Sivutiellä

Veera Vaahteran chick lit -romaanit ovat olleet minulle lajityyppinsä kermaa. Vaahtera kirjoittaa osuvasti, päähenkilöissä on aina joitakin hömppäkirjallisuudesta poikkeavia vakavampia luonteenpiirteitä, ja tarinat ovat sopivan leppoisia. Sopivasti sekaisin  on tuttua kamaa, jos lukee paljon viihdekirjallisuutta. Matleena on nuori perheenäiti, joka on saanut paikan kirjastotoimenjohtana. Työongelmia riittää, kotona oleva puoliso ei siivoa ja kollegoissa on niin vihamiehiä kuin vähän läheisempiäkin ihmisiä. Työkaaos aiheuttaa kaaoksen myös Matleenan henkilökohtaisessa elämässä, ja tuttuun tapaan tämäkin chick lit -kirja käsittelee ihmissuhdeongelmia. Päähenkilön hyvä, johtotoimen työpaikka ei onnistu pelastamaan Vaahteran viidettä teosta, vaikka hienoa onkin, että nainen on johtotehtävissä. Kirjaston työilmapiiri sotkeutuu kliseisiin, ja henkilöt ovat harmittavan yksiulotteisia. Miksi vanhemmista ihmisistä usein puhutaan valittajina ja vaikeina ihmisinä? Anja-tyyppi on h...

  "Se että minusta oli tullut osa akateemista maailmaa ei ollut koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas, yksinhuoltaja-kosmetologi-äidin ainoa tytär, jonka kulttuurinen pääoma rajoittui varmoihin ihonhoitorutiineihin ja tvallista parempaan päivä- ja iltameikin tekemisen taitoon. Niin erinomaisia kin lukioajan arvosanani olivatkin olleet, olin menestynyt pääsykokeissa ainoastaan lääkärin määrämien beetasalpaajien ansiosta. Kaikki, mitä olin sen jälkeen saavuttanut, opintopiste opintopisteeltä, tutkinto tutkinnolta, määräaikainen pesti toisensa jälkeen, oli sarja pieniä voittoja rajallista muistikapasiteettia ja heikkoa itseluottamsuta kohtaan." Yliopisto: missiona pelastaa filosofian laitos. Siviilielämä: entinen avopuoliso on lähellä, mutta toisaallakin alkaa tapahtua... Ensimmäisenä pieni huokaus. Olen nyt lukenut kaikki Veera Vaahteralta tähän asti ilmestyneet kirjat. Vaahteran (alias Vanhatalon ) kirjoissa on paljon hyvää...

Veera Vaahtera: Onnellisesti eksyksissä Tammi 2012 272 s. Pisteitä: 3/5 Tunnelma: Plääh. Vähän epäuskottavaa mutta hymyilyttää toki.   -Musta tulee sun elämänvalmentaja, Sanni sanoi. - Mä lupaan henkilökohtaisesti pitää huolta siitä, että sun gradu on syksyyn mennessä kasassa. Ensin me laaditaan sulle ohjelma, ja sä saat poiketa siitä vain, jos soitat mulle ja kysyt luvan. Ja jos sä et toimi niin kuin me sovitaan, sulle pitää miettiä rangaistus, joka tuntuu jossakin. Veera Vaahtera -viikkoni jatkuvat. Viime viikolla luin hömppätarpeeseeni sekä uusimman, ihastuttavan Kevyesti kipsissä että sitä edeltäneen Rakkautta, vahingossa . Mukaani tarttui myös tämä Onnellisesti eksyksissä , jossa kuvataan ikisinkun opiskelija-Emman harhailua (niin kaupungin kaduilla kuin elämässä ylipäätään).  Vaahtera kirjoittaa hyvin ja mukaansatempaavasti. Hänen kirjoissaan on humoristinen ote, ja monet bloggaajat ovat kehuneet Vaahteraa siitä, ettei tämän kirjoissa kohelleta ja nolat...

Elämässäni jylisee. Kevyt kesämyrsky riepottelee minua, riuhtoo juureni sieltä, minne olen asettunut, ja lennättää toisaalle. Muuton, muutoksen, pakkaamisen ja uuden odottamisen ohessa on tuntunut siltä, että kaipaan lukuhetkiltäni päiväunelmia. Haluan viipyillä tarinoissa, joissa kaikki sujuu mallikkaasti, joissa rakastutaan ja ollaan onnellisia. Olen parhaillaan viettämässä Veera Vaahtera -viikkoa ja lukemassa tämän Pauliina Vanhatalonakin tunnetun kirjailijan kolmatta chick lit -kirjaa. Rakkautta, vahingossa kertoo Pihlasta, jonka poikaystävä on paennut Intiaan kuultuaan Pihlan raskaudesta. Pihlakin pakenee, pohjoiseen, kuten perisuomalainen tekee tarvitessaan miettimisaikaa. Romaani on höttöinen läpileikkaus eri sukupolvien naiseuteen ja äitiyteen, pienen kylän yhteisöllisyyteen ja, tietenkin, rakkauteen. Kuten Kevyesti kipsissä , myös tässä teoksessa keskeisintä on, kuka kylän miesehdokkaista sopiikaan Pihlalle parhaiten. Kuten Kirsi huomauttaa, Vaahteran kirjaa lukiessa kan...

Veera Vaahtera: Kevyesti kipsissä Tammi 2016 243 s. Pisteitä: 4/5 Tunnelma: Hihi. Hauska! ”Mitä sä tarvitset?” Memmu kysyi, otti repun haltuun ja punnitsi sitä käsissään. ”Tämä on ihan sairaan raskas. Mitä sulla on täällä? Kirjaston sivupiste? Memmu avasi repun vetoketjun ja alkoi käydä omaisuuttani läpi. ”Alastalon salissa. Säkö aiot tosissasi kahlata tämän läpi?” ”Se on mulla kesken.” ”Montako sivua sä olet lukenut?” ”Viisi. Niin kuin mä sanoin, se on kesken.”   Kirjaston vahtimestari rakastaa lukemista, teloo jalkansa ja kaipaa siskon mielestä piristystä. Vaahtera on kirjoittanut romaanin, jossa arvotaan, voiko introvertti seurustella - ja millaisen henkilön kanssa. Tämä kirja sopisi parhaiten aurinkoiselle kesäpäivälle, riippukeinoon tai puistolukemiseen. Käden ulottuvilla olisi hyvä olla tuoreita mansikoita, luulen. Vaikka Kevyesti kipsissä on viihdekirja, siitä voi löytää syvempiäkin sävyjä. Luin vastikään Vanhatalon omaelämäke...