Paperi T: Post-alfa Kosmos 2016 91 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Uh. Synkähköä. Paperi T:n Post-alfasta on puhuttu kaikenlaista. Toiset pitävät, toiset inhoavat; osa kokee Paperi T:n runoilijamenestyksen kumpuavan räppärimenestyksestä, osa kehuu kielenkäyttöä. Minä kuulun niihin, jotka puoltavat Post-alfaa ja sen hienoutta. Minusta Paperi T käyttää kieltä oivaltavasti, omintakeisesti ja osuvasti. Post-alfa maalaa kuvan ahdistuneesta, epävarmasta, itseään pelkäävästä miehestä - miehestä, joka sijoittuu alfaurosten jälkeiseen aikaan, tuntee salaa sisällään heikkoutta ja pelkää sitä tyyppiä, joka nukkuu hänen sängyssään ja käyttää hänen nimeään. Erityisen paljon pidin Post-alfassa siitä, miten Paperi T käyttää hyväkseen homonymiaa, sanojen monimerkityksisyyttä. Jään alle voi viitata avantoon hukkumiseen, toisaalta elämänkin alle voi jäädä. Nykyaikaistetut sanonnat, kuten vaikkapa Facebookin seinät kaatuvat päälle , jättävä...