Siirry pääsisältöön

Veera Vaahtera: Sattumalta sinun

 "Se että minusta oli tullut osa akateemista maailmaa ei ollut koskaan ollut minulle itsestäänselvyys. Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas, yksinhuoltaja-kosmetologi-äidin ainoa tytär, jonka kulttuurinen pääoma rajoittui varmoihin ihonhoitorutiineihin ja tvallista parempaan päivä- ja iltameikin tekemisen taitoon. Niin erinomaisia kin lukioajan arvosanani olivatkin olleet, olin menestynyt pääsykokeissa ainoastaan lääkärin määrämien beetasalpaajien ansiosta. Kaikki, mitä olin sen jälkeen saavuttanut, opintopiste opintopisteeltä, tutkinto tutkinnolta, määräaikainen pesti toisensa jälkeen, oli sarja pieniä voittoja rajallista muistikapasiteettia ja heikkoa itseluottamsuta kohtaan."
Yliopisto: missiona pelastaa filosofian laitos. Siviilielämä: entinen avopuoliso on lähellä, mutta toisaallakin alkaa tapahtua...

Ensimmäisenä pieni huokaus. Olen nyt lukenut kaikki Veera Vaahteralta tähän asti ilmestyneet kirjat.

Vaahteran (alias Vanhatalon) kirjoissa on paljon hyvää. Ne on sujuvasanaisesti kirjoitettuja, laadukkaita kotimaisia chick lit -kirjoja. Niiden päähenkilöissä on vähän jotakin poikkeavaa, paljon samastuttavaa. 

Sattumalta sinun on hyvä samasta syystä kuin Kevyesti kipsissä: sen päähenkilö, Karoliina, on jollakin tavalla vähän yllättävä. Kun ajattelee viihdekirjallisuuden hahmoja, mieleen nousee varsin avuton, blondi materialistityttönen. Karoliinakin tukeutuu toisiin ihmisiin, mutta minusta hän myös poikkeaa genrekavereistaan: hän on korkeasti kouluttautunut (tohtori), hän on pelastamassa filosofian laitosta ja siis neuvomassa konkareita (ei niin tyypillinen tehtävä nuorelle naiselle), hän kieltäytyy siitä, että mies maksaisi kaiken hänen puolestaan. Vaikka Karoliina onnistuu koheltamaan muun muassa hoitokoiran kanssa, hänestä paljastuu myös varsin inhimillisiä puolia. Pidin siitä, että hänet kuvattiin tohtoriksi, joka ei ainakaan perusopinnoissaan kovin ahkera ollut. 

Toisaalta voi toki kysyä, miksi päähenkilön suurin taito on meikkaaminen ja miksi tämä (naisena) ei ole menestynyt ylioppilaskirjoituksissa lahjakkuutensa vaan lääkkeiden ansioista. Miten hän on koskaan päätynyt tohtoriksi asti?

Takakannessa Karoliinaa luonnehditaan murehtivaksi. Olen itse samassa asiassa varsin hyvä, joten odotin tältä osalta enemmän kuin mitä se tarjosi. Huolehtivaisuus näyttäytyy kyllä ajatuksina ja mietiskelyinä, mutta Vaahtera ei syvenny teemaan kovinkaan paljon. Jännä ajatus, mutta samoista hahmoista ja teemoista voisi saada aikaiseksi myös vakavampisävyisen kirjan, vaikka nautinkin tästä juuri tällaisena. 

Vaikka päähenkilö ei suostu täysin siihen muottiin, jonka helposti olettaa kuuluvan chick litiin, on Sattumalta sinun silti monin tavoin tuttu ja tunnistettava, jopa kaavamainen. On romanssi, mies, joka on välillä etäinen ja välillä kiinnostunut. Naisella on paras ystävä, ja häissäkin päästään piipahtamaan. Ammatillisen uran kuvaus jää osin vähän epäuskottavaksi hötöksi, mutta minua se ei häirinnyt. 

Sattumalta sinun oli juuri sellainen romanttinen kertomus, jota kaipasin lukujumiini (ja ikävään, koska olen kaukana rakkaastani). Se ilahdutti minua sympaattisella päähenkilöllään ja viihdytti taidokkaalla, hyväntuulisella kielellään. 

Kommentit

  1. No jopas sattui, sinäkin olet kirjoittanut tästä ihan hiljattain - kiva, kun jätit kamariini kommentin, niin hoksasin tulla katsomaan :) Kaavamaisiahan tällaiset kirjat tietenkin ovat ja pohdiskelu jää väkisinkin vähemmälle, mutta on näissä Vaahteran kirjoissa silti joku syvempikin ajatuskin aina mukana, ihania kepeilykirjoja! Toivotaan, että Vaahtera kirjoittaa meille pian lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, naureskelin minäkin, melkein kuin omaa tekstiäni olisin lukenut, kun postaukseesi törmäsin :D Mun mielestä varsinkin Vaahteran hahmoissa on vähän jotain rosoista, mistä tykkään. Seuraavia teoksia odotellaan!

      Poista

Lähetä kommentti