Sivutiellä

Māra Zālīte: Viisi sormea  (2013) Māra Zālīten autofiktiivinen romaani Viisi sormea  kertoo latvialaisperheestä, joka pääsee palaamaan kotimaahansa vietettyään vuosikausia neuvostoliittolaisella työleirillä.  Viidessä sormessa  kiinnostavinta on kertojavalinta: tarina kerrotaan 5-vuotiaan lapsen, Lauran, näkökulmasta. Kertojana Laura on tarkkanäköinen joskin paikoin epäluotettava: hän ei pysty ymmärtämään kaikkea, mitä aikuiset yhteiskunnallisesta tilanteesta puhuvat, ja toisaalta kuvittelee sellaista, mitä aikuiset eivät pysty näkemään.  Zālīte onnistuu tyylillään tavoittamaan lapsenomaisuuden ja -kielisyyden, mutta jatkuva toisto ja kolmannen persoonan käyttäminen eivät olleet täysin omaan makuuni. Huutomerkkejäkin käytetään säästelemättä - lapsen tunnesävyt tulevat esiin mutta kaipasivat ehkä kuitenkin vielä hieman hiontaa. Suomennoksen osalta kiinnostava yksityiskohta on, että monet eläinten- ja paikannimistä on kotoutettu suomenkielisiksi. Näi...

Raina Telgemeier:  Hymy Twinsy 2015 (2010) 213 s. Suom.Suvi Clarke Pisteitä: 4/5 Hammashoito on minulle tärkeä aihe. Joitakin vuosia sitten kävin läpi pitkän hammashoito-operaation: purentaani korjattiin leukaleikkauksella, mitä edelsi kahden vuoden hammasrautajakso. Ajatus aikuisiän oikomishoidosta tuntui ensin kamalalle, mutta kun viimein sain raudat suuhuni, olin ylpeä siitä, että uskalsin lähteä prosessiin. Kun sitten kuukausien kiristelyjen jälkeen pääsin viimein leikkaukseen, edessä oli melkoinen muutos. Kolmessa tunnissa kirurgi ehti tehdä ihmeitä: näytän nykyään erilaiselta kuin ennen. Hammasrivistöni on nykyään tasainen ja purenta kohdillaan. Uskallan hymyillä vapautuneesti, ja rakastan uusia poskipäitäni, joita minulla ei ennen ollut. Koska olen kokenut hammaslääkärissä kävijä, halusin tarttua Raina Telgemeierin nuorille suunnattuun sarjakuvaromaaniin Hymy . Se kertoo tekijänsä omaelämäkerrallisen tarinan oikomishoidosta: siitä, miten Raina menettää kak...

Julie Maroh: Blue is the warmest color Arsenal Pulp Press 2015 (2010) 156 s. Pisteitä: 5/5 Blue is the warmest color  on kertomus rakkaudesta, itsensä löytämisestä ja surusta. Se on Clementinen ja Emman rakkaustarina, kertomus siitä, miten he tapasivat toisensa. Tarina alkaa pysäyttävästi: Emma istuu yksin bussissa ja lukee Clementinen kirjoittamaa kirjettä. Lukijalle paljastetaan, että Clementine on jättänyt kirjeen luettavaksi kuolemansa jälkeen; Emma on nyt yksin. Clementinen päiväkirjat johdattavat Emman parin menneisyyteen. Nykyhetki on kehyskertomus, jota vasten Emman ja Clementinen tapaaminen painautuu. Päätarina käsittelee Clementinen nuoruutta, seksuaalisuuden löytämistä ja naiseen, Emmaan, rakastumista. Blue is the warmest color  riuhtoo lukijaansa, paljastaahan jo alkuasetelma, että rakkaustarina päättyy traagisesti. Liian tuskallinen teos ei kuitenkaan ole - ennemminkin se korostaa rakkautta, joka on tehnyt molempien naisten elämän merkityksel...

Koljosen sarjakuva-albumi Syliinvaellus Intiaan  on henkilökohtainen kertomus matkasta mielenrauhaan. Koljosen tarinassa päähenkilö matkustaa Intiaan, menee tapaamaan henkistä gurua ja ymmärtää, miten tärkeä on laitata toisten elämä oman elämänsä edelle.  Syliinvaellus Intiaan  on väririkas, punaisenkeltainen kertomus, jonka iloisesta visuaalisuudesta on helppo nauttia. Koljosen kuvissa toistuu paitsi ihmispaljous myös Intian monet luonto- ja kaupunkimaisemat.  Intialaiseen kulttuuriin tai elämäntapaan teos ei perehdy kovinkaan monipuolisesti, vaan se lähinnä esittelee länsimaisen naisen mielenrauhamatkaa. Kaduilla nukkuvat ja liikenneympyrän keskellä asuvat ihmiset järisyttävät kertojaa hetken, mutta ongelmiin ei juututa - ihmisten iloinen asenne ja kertojan oma, henkilökohtainen tarina peittoaa yhteiskunnalliset ongelmat.  Syliinvaellus Intiaan on henkilökohtaisena matkakertomuksena hieno ja erityisesti visuaalisuudeltaan kiehtova kokonaisuus. Int...

Viime sunnuntaina vietettiin marraskuista superlukumaratonia, johon osallistuin itsekin. Viikon hulinoissa postausten kirjoittaminen on jäänyt välistä, ja koska uuttakin kirjoitettavaa on tuloillaan, katsoin parhaaksi koota lukumaratonkirjat yhteen postaukseen.  Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias 8 novellin kokoelma kertoo äideistä ja heidän virheistään. Pöyliön kertomuksissa äidit eivät ole naisellisia pyhimyksiä vaan pikemminkin inhimillisen ärsyttäviä, väärin tekeviä ja erehtyviä vanhempia. Kokoelman mieleenpainuvimmat tarina ovat kenties Kellonkissaniitty, jossa tytär päättää haudata äitinsä tämän toiveiden mukaisesti, ja Pallo-Hoover, joka osoittaa, että äitien erehdykset saattavat välillä kääntää elämän suunnan. Pöyliön tyyli on toisinaan ronskia, toisinaan lempeämpää. Novellit ovat taitavasti kirjoitettuja, ja niihin kannattaa tutustua. Osallistun teoksella toiseen novellihaasteeseen. Nelli Hietala: Miia Martikaisen kärsimysviikko Mansikanmakuinen, samppanjantu...

Mummolta saadut villasukat. Anni Nykänen: Mummo Sammakko 2010 103 s. Pisteitä. 4/5 Tunnelma: Tirsk ja hihitys. Anni Nykäsen Mummo -sarjakuvia ei ole kehuttu turhaan. Nykäsen strippikokoelma piirtää hauskan, hihityttävän kuvan mummosta, jossa on paljon sellaisia piirteitä, joita voi omastakin isoäidistä tunnistaa. Vaikka Nykäsen Mummo on toisaalta joukko stereotyyppisiä mummouspiirteitä, on sarjakuvakokoelman päähenkilö myös rajoja rikkova ja (ainakin puolisonsa) yllättävä nainen.  Mummo -sarjakuvien ensimmäinen osa on kokoelma kolmekuvaisia strippejä, joiden keskiössä ovat Mummon arkipäiväiset tilanteet. Naapurit, teinit, lapsenlapset ja puoliso värittävät Mummon elämää. Nykyteknologia ei Mummon elämää rajoita vaan pikemminkin mahdollistaa uudet seikkailut ja koomiset tilanteet. Äkkiseltään Mummo vaikuttaa hieman tuittupäiseltä. Seinään koputteleva Mummo ei kuitenkaan häiriinny naapureiden elosta vaan pikemmin odottaa, milloin jotakin saippuasarjamaisen kiinnostavaa lä...

Rikkinäisen mielen kuvat -sarjakuvakokoelma on osa RIKKI - taidetta mielenterveydestä -projektia. Teos koostuu mielenterveyttä käsittelevistä sarjakuvista, ja se ottaa kantaa mieleltään sairastuneiden oikeuksiin. Rikkinäisen mielen kuvat  on väreiltään ja tyyleiltään monipuolinen ja houkutteleva. Mielensisäiset ongelmat ovat toisinaan kirjavia ja jopa ahdistavan räikeitä; toisinaan elämä muuttuu mustavalkoisiksi viivoisiksi ja pelkistetyiksi figuureiksi. Mieli ahdistuneine ajatuksineen toistuu kaikissa sarjakuvissa: olennaista kokoelmassa on, että jokainen sarjakuva esittelee mielenterveyttä ja mielen sairauksia. Teos on todella koskettava ja puhutteleva, ja siitä on helppo löytää samastuttavia ajatuksia. Aloitussarjakuvassa neitsyt Marian kaltainen pyhä äitihahmo sairastuu synnytyksenjälkeiseen masennukseen. Kokoelma tekeekin selväksi sen, että kuka tahansa saattaa sairastua mieleltään. Perhe-elämää käsittelee myös Taina Hakala sarjakuvassaan Uupumus ja rakkaus, jossa perhe-...

Tiina Molander:  Yyhoo Lempo Kustannus 2016 64 s. Pisteitä: 4/5 Tiina Molanderin sarjakuvateos Yyhoo  alkoi kiinnostaa minua, kun Lottovoittajien pöydässä - ja Luokkalaki- teokset tutustuttivat minut paremmin suomalaiseen köyhyyteen ja sen mukanaan tuomaan ongelmiin. Molanderin sarjakuvateoksessa pienituloisuutta lähestytään yksinhuoltajaäidin näkökulmasta: töitä ei ole, lapsi on energiajuomaa himoava teini, ruokaa olisi saatava ja laskut maksettava.  Yyhoo  koostuu tarinoista, jotka selittävät, millaista yksinhuoltajuus on. Kun kasvatusvastuu on vain toisella vanhemmalla, on oma aika vähissä, ja omakivaillat, jolloin lapsi on poissa, tuntuvat luksukselta. Köyhyys näkyy Molanderin teoksessa dyykkausruokina, ruoka-aikojen peruuntumisena ja laskujen maksamisen lykkäämisenä (on pakko lykätä). Teinikin on oppinut, ettei rahaa noin vain pyydetä omiin menoihin, ja sekä äiti että lapsi harmistuvat, kun elatusmaksuja ei kuulu.  Molanderin piirustust...

Marko Raassina: Kullervo Arktinen Banaani 2016 71 s. Pisteitä: 4/5 Kullervo- sarjakuvateoksessaan Marko Raassina tarttuu jälleen kalevalaisiin teemoihin ja kuvittaa uudestaan Kullervon kertomuksen. Tämän klassisen, eepoksestamme tunnetun tarinan ydin on siinä, ettei riitaisaan sukuun syntynyt Kullervo tunnu koskaan löytämään rauhaa. Rengiksi joutuminen, isän antaman puukon katkaiseminen ja siskonryöstö muhevoittavat Kullervon traagista elämää.  Raassinan mustavalkoien piirrostyyli on hauska, ja hahmot karikatyyrimäisyydessään huvittavia. Kullervon  uudelleenkirjoituksessa ja -kuvituksessa yhdistyvät vanhat perinteet ja ripaus moderniakin. Repliikit ovat yleiskielisiä mutta Raassina lainaa ahkerasti alkuperäisteoksen sanastoa. Kalevalamittaiset manaukset korostavat humoristista näkökulmaa. Kalevalan sankarit ja antisankarit näyttäytyvät Raassinan teoksissa koomisina, surkuhupaisina hahmoina. Eniten teoksesta saa irti, kun tuntee intertekstuaaliset viittauks...

Marjane Satrapi:  Persepolis.  Iranilainen lapsuuteni Otava 2004 (2000-2001) Suom. Taina Aarne 160 s. Pisteitä: 4/5 Omaelämäkerrallinen Persepolis. Iranilainen lapsuus kertoo siitä, miten Marji varttuu hajoavassa, väkivaltaisessa Iranissa. Sarjakuvaromaani rakentuu tarinoista tai osioista, jotka kronologia sitoo yhteen - teos kuvaa nuoren, naiseksi kasvavan tytön elämää. Kussakin tarinassa on jokin tietty näkökulma tai tapahtuma, jonka kautta sodan varjostamaa lapsuutta tarkastellaan. Ratkaisu on toimiva: Persepolis  on kokonaisuutena jäsennelty ja harkittu. Koko teos on kuvattu nuoren Marjanen näkökulmasta. Lapsikertoja on teoksessa uskottava: hän ei tiedä kaikkea maailmasta, ja usein Satrapi keskittyykin hetkiin, jolloin Marjille valkenee jokin sellainen asia, joka lapsilta usein pimitetään. Näin käy, kun tyttö oppii, että matkalla olevat ihmiset eivät useinkaan ole matkoilla vaan he ovat kuolleet; teini-iässä hän joutuu kohtaamaan sen tosiasian, et...

Marko Raassina:  Kalevala Arktinen Banaani 2015 87 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hihhih! Osui ja upposi. Toukokuu on ollut raskasta aikaa. Vaikka aurinko lumisateen keskeltä aina välillä pilkottaakin, ovat viimekuiset hommat vieneet veronsa. Gradu on tarkastuksessa ja muutto suoritettu, mutta lukeminen ei innosta. Ylipäänsä harrastukset ovat jääneet vähiin, eivätkä jääkiekon MM-kisatkaan ole suuresti iloa tuoneet... Kirjastosta löysin kuitenkin pirteää, kevyttä luettavaa, johon oli helppo tarttua. Tämän sarjakuvan myötä toivon saavani uutta puhtia lukemiseen.  Marko Raassinan Kalevala on toisinto Suomen kansalliseepoksesta. Se on sarjakuvamuotoon laadittu pienoiskokoelma Kalevalan tarinoita: Raassina on uudelleenkertonut ja -kuvittanut muun muassa maailman synnyn, Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannan, Ilmarisen ja Lemminkäisen tarinat sekä tietysti Sammon ryöstön. Ainakin Kullervon ja Marjatan tarinat eivät ole saaneet tilaa tässä teoksessa. Ensimmäinen se...

Sarah Andersen: Adulthood is a myth Andrews McMeel Publishing 2016 109 s.  Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Tirsk. Hihihi. Löysin Sarah´s Scribbles -sarjakuvat vasta äskettäin (miten olen voinut elää ilman niitä). Adulthood is a myth  on humoristinen kokoelma aikuisuudesta, nuoruudesta ja naiseudesta. Se käsittelee introvertin päähenkilönsä elämää 2-5 ruudun stripeissä. Naisen laukku, menkat, miessuhteet ja sosiaalisten tilanteiden kamaluudet tulevat kerrotuiksi. Andersen on taitava karikatyyripiirtäjä. Sarjakuvat ovat simppeleitä sekä perusidealtaan että piirroksiltaan, mutta aina ne tuntuvat paljastavan jotakin olennaista elämästä. Nauroin katketakseni monta kertaa, ja muutama sarjakuva oli näytettävä kavereillekin. Jatkuva epävarmuus, menkka-angstailu, hellyydenkaipuu ja monista asioista huolehtiminen tuntuivat itsellekin tutuilta tunteilta ja tilanteilta. Andersenin kokoelma on hauska, hihityttävä välipala: se virkistää, hymyilyttää ja samastuttaa.

Tiitu Takalo:  Tuuli ja myrsky Suuri Kurpitsa 2009 79 s.  Pisteitä. 5/5 Tunnelma: Ugh. Tiitu Takalon synkän toiveikas, mustanpuhuva sarjakuvateos Tuuli ja myrsky  jättää hiljaiseksi. Mitä tähän oikein voisi sanoa? Miten reagoida näin synkkiin ja painaviin asioihin? Kuinka käsitellä sitä, että raiskaamisen uhka on koko ajan olemassa?  Takalon teos tuli vastaan, kun etsin kirjaa raiskaamisesta. Järkyttävä aihe tietenkin, mutta olen halunnut löytää aiheesta psykologisia kertomuksia. Kirjaston hakutuloksia selatessani jouduin kuitenkin toteamaan, että useimmiten raiskaus  johti hakusanana dekkareihin, joissa väkivaltainen teko on lähinnä pelottelun ja mässäilyn keino, ei niinkään traumaattinen, syvästi haavoittava rikos. Raiskatun kokemuksista - hajoamisesta tai selviytymisestä - ei ole kovinkaan helppo löytää luettavaa. Miksi tästä aiheesta vaietaan? Tuulessa ja myrskyssä  seurataan yhteisön reaktiota yhteisen ystävän raiskaamiseen. Viha...

Kris Keränen: Ahistunu pupu. Elämältä kaiken sain Arktinen Banaani 2016 64 sivua Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Auts. Tältä se tuntuu. Ahistunu pupu on loistava! Olen törmännyt tähän sympaattiseen, elämän pieniin ja isoihin katastrofeihin hajoavaan sarjispupuun jo aiemmin netissä . Kun viimein sain kuulla ( mitentääolimennymultaohi ), että Keränen on koostanut sarjakuvistaan albumin, olin ihan fiiliksissä. Tämä on luettava.  Viivasin juuri tämän vuoden Helmet-haasteesta yli kohdan 13 (kuten 13. päivänä kuuluu): tämä kirja kertoo minusta. Vaikka Ahistunu pupu onkin ahdistunut enimmäkseen sosiaalisista tilanteista, minä vähän muunlaisista asioista, tunnistin teoksesta varsin hyvin ahdistuksen keskeiset piirteet. Kun ahdistaa, päässä ei pyöri muita ajatuksia kuin ahdistuksen tunne. Aamuisin tekee mieli jäädä vällyjen alle, ettei tarvitse kohdata vaikeita asioita. Keräsen kolmeruutuiset stripit ovat humoristisia ja oivaltavia: ne kaappavat ahdistuksesta jonkin tietyn pi...

Craig Thompson: Blankets Top Shelf Production 2003 582 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Wou. Kuuntele: Walking in the air Olen viettänyt viikonloppua, jolloin luen vain poikaystäväni hyllystä. Sohvalle oli jäänyt sarjakuvakirja, jota hänelle oli suositeltu. Ihailin teoksen kaunista kantta, ja huomasin, että kyse on Craig Thompsonin Blankets -teoksesta. Koska Habibi oli minulle aikanaan iso elämys, en voinut vastustaa kiusausta. Ahmaisin Blankets -sarjakuvaromaanin sunnuntaisina iltapäivän tunteina. Blankets on tarina sisaruudesta, uskonnosta ja ensirakkaudesta. Se on Thompsonin omaelämäkerrallinen kertomus, joka alkaa lapsuudensängystä, veljesten keskinäisestä peittotappelusta. Thompsonin perhe on uskonnollinen, elämä rajattua, ja lapsia pelotellaan synnillä. Kun Craig sitten rakastuu, suhde perheeseen ja uskontoon muuttuu. Habibin kaltaisen uniikin, silmiä avartavan teoksen jälkeen mikä tahansa sarjakuvaromaani ei tunnu huikaisevalta. Minua vaivasikin lukiessa tu...

Paco Roca: Ryppyjä WSOY 2010 (2007) Suom. Anu Partanen 100 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: :´( Pihi nainen listasi muutama päivä sitten viisi itkettävintä kirjaa ja maitsi yhtenä viisikkoon kuuluvana Paco Rocan Alzheimer-aiheisen sarjakuva-albumin Ryppyjä . Alzheimer on minulle henkilökohtainen aihe: pari kesää sitten menehtynyt mummoni poti sairautta viimeiset elinvuotensa, enkä oikein koskaan ehtinyt kunnolla tutustua vetreään, virkeämuistiseen mummoon. Muistan lapsuudestani puolukkatuoremehun, kettukarkit ja Omar-pussit, mutta muuten mummo on muistissa harsoisena, poissaolevana, hentoisena hahmona. Olen pohtinut Alzheimeria blogissani muutamaan otteeseen: ikimuistoisen Edelleen Alicen ja Eksyneen muistikirjan luettuani. Tuntui tärkeältä hakea Rocan Ryppyjä heti luettavaksi: aihe on niin tärkeä ja koskettava, että uskoin teoksen tekevän vaikutuksen. Niin se tekikin. Ensimmäiset väristykset tulivat toisella sivulla. Albumi alkaa tilanteesta, jossa pankinjohtaja kieltäy...