Sivutiellä

Jokin aika sitten julkaisin koontipostauksen, jossa esittelin muutamia tänä vuonna lukemiani maailmankirjallisuuden kirjoja. Tässä postauksessa annan lisää vinkkejä maailmankirjallisuudesta ja esittelen sellaisia teoksia, jotka olen lukenut jo aiemmin.  Chile: Roberto Bolano: Puhelinkeskusteluja Taide ja taiteilijuus kietoutuvat paitsi novelleihin myös Bolanon kerrontaan. Viehätyin valtavasti Bolanon yksinkertaisesta, toteavasta tyylistä, joka tutkiskelee ihmissuhteita ja -elämiä ulkopuolelta; useissa novelleissa kertojana on joku, joka on kuullut kertomansa tarinan joltakin toiselta. Kirjailijuuden ja kirjoittamisen metateksti on jatkuvasti läsnä, ja novellien itsetietoisuus on kiinnostavaa. Bolanon virkkeet polveilevat ja tarjoavat lukijalle aivojumppaa, mutta samalla teksti on hyvin vähäeleistä. Konkreettisten tapahtumaselostusten kautta voi kuitenkin peilata syvällisiäkin teemoja, Bolano osoittaa. Ihastuin kokoelmaan ja sen kaihomieliseen, vakavahkoon sävyyn syvästi. S...

Marjane Satrapi:  Persepolis.  Iranilainen lapsuuteni Otava 2004 (2000-2001) Suom. Taina Aarne 160 s. Pisteitä: 4/5 Omaelämäkerrallinen Persepolis. Iranilainen lapsuus kertoo siitä, miten Marji varttuu hajoavassa, väkivaltaisessa Iranissa. Sarjakuvaromaani rakentuu tarinoista tai osioista, jotka kronologia sitoo yhteen - teos kuvaa nuoren, naiseksi kasvavan tytön elämää. Kussakin tarinassa on jokin tietty näkökulma tai tapahtuma, jonka kautta sodan varjostamaa lapsuutta tarkastellaan. Ratkaisu on toimiva: Persepolis  on kokonaisuutena jäsennelty ja harkittu. Koko teos on kuvattu nuoren Marjanen näkökulmasta. Lapsikertoja on teoksessa uskottava: hän ei tiedä kaikkea maailmasta, ja usein Satrapi keskittyykin hetkiin, jolloin Marjille valkenee jokin sellainen asia, joka lapsilta usein pimitetään. Näin käy, kun tyttö oppii, että matkalla olevat ihmiset eivät useinkaan ole matkoilla vaan he ovat kuolleet; teini-iässä hän joutuu kohtaamaan sen tosiasian, et...

Seita Vuorela: Lumi WSOY 2016 240 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Mietteliäs. ”Poikien huutelusta Siamak tajuaa, että on yhä kaikkien yhteisten pelivuosien jälkeen ulkopuolinen, kotoisin paikasta, jossa naisia vaihdetaan kameleihin ja avioliitot solmitaan perheiden kesken. Sellaista se ei ole oikeasti, ei edes Iranissa. Syrjäkylissä vaimoja ehkä kaupataan, mutta ei koulutettujen kaupunkilaisten kesken. Mitä sellaiseen voi sanoa. Tässä kohdassa Siamkin tehtävä on kuitenkin sanoa jotain, heittää kevyt läppä, joka pistää asiat paikoilleen.” Seita Vuorelan kirjoittama, ystävä-kirjailija Vilja-Tuulia Huotarisen viimeistelemä Lumi  on kaunis teos. Se tuntuu sillä tavalla poikkeukselliselta nuortenromaanilta, ettei se ensinnäkään tunnu nuortenromaanilta ja että se esittelee hahmoja, joita kirjallisuudessa ei liiemmälti kuvata. Vuorela tarttuu ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemuksiin: siihen, miten toinen pysyy aina toisena. Vaikka Siamak kuuluu porukkaan, hän on silti...

Amir & Khalil: Zahran paratiisi Like 2011 (2011) Suom. Petri Stenman 255 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Huh. Ravisteleva. Kadonneen pojan äiti: "Mehdi, he luulevat sinun kuolleen ! Tiedän ette ole: sinä olet poikani ! Niin kauan kuin hengitän, et kuole. Niin kauan kuin puhun, et kule. Niin kauan kuin minä olen, sinä olet!" Tuskallinen sarjakuvaromaani Iranista ja eräästä perheestä, jonka poika katosi mielenosoituksessa. Ajankohtainen: Media tulvii turvapaikanhakijoita. Lähi-idän maat kuohuttavat ja pohdituttavat, raivostuttavat ja pelottavat. Aihe on polttava koulussakin, nuorilla on vahvoja mielipiteitä. Kaikki uusi pelottaa, ihan ymmärrettävästikin. Zahran paratiisin luettua on kuitenkin pysähdyttävä pohtimaan, miksi olemme niin vihaisia. Mitä me ymmärrämme siitä kaikesta pahasta, jota toisissa maissa tapahtuu? Mitä tiedämme niistä kauheuksista, joita toisaalla tapahtuu? Miksi olemme vihaisia ihmisille, jotka kantavat mukanaan traumaattisia kokemuksia, tr...