torstai 20. heinäkuuta 2017

Naistenviikko: yksinhuoltajaäitiys (feministin kesä 8)

Tiina Molander: Yyhoo
Lempo Kustannus 2016
64 s.
Pisteitä: 4/5
Tiina Molanderin sarjakuvateos Yyhoo alkoi kiinnostaa minua, kun Lottovoittajien pöydässä - ja Luokkalaki-teokset tutustuttivat minut paremmin suomalaiseen köyhyyteen ja sen mukanaan tuomaan ongelmiin. Molanderin sarjakuvateoksessa pienituloisuutta lähestytään yksinhuoltajaäidin näkökulmasta: töitä ei ole, lapsi on energiajuomaa himoava teini, ruokaa olisi saatava ja laskut maksettava. 

Yyhoo koostuu tarinoista, jotka selittävät, millaista yksinhuoltajuus on. Kun kasvatusvastuu on vain toisella vanhemmalla, on oma aika vähissä, ja omakivaillat, jolloin lapsi on poissa, tuntuvat luksukselta. Köyhyys näkyy Molanderin teoksessa dyykkausruokina, ruoka-aikojen peruuntumisena ja laskujen maksamisen lykkäämisenä (on pakko lykätä). Teinikin on oppinut, ettei rahaa noin vain pyydetä omiin menoihin, ja sekä äiti että lapsi harmistuvat, kun elatusmaksuja ei kuulu. 

Molanderin piirustustyyli on hieman sumuinen, kaunistelematon. Naisen alaston vartalo on usein läsnä. Teoksen värit ovat ihanan maanläheisiä, violettia, ruskeaa, punaista. Tyyliseikoissa häiritsee ainoastaan se, että toisinaan tarinaa selittävät tekstit eivät kunnolla erotu taustastaan. Kaunokirjaimissa on oma elämisen sävynsä, mutta tietyllä väripohjalla niitä on hankalahkoa lukea. 

Kaiken kaikkiaan Yyhoo on rehellinen kertomus yksinhuoltajuudesta, yksin olemisesta, yksinäisyydestä ja köyhyydestä. Päähenkilö kamppailee monien yksityiselämän ongelmien kanssa: raha ja mies tekisivät hyvää, perhe olisi kyettävä ruokkimaan ja laskut maksamaan. Pienituloisten mahdollisuudet eivät ole samat kuin keskiluokkaisten, Molander osoittaa. Sisukkaalla asenteella pärjää jotenkuten, mutta rahan aiheuttamat ongelmat ovat todellisia ja konkreettisia.


2 kommenttia:

  1. Ärsyttää tuo, että yksinhuoltajuuteen liitetään automaattisesti köyhyys. Samoin se, että yksinhuoltajat on onnensa kukkuloilla, kun saa lapset hoitoon ja on ns. omaa aikaa. Sorry kirpeä kommentti, mutta tiedän mistä puhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä kommentteja, kiitos niistä! Jännä oppia huomaamaan, miten maailmassa pallotellaan erilaistek asioiden kuvaamisessa: ei pitäisi unohtaa epäoikeudenmukaisuutta ja kielteisiä asioita mutta toisaalta ei myöskään saisi toistaa tiettyä ryhmää vain murheen murtamina. Monesti yksinhuoltajuudesta tosiaan puhutaan varsin kielteiseen sävyyn. Hyvä että toit julki myös sen, ettei ylläesitelty ole ainoa oikea kuva yksinhuoltajuudesta.

      Poista