Sivutiellä

Kirjasto ja tyttökirjat ovat usein pelastajanani silloin, kun minulla on vaikea olo. Kun tällä viikolla tunsin oloni stressaantuneksi, etsiydyin lasten klassikkokirjahyllylle. Valikoin luettavakseni paitsi joitakin teini-iässä rakastamiani tuijalehtisiä, myös toisen osan Rauha S. Virtasen iki-ihanasta Selja-sarjasta.  Tapaamme Seljalla -romaani jatkaa siitä, mihin Seljan tytöt jäivät. Taas ollaan tuon idyllisen perheen luona: neljä tytärtä, isä ja kaikkien rakastama äitipuoli muodostavat perheen, jonka luokse lukija voi kerta toisensa jälkeen tavata. Seljan perhe saa vipinää kinttuihinsa, kun naapuriin muuttaa amerikansuomalainen Jerry. Lisäksi Rea ja isä uutisoivat perheenlisäyksestä, mikä jännittää tyttöjä kovin.  Tapaamme Seljalla on arkisen hyväntuulinen nuortenromaani, jossa ei paljon pahaa tapahdu. Kris, Margarita, Virva ja Dodo parantavat maailmaa ystävineen - Virtanen opastaa lukijoitaan pohtimaan, miten itse kukin voisi tehdä maailmasta paremman. Jerry herätt...

Rauha S. Virtanen:  Seljan tytöt WSOY 1993 (1955) 241 s. Pisteitä: 4/5 Virvasta tuntui kuin hänessä olisi ollut kaksi ihmistä. Toinen oli voimakas ja kaunis - se osasi kirjoittaa, kuunnella musiikkia ja lukea runoja, se eli maailmassa joka oli täynnä ihmeellisiä värejä ja valoja, romantiikkaa ja satua. Toinen puoli taas oli kömpelö ja mitätön - änkytti tunneilla, kompastui mattoihin, tuskastui hiuskuontaloonsa, sai huonoja numeroita matematiikan kokeista ja suri katkerasti kesakoitaan. Naistenviikkoni huipentuu tänään tyttökirjaklassikkoon, joka on suomalainen vastine Louisa M. Alcottin Pikku naisille . Rauha S. Virtasen Seljan tytöt  muistuu mieliin lapsuusvuosilta, ja onnekseni sain lukea kirjan samoilla kansilla, joilla olen sen lapsuudessanikin lukenut. Hassua, miten tyttökirjojen kohdalla kaipaakin luettavaksi juuri sen alkuperäiskantisen teoksen.  Seljan tyttöjen  idea noudattelee Alcottin romaanista tuttua kerrontaa: Virtanen kuvaa neljän ...

Feministisellä lukumaratonillani tartuin viimein nuortenkirjaan, jota minulle on suositeltu monesti aiemminkin. Muistan lueskelleeni tätä joskus yläasteella mutta jättäneeni kirjan sitten kesken. Romaani kertoo Melindasta, hiljaisesta, arasta ja ahdistuneesta teinitytöstä. Lukio ei suosi häntä, ja yksinäisyys vaivaa. Taustalla on salaisuus, josta raotetaan lukijalle palasia kerrallaan. Kuvaamataidolla on keskeinen rooli Melindan elämän helpottumisessa, ja vähitellen menneisyyden tapahtumat alkavat paljastua kanssaeläjillekin. Pidin romaanissa eniten siitä, että se, Fangirlin tapaan, on ottanut päähenkilökseen tytön, joka ei ole sosiaalinen, suosittu tai loistava kaikessa. Ahdistus kuultaa Melindasta läpi, ja kiusaamisesta ja syrjimisestä Andersen kirjoittaa osuvasti. Kohtaus, jossa eräs henkilö ilmoittaa Melindalle, ettei ystävyys enää jatku, on yksi raastavimmista, joita olen lukenut. Andersenin puusymboliikka toimii hyvin. Kuvaamataidon tunnilla Melinda saa aiheekseen ty...