väistämättä Tuulen varjon  sivuihin eikä aavista, mitä seuraavaksi tapahtuu. Romaanin tapahtumat saavat...

Julie Maroh: Blue is the warmest color Arsenal Pulp Press 2015 (2010) 156 s. Pisteitä: 5/5 Blue is the warmest color  on kertomus rakkaudesta, itsensä löytämisestä ja surusta. Se on Clementinen ja Emman rakkaustarina, kertomus siitä, miten he tapasivat toisensa. Tarina alkaa pysäyttävästi: Emma istuu yksin bussissa ja lukee Clementinen kirjoittamaa kirjettä. Lukijalle paljastetaan, että Clementine on jättänyt kirjeen luettavaksi kuolemansa jälkeen; Emma on nyt yksin. Clementinen päiväkirjat johdattavat Emman parin menneisyyteen. Nykyhetki on kehyskertomus, jota vasten Emman ja Clementinen tapaaminen painautuu. Päätarina käsittelee Clementinen nuoruutta, seksuaalisuuden löytämistä ja naiseen, Emmaan, rakastumista. Blue is the warmest color  riuhtoo lukijaansa, paljastaahan jo alkuasetelma, että rakkaustarina päättyy traagisesti. Liian tuskallinen teos ei kuitenkaan ole - ennemminkin se korostaa rakkautta, joka on tehnyt molempien naisten elämän merkityksel...

Hiromi Kawakami: Sensein salkku S&S 2017 (2001) Suom. Raisa Porrasmaa Ulkoasu: Satu Kontinen 242 s. Pisteitä: 3/5 Aina silloin tällöin mieleni tekee tarttua japanilaiseen kirjallisuuteen. Hiromi Kawakamin romaani Sensein salkku  vaikutti kiinnostavalta: sen kaunis, yksinkertainen ulkoasu houkutteli lukemaan.  Sensein salkku  kertoo Tsukikon ja tämän vanhan opettajan, Sensein, tarinan. Tsukiko kohtaa opettajansa pitkästä aikaa, ja kaksi yksinäistä alkaa tapailla toisiaan. Sensei on vuosikymmeniä Tsukikoa vanhempi, mutta kuten Kawakamin teksti osoittaa, väreilevä side pitää kaksikkoa kiinni toisissaan.  Kawasakin romaani on kaunis, yksinkertainen ja paljas kuvaus ihmissuhteesta, joka ei vastaa stereotyyppisiä odotuksia siitä, mitä rakkaus voi olla. Tsukikon ja Sensein välillä ei tapahdu paljoakaan, mutta rivien välissä Kawasaki kertoo paljon siitä, millaista on muodostaa ihmissuhteita aikuisiällä.  Kawasakin tyyli tuo mieleen Kyung-s...

Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja Sammakko 2017 (1997)  Suom. Einari Aaltonen Ulkoasu: Riikka Majanen 242 s. Pisteitä: 4/5 "Ystävystyin Sensinin kanssa epäilemättä erikoisissa merkeissä. Olin siihen aikaan vähän yli parikymppinen ja rytiköyhä. Asuin Gironan lähistöllä ränsistyneessä talossa, jonka siskoni ja lankoni olivat jättäneet minulle muuttaessaan Meksikoon, ja olin juuri menettänyt työni barcelonalaisen leirintäalueen yövartijana, joten minulla oli vaikeuksia nukkua öisin." Olen palannut pitkästä aikaa novellien äärellä. Paluu onnistui mainiosti Roberto Bolanon, chileläisen kirjailijan, puhuttelevalla kokoelmalla Puhelinkeskusteluja.   Novellikokoelman avausosastossa keskeisiksi aiheiksi nousevat taide ja kirjoittaminen. Avausnovelli Senseni on itsetietoinen tutkielma kirjoittamisesta ja siitä, miten kirjeiden kautta voi muodostaa tärkeiltä tuntuvia ihmissuhteita. Toinen osasto tarjoaa rikoksiin ja jännitteisiin liittyviä kertomuksia. Tyyliltää...

Rupi Kaur:  Maitoa ja hunajaa Sammakko 2017 204 sivua Pisteitä: 5/5 Tunnelma: <3 En tahdon Rupi Kaurin olevan somerunorenesanssin kansainvälinen megatähti (näin sanoo takakansi). Tahdon pitää Maitoa ja hunajaa itselläni, yksityisenä kokemuksena, omassa runokirjahyllyssäni. Tahdon piiloutua runokokoelman taakse, väijyä sieltä maailmaa ja lukea piilossa ollessani siitä, millaista on olla nainen. Minä pitelen Rupi Kaurin runokokoelmaa kämmenelläni, ja minusta tuntuu kuin hyväilisin itseäni. Minun mieleni tanssii samaan tahtiin Rupi Kaurin runojen kanssa, ja minun ajatukseni hengittävät säkeiden säveltä. Minä tunnen Rupi Kaurin runot: minä asun niissä runoissa, ja ne runot asuvat minussa. Minä tunnistan ympäriltäni niin paljon, ja kiitän, että en ole joutunut kokemaan kaikkea. Kiitän myös siitä, miten viisaasti Rupi Kaur puhuu. Maitoa ja hunajaa , kansainvälisestikin ylistetty runoteos, kokoaa yhteen runoja naisen rakkaudesta. Maitoa ja hunajaa aalt...

Ninka Reittu: Sinä olet superrakas Otava 2017 31 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Aaw <3 Me hassuttelimme ja hölmöilimme ja leikimme kaikkea sellaista, mitä vain me kaksi osaamme yhdessä leikkiä. Tämän joulun romanttisimman joululahjan sain poikaystävältäni, joka oli ostanut minulle Ninka Reitun lastenkirjan Sinä olet superrakas.  Lahjojen jaon jälkeen makoilimme sängyllä ja luimme tämän rakkaudesta kertovan kirjan yhdessä. Olin myyty - miten ihanaa toiselta antaa lahjaksi kirja, jossa puhutaan rakkaudesta ja tunnustetaan rakastavansa. Sinä olet superrakas  on kuvitettu lastenkirja, joka käsittelee ison ja pienen olennon välistä rakkautta. Pieni olento haluaa tietää, mitä rakkaus on, ja isompi vastaa kysymyksiin.  Reitun teos tarjoaa hyvän pohjan rakkauskeskusteluille. Paikoin teos lyhyine virkkeineen on jopa aforistinen: Rakkaus teki minulle turvallisen olon . Osa lausahduksista tuntuu kuitenkin aikuisesta vähän kliseisiltä, esimerkiksi se, ette...

Katri Vala: Kootut runot WSOY 2004, Kotimaiset valiot 510 sivua Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Ah! Huutomerkein ylistän! Nuorena tahdoin olla Katri Vala. Rakastuin hänen runoihinsa teini-ikäisenä, ja selailin Kootut runot  -kokoelmaa usein kotona. Kun tässä eräs ilta tarkastelin omia runojani vuosikymmenen takaa, ei jäänyt epäselväksi, kuka suomalainen runoilija oli ollut esikuvani. Lauserytmit, huutomerkit ja tunnekuvat olivat tuttuja Valan tuotannosta.  Luin tätä Kootut runot -opusta (johon on koottu koko Valan tuotanto) samanaikaisesti Valan elämäkerran kanssa. Se oli hyvä ratkaisu nyt, kun olin jo aiemmin tutustunut Valan runoihin. Valan henkilöhistoria hahmotti sitä kontekstia, jossa runot olivat syntyneet, ja toisaalta Saarenheimon tulkinnat antoivat oman lisänsä sille, miten Valan runot ymmärsin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan molempiin teoksiin, sillä niin Valan runoista saa varsin laajan, kattavan ja moniselitteisen kuvan. Minulle rakkain kokoel...

Storytel Opiskelijaelämä vaihtui kuun alussa työttömän elämään, ja nyt, kun aikaa on, olen lukenut aivan hurjan määrän kirjoja (15 jo nyt, vaikka ollaan vasta vähän yli puolenkuun). Lukumaratonin jälkeen huomasin, että silmäni kaipaavat muutakin kuin tarkkaa lukemista, ja aloin pohtia, mistä löytää kiinnostavaa kuunneltavaa.  Storytel-palvelu tuli mieleeni, ja eipä aikaakaan, kun innostuin ilmaisesta kokeilujaksosta (kaksi viikkoa). Ruotsinkielisiä äänikirjoja palvelu on tulvillaan, ja sain iloisesti huomata, että tarjolla on myös novelleja, siis lyhyempää kuunneltavaa. E-kirjojakin on. Suomeksi ja englanniksikin luettavaa löytyy suhteellisen paljon.  Olen skeptinen sen suhteen, että palvelu on työttömälle jokseenkin kallis (17 euroa kuussa). Toisaalta olen innoissani siitä, että voin kuunnella laadukkaitakin romaaneja (suomenkielisten äänikirjojen valikoimaa olen aina pitänyt harmillisen rajallisena) ja kehittää samalla ruotsin taitoani. Sovellus on helppokäyttöi...

Huhtikuisina työaamuina kävelin työmatkani maaseudulla. Tai ajatukseni kävelivät - kuuntelin nimittäin Veera Niemisen romaania Avioliittosimulaattori  äänikirjana. Kyseessä on hyvänmielenromaani, sellainen, joka hymyilyttää ja josta jää kepeä mieli.  Romaanin kertoja, Aino, on juuri tavannut maalaismiehen, Jussin. Asetelma on nimiä myöten maalais- ja kansallisromanttinen, ja Aino päätyykin kokeeksi Jussin tilalle maaseutua opettelemaan. Alkaa vahvojen vastakkainasettelujen aika, sillä itäsuomalaisen naisen kotiutuminen Varsinais-Suomeen ei ole aivan mutkatonta. Siinä missä Jussi, tämän veli, isä ja setä ovat hiljaisia jurottajia, on Aino puhetta, intoa ja energiaa täynnä. Parisuhde kukoistaa, mutta perhekulttuuriin sopeutuminen vie aikaa, ja tätä prosessia Nieminen teoksessaan kuvaa. Nieminen kuvaa oivaltavasti perhekulttuurien eroja ja sitä, miten maan sisälläkin voi törmätä erilaisiin kulttuureihin. Aino ahdistuu miesten hiljaisuudesta ja pohtii, miten muuttua itse ...

Jonas Hassen Khemiri: Allt jag inte minns Bonnier Pocket 2016 (2015) 329 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Heja! Parasta. Jag ville se hur han såg ut när jag inte var med. Jag undrade om han började prata finlandssvensa med ena grannen och skånska med den andra. För jag såg hur snabbt han skiftade mellan olika personligheter och ju mer jag gjorde det, desto tydligare blev det att den versionen som jag kände bara var en av många. Kuinka toiset näkevät meidät? Kuinka Samuel nähtiin? Kuka oli Samuel, ja ketä ovat hänen läheisensä?  Toisinaan harhailu ja yllättävät hetket johtavat parhaisiin elämyksiin. Olin toki kuullut Khemirin uutuudesta ja sen aiheuttamista positiivisista fiiliksistä. En silti ollut suunnitellut teoksen lukemista, kunnes teos osui silmääni kotikirjastoni ruotsinkielisen kirjallisuuden osastolta. Khemirin kirjassa kaikki on kiinnostavaa. Ensimmäisenä joutuu hämmästelemään kertojavalintaa: on minäkertojia, jotka erottuvat omiksi hahmoiksiin mutt...

Seita Vuorela: Lumi WSOY 2016 240 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Mietteliäs. ”Poikien huutelusta Siamak tajuaa, että on yhä kaikkien yhteisten pelivuosien jälkeen ulkopuolinen, kotoisin paikasta, jossa naisia vaihdetaan kameleihin ja avioliitot solmitaan perheiden kesken. Sellaista se ei ole oikeasti, ei edes Iranissa. Syrjäkylissä vaimoja ehkä kaupataan, mutta ei koulutettujen kaupunkilaisten kesken. Mitä sellaiseen voi sanoa. Tässä kohdassa Siamkin tehtävä on kuitenkin sanoa jotain, heittää kevyt läppä, joka pistää asiat paikoilleen.” Seita Vuorelan kirjoittama, ystävä-kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen viimeistelemä Lumi  on kaunis teos. Se tuntuu sillä tavalla poikkeukselliselta nuortenromaanilta, ettei se ensinnäkään tunnu nuortenromaanilta ja että se esittelee hahmoja, joita kirjallisuudessa ei liiemmälti kuvata. Vuorela tarttuu ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksiin: siihen, miten toinen pysyy aina toisena. Vaikka Siamak kuuluu porukkaan, hän on silti...

Péter Gárdos: 117 kirjettä Siltala 2016 (2015) Suom. Juhani Huotari 257 s. Pisteitä: 3/5 "Hän avasi kuoren, jonka posti oli toimittanut perille elokuussa, luki huolellisesti kirjeen, ja huomattuaan, että kaukaisesta Lårbrosta kirjoittanut nuori mies, jolla oli kaunis käsiala, oli selvästikin erehtynyt henkilöstä, hän unohti saman tien koko jutun." Tarina miehestä, joka kirjoittaa naisille kirjeitä, ja naisesta, joka vastaa yhteen niistä.   117 kirjettä on kaunis ihmissuhderomaani. Se kertoo ihmisistä, joita keskitysleirit ovat haavoittaneet syvästi, ihmisiä, jotka kaipaavat toisiaan ja kotiaan. Miklos on sairastunut ja kaipaa itselleen vaimoa, Lili on väsynyt omaan sairauteensa ja tylsyyteensä. Mikloksen kirje saapuu hyvään aikaan. Ehkä kiinnostavinta tässä romaanissa on se, miten keskitysleireistä lopulta vaietaan. Ne pistävät aina silloin tällöin, hahmojen mieli ajautuu kauheuksiin, joista on juuri ja juuri selvitty. Kauheuksista ei kuitenkaan halut...

Paul Auster: Sunset Park Tammi 2011 (2010), Keltainen kirjasto Suom. Erkki Jukurainen Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Joo! Tälle lämpenee. Kuuntele: Sunrise Avenue: Hollywood Hills "Miles kohauttaa harteitaan. Taitaa ola luonnekysmys, hän sanoo. Ihmiset ovat erilaisia, ja jokainen reagoi rankkoihin juttuihin omalla tavallaan. Moore pimahti. Branca ei." Miles on paennut menneisyyttään ja joutuu pakenemaan nykyisyyttään. Tarina ystävistä, perheistä ja rakkaudesta. Auster ei ole minulle kovin tuttu. Sunset Parkiin tartuin poikaystävän luona eräänä tylsänä päivänä, jolloin mikään omista kirjoistani ei jaksanut kiinnostaa: halusin lukea, mutta se ja sama mihin sohaisin, mikään ei miellyttänyt. Sunset Park kiilteli lukijaa odottaen, ja päätin kokeilla. Jollakin tavalla jäin koukkuun.  Olen lukenut Austerilta aiemmin Oraakkeliyön , ja postasin sadannen postaukseni reilu vuosi sitten syyskuun alkupuolella. Vanhaa postausta lueskellessani huomasin, että myös Oraakke...

Minna Rytisalo: Lempi Gummerus 2016 234 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oih. Silloin en kelvannut, jouduin aina jäämään nurkkaan ja olemaan niin kuin en välittäisi yhtään. Aina liian pieni ja nuori ja ruma, sinuun verrattuna surkea otus, mutta nyt olen eri. Aika on toinen. Sinua ei enää täällä ole eikä  niitä tapoja, joilla minua nöyryytit. Ne olivat hirveitä aikoja. Sekin, miten siellä rannassa silloin. Onneksi en nähnyt kaikkea. Rytisalon esikoisteos Lempi on kaunis teos.Se on kertomus väärinymmärretyistä ihmisistä, joita kukaan ei näe niin kuin he itse haluaisivat tulla nähdyiksi ja jotka eivät näe toisia niin kuin nämä haluaisivat tulla nähdyiksi. Se on kertomus rakkaudesta, jota ei saa, rakkaudesta, joka viedään väkisin pois. Se on romaani sydänsuruista ja kaipuusta, halusta pystyä muuttamaan maailmaa sellaiseksi kuin sen tahtoisi olevan. Jokainen henkilöhahmo koskettaa omalla tavallaan. Viljamin sydänsuru on raastavaa, se, miten elämän merkityksellisyys tuntuu kadon...

Emilia Vuorisalmi: Sekaisin LOVEsta Otava 2015 208 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Hihihi. Mä niin oon tämmönen! On ollut ihana laittaa koti ja ruokapöytä kuntoon toista varten. Kirjoitin hänelle sikermän runoja; koko päivä on valmistettu rakkaudella. Sitä on ilmaista, niin erityistä tämä on. Häneen on helppo mutta myös turvallista rakastua. Toivon tämän kestävän. Näin ei suinkaan kirjoita Emilia Vuorisalmi, vaan teksti on tammikuisesta päiväkirjastani. Joulukuussa olin vasta eronnut, liityin uudestaan Tinderiin, pysähdyin erään herran kohdalle ja mietin, painaisinko sydäntä. Painoin, aloitin keskustelun, rakastuin - ja puoli vuotta myöhemmin muutin hänen kotikaupunkiinsa. Vuorisalmikin kirjoittaa, että rakkaus saa ottamaan riskejä - huomaan sen itsessäni. Olisinko jossakin muussa elämäntilanteessa jättänyt opiskeluni toiseen kaupunkiin, päättänyt tehdä vuoden verran etäopintoja, hylännyt opiskelukaveripiirini? Tuskin. Mutta kuten hänellekin sanoin, rakkaus on hyvä syy kai...

David Grossman: Sinne missä maa päättyy Otava 2011 (2009) Suom. Markku Päkkilä 779 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Oh mikä tarina! "Hän kävelee katsomatta eteensä. Putoaa äärettömään avaruuteen. Hän on pelkkä ihmismurunen. Oferkin on pelkkä ihmismurunen. Hän ei voi jarruttaa Oferin putoamista sekunninkaan vertaa. Vaikka hän onkin synnyttänyt Oferin, vaikka hän on Oferin äiti ja Ofer on saanut alkunsa hänen ruumiistaan, tällä hetkellä he ovat kaksi pientä hiukkasta jotka leijuvat, putoavat läpi äärettömän, rannattoman, aution avaruuden. Loppujen lopuksi kaikki on pelkkää sattumaa, Ora miettii." On huimaavaa löytää uusi kirjailija, jonka kirjoitustyyliin ihastuu. On huimaavaa löytää romaani, joka näyttää pelottavan paksulta mutta joka paljastuu todelliseksi lukuelämykseksi. On huimaavaa löytää tarina, joka rakentuu monista säikeistä, hajoaa eri suuntiin ja pitää silti kiinnostuksen yllä. Miksihän minä kirjastossa ajattelin, että Grossmanin nimi tuntuu tutulta? Pikainen...