Sivutiellä

Hilja Liinamaa-Pärssinen:  Jälleen vapaana Ntamo 2018 (1923) 121 s. Pisteitä: 4/5 Hilja Liinamaa-Pärssisen runokokoelma Jälleen vapaana sopii hyvin luettavaksi sisällissodan juhlavuoden jälkimainingeissa. Kuten Ntamon uudelleenkustantaman kirjan takaliepeessä kerrotaan, Liinamaa-Pärssinen oli yksi työväenliikkeen merkittävistä vaikuttajista ja vietti osan aikuisuudestaan myös punavankina naisvankilassa. Jälleen vapaana  -kokoelmassa leimuavatkin työväenaate ja sisällissodan jättämät traumat. Teos alkaa reippaalla, työväenaatteesta kumpuavalla laulumaisella runolla, jossa runon puhuja rukoilee, että hänen laulunsa ja aatteensa kaikuisi hänestä sekä elon että kuoleman hetkillä:  Mun laulu huulillani elää antakaa.  En tunne muuta jumalaa.  [--] Mun laulu huulillani kuolla antakaa,  se ihanaa!  En mammonaa, en valtaa kunnioinut. Kun lyötiin laulaja ja murskattiin, niin eikö silloinkin se laulu soinut, mi jumalaisiin pih...

Katariina Vuoren ja Vesan Rannan Lottovoittajien pöydässä . Tarinoita köyhyysrajan takaa  innosti minut tutustumaan suomalaiseen köyhyyteen. Yksi, jo pidemmän aikaa minua kiinnostanut teos oli Anna Kontulan pamfletti Luokkalaki , jossa hän argumentoi lukijoilleen, miksi Suomen lainsäädäntö sortaa työväenluokkaa.  Pamflettinsa aluksi Kontula esittelee teoksensa keskeiset käsitteet, luokan, vallan ja syrjinnän. Yhteisen ymmärryksen luominen on tehokas tapa johdattaa lukija kohti valittua näkökulmaa. Johdatteluosiossa käytetyt kuviot valaisevat hyvin vaaleaihoisten, hyvätuloisten, työllistyneiden suomalaisten etuoikeuksia.  Kontula argumentoi tehokkaasti: kieli on sujuvaa eikä jätä tilaa tulkita Kontulan viestiä toisin. Luokkalaki  on pysäyttävä teos, joka paljastaa raa´asti ne epäkohdat, joita suomalaisessa yhteiskunnassa ja sen lainsäädännössä on. Koulutus ei ole tasa-arvoista: vanhempien luokka vaikuttaa lapsen koulutuspolkuun, ja opintorahaleikkaukset vaike...