Sivutiellä

Julkaisin viime viikolla ensimmäisen osan Helmet-haaste 2020 -postaussarjasta , jossa esittelen joitakin haasteeseen haastavimmista kohdista. Nyt on vuorossa neljä seuraavaa kohtaa. Mitä suunnitelmia sinulla on näiden kohtien varalle? 22. Kirjassa on epäluotettava kertoja Entisenä kirjallisuudenopiskelijana minun pitäisi kai rakastaa tätä kohtaa, mutta en ole koskaan lämmennyt epäluotettaville kertojille. Usein tuntuu siltä, että en edes huomaa, jos kertoja on epäluotettava. Pienellä googlailulla löytyivät esimerkiksi seuraavat teokset, joissa voi havaita epäluotettavan kertojan:  Daphne Du Maurier: Rebekka Emma Healey: Elizabeth is missing Maria Peura: Valon reunalla J.D. Salinger: Sieppari ruispellossa Hanya Yanagihara: People in the Trees Tuleeko teille muita mieleen? Mitä suosittelisitte? Omat suunnitelmat: Healeyn kirja on omassa hyllyssä - on ollut jo jonkin aikaa - joten tämä voisi olla hyvä kohta peitota tuo hyllynlämmittäjä. Myös  Rebekka ...

Helmet-haaste 2020 on täällä! Facebook-ryhmässä kävi tänä aamuna kova kuhina, kun uusia haastekohtia odotettiin julkaistaviksi. On ilahduttavaa seurata, miten paljon lukijaihmisiä Suomessa on ja miten kovasti haaste kiinnostaa. Haastekohdat löytyvät Helmet-kirjaston sivuilta , ja omaa haastettani voit seurata täältä. Tällä postauksella aloitan kolmiosaisen postaussarjan, jossa esittelen itselleni vaikeimmilta tuntuvat kohdat. Ajattelin listata kirjavinkeiksi sekä teoksia, jotka olen jo lukenut, että kirjoja, jotka voisin itse kuvitella lukevani haasteeseen. Olen siinä mielessä huono haasteisiin osallistuja, että yleensä en noudata suunnitelmiani. Mutta suunnitelmien tekeminen on kyllä hauskaa! 3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti Suositukset: Moni suhtautuu ennakkoluuloisesti varsinkin klassikoihin. Niinpä tätä kohtaa varten suosittelen muutamia kotimaisia klassikoita, jotka ovat aliarvostettuja tai turhaan pelättyjä.  Kalevala Maria Jotuni: Huojuva talo ...

Marguerite Duras: Emily L.  Otava 1989 (1987) Suom. Annikki Suni PIsteitä: 5/5 Emily L:ssä ei tapahdu paljon: pariskunta istuu baarissa, tarkkailee ympäristöä. Joitakin sanoja vaihdetaan, mutta eniten liikkuu aika. Tarinaa kehystää imperfektimuotoinen kerronta, jossa tapahtunutta peilataan nykyhetkestä käsin; välillä ollaan tapahtuma-ajassa, jossa nainen puhuttelee rakastettuaan preesensissä. Toisinaan kerronta etäännyttää pariskunnan ja siirtyy kuvaamaan merielämää viettävää pariskuntaa, kapteenia ja tämän vaimoa. Duras liikuttaa eri näkökulmia taitavasti ja rakentaa niistä yhtenäisen kudelman. Romaanissa kiehtoo sen vähäeleisyys. Emily L:ssä  on kiinnostavaa tapa, jolla Duras kuvaa pelkoja. Jo romaanin alussa nainen joutuu kohtaamaan omat rasistiset pelkonsa, kun hänen ensimmäinen ajatuksensa korealaisturisteista on, että nämä ovat tulossa tekemään väkivaltaa. Emily L:ssä  korostuukin monella tapaa se, että kaikki ei ole siltä mitä näyttää: rodulliste...

Marjaana Aumaston What a bitch! - runokokoelma alkaa vahvan feministisesti: Joka hetki nainen on vähän yli tai ali,  kiloissa ja senteissä, vuosissa tai vuosikymmenissä,  munasolujen määrässä tai laadussa,  rintojen nupuissa tai jo hupuiksi venyneissä, kaikessa mahdollisessa, aina mitoilla ja painoilla laskemassa [--] Mikään ei siis riitä. Naista mitataan, ja hän mittaa itse itseään - on oltava vaatimusten mukainen, tietyn näköinen, tietyn kuuloinen, tiettyjä asioita tekevä. Sukupuoliroolit ja sukupuoleen kohdistuvat vaatimukset eivät liene kenellekään tuntemattomia, ja Aumasto tarttuu niihin teoksessaan kiinnostavasti. Millainen sitten on Nainen  Aumaston teoksessa? Ainakin hän on tottunut ulkonäköpaineisiin ja täydellisyysvaatimuksiin. Hän on perfektionisti, joka etsii tapaa olla täydellinen, virheetön: Päämääräni on selkeä ja dopingnäytteeni puhdas;  antaudun valolle ja valkeaksi pestylle tuulelle, olen täydellinen ja tahraa vailla, eikä kukaan ...

Tänään, lokakuun 10. päivä, on paitsi Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden merkkipäivä, myös eräs toinen tärkeä päivä: maailman mielenterveyspäivä. Suomen mielenterveysseuran sivuilla kerrotaan, että tämänvuotinen teema on nuorten mielenterveys muuttuvassa maailmassa. Suomessa teema tarkoittaa sitä, että panostetaan mielenterveyden vahvistamiseen: olisi tärkeää, että nuoret löytävät ja oppivat tunnistamaan omat vahvuutensa. Kuten moni teistäkin on varmasti huomannut, mielenterveystematiikka on itselleni tärkeä ja haluan keskustella siitä täällä blogissani.  Instagram-tililläni olen muistuttanut useimpina maanantaina Mental Health Mondaysta ja esitelyt sekä omia kokemuksiani yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä että lukusuosituksiani mt-aiheisista kirjoista. Blogin puolella olen taas julkaissut pidempiä mielenterveysaiheisia postauksia ja keskustellut esimerkiksi lohdullisista laululyriikoista , tehnyt mielenterveysaiheisen booktagin  ja puhunut kirjallisuude...

Rohkaistuin ja lanseerasin blogini ensimmäisen haasteen, feministisen lukuhaasteen . Tarkoitus on lukea feminististä kirjallisuutta, pohtia tasa-arvon toteutumista kirjallisuudessa ja haastaa kirjallisuuden tarjoamia käsityksiä esimerkiksi sukupuolesta, rodusta tai seksuaalisuudesta. Tässäpä muutama vinkki siihen, mitä esimerkiksi voi lukea. Osa teoksista on itselleni tuttuja, osa ei. Tietyt teokset tuntuvat kuitenkin toistuvan feministisessä keskustelussa. Lista on lyhyt ja suuntaa-antava, joten kannattaa muistaa, että mitä tahansa voi lukea feministiset ajatukset mielessä pitäen. Katso kesken olevaa kirjaa uusin silmin: miten se kuvaa sukupuolia, entä rotuja? Ketkä pitävät valtaa, ja ketä syrjitään? Lisää näkökulmia löytyy alkuperäisestä haastepostauksestani. 1) Feministiset tietoteokset, esseekokoelmat ja artikkelit: Huhta ja Meriläinen: Feministin käsikirja (lämmin suositus!) Meriläinen ja Särmä: Anna mennä! (toinen suositus, huippuhauska!) Gay: Bad Feminist  Dye...

Mitä:  Feministinen lukuhaaste (ja Sirrin valtava keskeneräisten F-kirjojen pino) Missä:  Missä tahansa - kirjastossa, kotona, töissä, blogissa, Suomessa, maailmalla Milloin:  21.12. 2016 - 19.3.2017. Koonti Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä 19.3.2017. Miksi:  Tasa-arvon ja ajattelua avartavien kokemusten vuoksi. Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, että blogini on saanut pikkuhiljaa yhä feministisemmän otteen. Kesän naistenviikon myötä innostuin pohtimaan kirjallisuuden naiskuvia, minkä jälkeen törmäsin ensimmäiseen feministiseen teokseen, Feministin käsikirjaan .  Sen lukeminen johdatti minut polulle, joka on saanut minut kyseenalaistamaan ajatusmaailmaani, pohtimaan vähemmistöjen asemaa ja tutustumaan lisää aatteeseen, joka  osuumonella tavalla yhteen omien arvojeni kanssa.  Kun nyt pikkuhiljaa olen siis tehnyt tuttavuutta feminismin kanssa ja huomannut sen antaneen paljon sekä omalle ajattelulleni että lukemistolleni, päätin ottaa aske...

Raju tarina Lillistä, joka sairastuu anoreksiaan. "Mutten kyennyt murehtimaan niitä nyt. Koska voihan olla etten enää herää. että silmäni eivät enää aukea koskaan. Ja jos niin kävisi, tässäkö tämä oli?" Linnea Parkkosen  112 - vihaan itseäni on raju teos. Se on kertomus Lillistä, joka lähtee mukaan karkkilakkoon muttei pystykään lopettamaan. Parkkonen on kirjoittanut tarinan nuoresta, joka ei pysty enää hallitsemaan ulkonäköpaineitaan eikä osaa käsitellä niitä tunteita, joita vaikeat perheolosuhteet ovat herättäneet. Parkkonen kirjoittaa nuorten kielellä. Sain kirjasta viime vuonna suosituksen eräältä koulumme kirjavinkkarinuorelta. Jo alusta asti ymmärsin, miksi Parkkosen romaani kiehtoo nuoria. Se on kirjoitettu helposti lähestyttävällä, joskin rikkaalla kielellä, sen tyyli sopii nuorten suuhun ja se kuvaa nuoruutta varsin tavallisten tapahtumien läpi. Karkkilakkoihin, kaveriporukkojen hajoamisiin, sisarussuhteiden rakoilemiseen ja ulkonäköpaineisiin on monella san...

Marraskuun neljästoista on sujunut kirjojen ja kirjoittamisen parissa: olen edistänyt sekä yhtä esseetä että gradun teoriaosaa. Voi olla, että ahkera opiskelu vie mehut lukemiselta, tai sitten Netflixin uutuudenviehätys on viekoitellut minulle pois kirjahyllyn ääreltä.  Olen kyllä saanut luettua, mutta 50 sivua Weseliuksen Almaa ei ole ollut suoranaista nautintoa. Vaikka teos puhuukin naisten aseman puolesta ja moittii miehiä, jotka eivät ole osanneet arvostaa lähipiirinsä naisia, kokonaisuus on jäämässä minulle hajanaiseksi. Vaihtelevat kertojat tai äänet eivät muutenkaan kuulu lempiratkaisuihini, ja tämän teoksen kohdalla olen ollut muutamaan kertaan hukassa. Olen kirjoitellut teoksesta lukupäiväkirjatyyppistä postausta, jonka toivon ehtivän julkaisukuntoon tällä viikolla. Huomenna onneksi odottaa kirjastoreissu, ja perjantaille olen suunnitellut jonkinnäköistä lukumaratonia. Tahdon päästä vähän koukuttavampien kirjojen pariin. 

Hitsi! Välillä on aikoja, jolloin mikään ei huvita; nyt tuntuu olevan aika, jolloin kaikki huvittaa ja ympärillä on kaikkea kivaa tekemistä. Kirjat, värittäminen, joulukorttien askartelu, kirjastossa käyminen, lehtien lukeminen, päiväkirjan kirjoittaminen, television katselu, toisten blogien selailu...Illat kuluvat vauhdilla, enkä ole malttanut upottaa lukemiseen hillittömästi aikaa. Luin tänään viitisenkymmentä sivua Nora Websteriä . Pidän Noran hahmosta, siitä, miten tässä ilmenee se, ettei naisen tarvitse aina olla odotustenmukainen. Nora on monella tavalla hyvin etäinen hahmo, mutta samalla hän on lähellä. Pidän kuvauksista, joissa korostetaan sitä, ettei Nora ymmärrä lapsiaan, ettei äitiys ole kaikille, varsinkaan suruaikana, luonnollista ja helppoa. Ainakin tähän asti Nora Webster  on rikkonut myyttiä täydellisen äidin myyttiä. Kaikki eivät ole suulassanaisia lastensa seurassa, eikä pelkkä lasten vuoksi eläminen vie surua elämästä pois. Tóiblínin henkilökuvaus kiinnostaa,...

Viikonloppu meni tyttöjenillassa. Olen nyt täynnä sipsejä, karkkeja ja popcornia (mikä lastenkutsutunnelma luonani vallitsikaan), ja kehoni suorastaan hinkuu jotakin terveellistä. Hauskaa oli, vaikka yökerhomaailma alkaakin tuntua ihmeelliseltä, kun tanssimassa ei tule käytyä yhtä usein kuin ennen. Alkavaan viikkoon voi silti lähteä rentoutunein mielin, sillä tiedättehän, miten ihanaa ystävien kanssa on.  Lukeminen jäi päivällä, mutta illalla olen pyhittänyt sille aikaa. Huomaan, että on hieman ahdistavaa tarkkailla, milloin tietty sivumäärä tulee täyteen (sitä ei tietenkään tarvitsisi tehdä, mutta tunnollisena haastesuorittajana teen). Kaunokirjallinen saavutus tältä päivältä on 46 sivua Nora Websteriä , joka näyttäytyy minulle yhä enemmän henkilökuvaromaanina eikä vaikkapa juoneltaan monimutkaisena toimintaromaanina.  Olen pohtinut myös sitä, keskitynkö lukemaan kaunokirjallisuutta, kuten alkuperäisen haasteen idea on, vai otanko mukaan myös tietokirjallisuutta. femin...

Kuten blogistani on voinut viime kuukausien aikana huomata, olen kiinnostunut feminismistä. Olen suorastaan ihmetellyt, miten en opinnoissani osannut arvostaa feminististen kirjallisuusteorioiden käsittelemistä, kun nyt sellaisesta tietoisuudesta olisi hyötyä omille lukuprosesseille. Olen päätynyt tutustumaan feministisiin teoksiin ja aloittanut kansantajuisista perehdyttämisoppaista . Esimerkiksi Rosa Meriläinen on tullut kirjoittajana tutuksi. Feminismi on näkynyt postauksissanikin: olen analysoinut nais - ja tyttökuvia ja pohtinut mediakeskustelua sukupuolisuudesta . Tänään innostuin paikallisen yliopiston kirjastoon. Sieltä etsin sukupuolentutkimushyllyn ja toin mukanani muun muassa sellaisia teoksia kuin Entäs tytöt  ja Käsikirja sukupuoleen. Viikonlopuksi on siis luvassa lukemista. Sitä paitsi odotan innolla pääseväni parin viikon päästä erääseen konserttiin, jota olen odottanut - ajattelin hemmotella itseäni edeltävän päivän, pitää ehkä jonkinnäköistä lukumaratonia ja...

Vaikka lokakuu tuntui työläältä,  ja ehdin olla hyvän tovin postaamatta yhtikäs yhtään mitään, sain luettua syksyn pimeydessä kuitenkin seitsemän kirjaa. Kuun alussa ihastuin Rosa Meriläisen ja Saara Särmän feministiseen Anna mennä -opukseen, joka tarjosi paljon ajatuksia. Naiset kiinnittivät minut vakaammin feminismiin, ja haaveilen lukevani lisää tiedostavaa kirjallisuutta. Postaamatta jäi Eeva Kilven Välirauha, ikävöinnin aika , jonka kuuntelin puoliksi äänikirjana ja luin loppuun ihan tavallisena kovakantisena opuksena. Olen aloittanut trilogian viimeistä osaa, ja postannen yhteispostauksen sitten, kunhan Talvisodan aika on kuunneltu loppuun. Pirkko Saision Mies, ja hänen asiansa vakuutti tyylillisesti mutta jätti miettimiseen varaa, mitä itse kertomukseen tulee. Paljon pohdintaa herätti myös Seita Vuorelan Lumi, jota epäilen Junior Finlandia -voittajaksi, vaikka se minussa herättikin kaksijakoisia tunteita. Hieno tarinahan se on, vähän erilainen nuortenkirja. Kuukau...

Lokakuu hujahti ohitse, eikä se suinkaan ollut kohdallani mikään suuri lukukuu. Gradunteko vei mukanaan, enkä sen ohella ole oikein jaksanut innostua kirjoista. Jonkinlainen syysväsymys vaivaa.  Viime vuonna oli hauska seurata, miten Kirjakko ruispellossa -blogin Mari osallistui marraskuiseen 30 sivua päivässä -haasteeseen ja päivitti blogiaan taajaan. Muutama muukin tuntuu tänä vuonna maininneen koettavansa lukea joka päivä jotakin. Nyt ajattelin kokeilla itsekin.  Eilinen jäi bloggaamatta, mutta junamatkat opiskelupaikkakunnalle ja takaisin vanhempieni luo tarjosivat mieluista lukuaikaa. Sain luettua Laura Gustafssonin Korpisoturin ja jatkoin heti perään Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsilla. Sivuja kertyi varmaan ainakin 150, mikä tuntui helpottavan ihanalta, kun keskittyminen on pitkään ollut kateissa.  Katsotaan, miten blogin päivittämisen käy. Muistan aikanaan kirjoittaneeni päiväkirjaa yhden helmikuullisen verran joka päivä, ja se oli lystiä, vaikka...

Kun kirjoitutin viime vuonna ysiluokkalaisilla asiatekstejä, toivoin salaa, että saisin itsekin tehtävänannon käteeni ja joutuisin haastamaan itseni kirjoittajana. Haluaisin kirjoittaa jäsenneltyjä tekstejä, joissa otan kantaa, pohdin ja haastan omaa ajatteluani. Koulussa minua kehuttiin teksteistäni - miksi siis en pidä yllä taitoja, joita pohtivan tekstin kirjoittamiseen tarvitaan?  Kun Lukumato hetki sitten kirjoitti haluavansa laajentaa kirjablogiaan siten, että konseptiin mahtuisi paremmin myös muut tekstit ja pohdinnat kuin kirjaesittelyt, aloin pohtia, pitäisikö kirjablogimaailmaa, ainakin omaani, vähän ravistella. Pitääkö aina lukea monisatasivuisia tekstejä? Voiko ajatuksiaan esittää yhdestä mietteestä (monethan tekevät jo niin) tai vaikkapa asiatyylisestä artikkelista? Voisinko kirjasuositusten ohella linkittää muitakin tekstejä, jotka saavat minut, ja ehkä muutkin, ajattelemaan, nauramaan, tuohtumaan, väittelemään tai vaikka epäröimään? Koska äikänopena olen kiin...

Anna Krogerus: Rakkaudesta minuun Kirja kerrallaan 2006 134 s. Pisteitä: 5/5 Tunnelma: Argh! Lapsirukka. SYLVIA Tiesitsä, Äiti, et pingviinit tekee talveks sellasen ympyrän. Yhessä luontodokkarissa oli. Ku toiset pingviinit lähtee etelämpään kalastamaan ni toiset tekee ympyrän. Tai ei sen nimi ollu kyllä ympyrä vaan joku spi…taali. TEA Spiraali. SYLVIA Niin. Ne pingviinit on siinä keskellä, ni ne pysyy lämpiminä. Ja ne aikuispingviinit kiertää silleen, et kukaan ei koko ajan joudu oleen siinä ihan reunassa. Aika hyvä, eiks vaan? TEA Mm. Katoava maa -esitys ihastutti minua viime kuun loppupuolella. Se muistutti minua myös Kujerruksia -blogin Lukuharjoituksia-haasteesta (tulipas harvinaisen paljon yhdysmerkkiä yhteen virkkeeseen), johon lähdin alkuvuodesta mukaan. Kohtauksia eräästä avioliitosta ja Työmiehen vaimo ovat tulleet luetuksi; nyt Krogeruksen näytelmä täydentää omaa haastettani.. Rakkaudesta minuun on näytelmä, jota voin lämpimäst...

Lukemista on kiva inspiroida haasteilla, ja lukumaullekin tekee hyvää, että pakottautuu kokeilemaan erilaisia asioita. Osallistuin viime vuona  Kirjan vuoden haasteeseen . Monta kohtaa sain viivattua yli, muutama jäi lukematta. Paineita en halunnut ottaa - pakottautuminen tekee hyvää välillä mutta ei saa olla ainoa motivointikeino. Kooste tulee, kunhan kiireiltäni ehdin: olen taas palaamassa joululoman jälkeen työelämään ja jatkan äidinkielen opetusta suvivirteen asti. On kyllä myönnettävä, että vaikkei lukukausi vielä ole alkanutkaan, haaveilen jo tuosta lomanaloittajaislaulusta. Haluan töihin, mutta haluaisin olla taas opiskelija. Aloitetaan tämä vuosi kuitenkin sillä, mitä viime vuosi toi mukanaan. Uusi Helmet-lukuhaaste toimii viimevuotiseen tapaan. Muutama listan 50 kohdasta on tuttuja viime vuoden haasteesta, mutta oikeastaan hyvä niin: omalta osaltani kirjastonhoitajan suositus jäi saamatta. Pitää aktivoitua tänä vuonna! Minut kiinnostavat erityisesti kohdat 13 (kirjan nim...