Katja Kaukonen: Kohina WSOY 2014 216 s. Pisteitä: 3/5 "Aavistelin, mitä saaressa tapahtui. Harmaa oli ympäröinyt talon, koko maisema oli valuvaa savea. Saari pieneni. Sen törmät sortuivat ja vajosivat suolaiseen veteen. Keskipisteen hiekka kulki sateen mukana lähemmäs rantaa, aallot olivat korkeita ja haroivat kiinteää luokseen, jauhoivat ja vetivät mukaansa. Hiljalleen saari vajoaisi syvemmälle veteen, katoaisi lopulta kokonaan, eikä se tuntunut painajaiselta." Mies, yksin saarella menneisyyttä kohtaamassa, itseään ymmärtämässä. Kieli: Katja Kaukosta on kehuttu erityisesti hänen kauniista, persoonallisesta kielenkäytöstään. Minut Kohina yllätti: en ollut päästä kirjaan lainkaan mukaan. Kaukosen tyyli näyttäytyi minulle, varsinkin ensialkuun, teennäisenä ja monimutkaisena. Teoksesta hohtaa vahva tarve omanlaiseen, persoonalliseen tekstiin, eikä Kaukosen kirjoittamistaitoa tietenkään voi kiistää. Kaunistahan se on. Jostakin syystä en kuitenkaan päässyt tällä ker...