Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2018.

Todellisuudesta irrallista teoriaa vai osaamista uudistavaa kirjallisuutta? Mitä ammattikirjallisuus oikein on?

Uusi lukukausi lähestyy, ja kesätyöttömyyden jälkeen tuntuu innostavalta palata työpaikalle. Hyviä opetusideoita on putkahdellut mieleen pitkin kesää, kun aivoilla ja inspiraatiolla on ollut aikaa levätä ja palautua. Opettamisesta ja pedagogiikasta innostuneena olen tänä kesänä myös tutkaillut jonkin verran ammattikirjallisuutta: lukenut esimerkiksi feministisestä ja nyt myös yliopistotason pedagogiikasta.  Kesälomareissulleni otinkin mukaan Opettajana yliopistolla - korkeakoulupedagogiikan perusteet -teoksen, jonka eri luvut käsittelevät yliopistopedogogiikkaa erilaisista näkökulmista. Kun esittelin lukemistoani tuttavilleni, joista toinen sattuu myös olemaan opettaja, sain vastaukseksi lähinnä vaivaantunutta naureskelua: kuka ottaa lomalle luettavaksi ammattikirjallisuutta, ja kuka sellaista ylipäätään lukee?  Jäinkin miettimään, miksi ammattikirjallisuuden lukemista pidetään tylsänä, teoreettisena askareena, jota tehdään lähinnä opiskeluaikoina ja silloinkin vastentahtoi

Vaarallisia vanhempia ja keplottelevia kolmikoita - kaksi lapsuuden mysteerisuosikkia

Heinäkuun puolessavälissä minuun iski lukujumi. Hiostavat helteet eivät edesauttaneet tilannetta: varsinkin kotona, jossa on tällä hetkelä noin 30 astetta, tuntui siltä, että aivot eivät kykene työskentelemään vaativien tehtävien parissa. Niinpä lainasin kirjastosta muutaman lapsuudenajan suosikkini: yhden The Mystery Clubin ja yhden Surkeiden sattumusten sarjan lastenromaanin.  Fiona Kelly: Kielletty saari, Mystery Club #3 Kielletyssä saaressa  mysteerikerhon kolme jäsentä, Holly, Tracy ja Belinda, matkustavat Hollyn tädin luo merenrantakaupunkiin. Kuinka ollakaan, tytöt eivät onnistu pysymään erossa seikkailuista, ja kohta he alkavat tutkia, mikä on vikana kielletyksi julistetuksi saaressa, maatilassa, jonka uudesta omistajuudesta kiistellään, ja muutamassa pelottavassa paikallisessa miehessä.  Vaikka Kielletyn saaren tapahtumat ovat jokseenkin epäuskottavia, on Kellyn kerronta reipasta ja mukaansatempaavaa. Mystery Clubissa virkistävää on, että kaikki päähenkilöt ovat t

Haluan olla feministinen opettaja - mutta mitä se oikein tarkoittaa?

Jaana Saarinen, Hanna Ojala & Tarja Palmu (toim.):  Eroja ja vaarallisia suhteita.  Keskustelua feministisestä pedagogiikasta. FERA 2014 263 s. Mitä feministinen pedagogiikka on? Feministinä pohdin usein, miten arvomaailmaní näkyy ja miten saan sen näkymään paremmin arjessani. Yksi elämänalue, johon olen koettanut arvomaailmani tuoda, on työ. Korkeakouluopettajana kohtaan eritaustaisia opiskelijoita mutta joudun toisaalta pohtimaan myös opetusinstituutiooni ja -asemaani liittyvää vallan tematiikkaa. Koska opetan paljon myös rodullistettuja opiskelijoita, minun pitäisi kyetä tiedostamaan oma valkoisuuteni ja sen vaikutus opettajuuteeni.  Näistä syistä kiinnostuin tutkimaan, miten feminismin voi huomioida opetuksessa ja opettajan ammatissa. Feministinen pedagogiikka ei ollut minulle opiskeluajoiltani tuttu suuntaus (mistä miinus opettajankoulutuslaitokselle), mutta Eroja ja vaarallisia suhteita. Keskustelua feministisestä pedagogiikasta  -artikkelikokoelma anta

4 + 6 = miksi luin Taikurin ja taskuvarkaan loppuun, vaikkei minun oikeastaan tehnyt mieli

Taikuri ja taskuvaras on trilogian avausosa, jossa Mina, entinen aatelislapsi ja nykyinen kadulla asuva taskuvaras, saa uuden tilaisuuden parempaan elämään, kun Tom pelastaa hänet lahosta liiteristä. Tom osoittautuu taikuriksi ja keksijäksi, joiden taidoissa on jotakin, joka ei sovi 1890-luvun loppuun. Mina palkataan Tomin apuriksi - tai oikeastaan taloudenhoitajaksi, mutta arkensa ohella kaksikko pääsee todistamaan, miten erilaiset koneet on herätetty elollisiksi olennoiksi. Tässä postauksessa pohdin, miksi luin teoksen loppuun, vaikka monet sisältöratkaisut saivat minut pohtimaan, jaksanko todella lukea kirjaa.  Syyt, joiden takia luin Anniina Nikaman Taikurin ja taskuvarkaan loppuun 1)   Halusin tutustua nuorten fantasiaan Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras WSOY 2018 415 s. Pisteitä: 2/5 Tuntuu siltä, että suurin osa nykyään julkaistuista nuorten kirjoista sijoittuu fantasiamaailmaan tai ainakin kirjoissa on maagisen realismin elementtejä. Halusin tirkist

Intersektionaalinen feminismi luo kirjasta syvän (esimerkkinä Rivers Solomonin Menneisyyden kaiku)

Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku Like 2018 (2017) Suom. Einari Aaltonen 355 s. Pisteitä: 5/5 Feministisenä lukijana pohdin usein sitä, miten feminismi näkyy lukemissani kirjoissa ja mitä tapahtuu, jos sitä ei näy ollenkaan. Minulle ei ole yhdentekevää, millaista maailmaa lukemani teos peilaa tai millaista yhteiskuntaa se rakentaa - kieli ja kerronta luovat todellisuuksia, jotka voivat olla joko voimauttavia tai vaarallisia. Jälkimmäiseen sortuvat esimerkiksi kirjat, jotka eivät huomioi rodun merkitystä (ks. aiempi postaukseni Tulikärpäsistä , jossa n-sana ja stereotypiat horjuttavat lastenkirjan uskottavuutta). Voimauttavia ovat sen sijaan kirjat, jotka huomioivat elämän ja identetiteettien moniulotteisuuden. Tällainen on esimerkiksi vastikään suomennettu River Solomonin Menneisyyden kaiku .  Solomonin esikoisteos on ollut pitkään feministikeskustelujen kärjessä: lukijat ovat odottaneet siltä paljon, ja arvioiden perusteella he ovat myös olleet tyytyväisiä. Mikä Me

Näin heinäkuinen lukumaratonini etenee (päivittyvä postaus)

Tänään vietetään kirjabloggaajien yhteistä kesälukumaratonia. Olen parhaillaan matkoilla, mutta sehän ei maratoonaamista estä, päinvastoin. Tässä postauksessa raportoin, miten maraton etenee. Kannattaa tsekata myös blogini Insta-tili, jonne ilmestynee huomenna lisää lukukuvia. 20.40 Lukumaraton alkaa. Aloitan Rivers Solomonin Menneisyyden kaiulla. 23.20 104 sivua luettu. Menneisyyden kaiku on juuri niin hyvä kuin miksi sitä on kehuttu. Jatkan futiksen viimeisten minuuttien ja Solomonin teoksen parissa vielä hetken, kunnes uuvahdan. 8.50 Luin aamulla Menneisyyden kaiun loppuun. Solomon on upea, taitava kirjaikija, ja jään odottamaan hänen seuraavia kirjojaan. Olen lukenut nyt yhteensä 232 sivua. 11.45 Nyt aamupäivällä olen jatkanut kesken olevaa Taikuria ja taskuvarasta. Tulossa on feministknen ragepostaus - en yhtään tykkää teoksen sukupuolirooleista. Yäk, yäk, yäk. En ehkä ole kohderyhmää, mutta lapsille ja nuorille on kirjoitettava vastuullisesti ja maailmnkuvaa avartaen.

Otso Sillanaukee: Zero Waste. Jäähyväiset jätteille

Otso Sillanaukee: Zero Waste - Jäähyväiset jätteille S&S 2018 263 s. Pisteitä: 3/5 Mereen päätyvistä muoveista ja niiden aiheuttamista ympäristöongelmista puhutaan yhä enemmän. Olen lukenut uutisia viime aikoina ahdistuneena mutta kiitollisena - ahdistuneena siksi, että maailmassa on niin paljon huolehdittavaa ja parannettavaa, kiitollisena siksi, että ihmisen aiheuttamia ongelmia nostetaan yhä paremmin esille. Ekoilusta ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtimisesta on tullut monelle jo elämäntapa, ja tästä esimerkkinä on Otso Sillanaukeen vastikään ilmestynyt teos Zero Waste - jäähyväiset jätteille , jossa kirjoittaja esittelee, miten yksittäinen ihminen voi vähentää jätteiden tuottamista.  Sillanaukeen kirja on nopeasti luettava, helppotajuinen esitys nollahukkakulttuurista, jolla tarkoitetaan siis sitä, että ihminen pyrkii olemaan tuottamatta jätettä - kaikki mahdollinen hyödynnetään tai kierrätetään. Sillanaukeen näkökulma on yksilön mahdollisuuksissa: siinä, mi