Yuri Herrera: Maailmanlopun merkit Sammakko 2016 (2009) Suom. Einari Aaltonen Ulkoasu: Riikka Majanen 115 s. Aloitetaan kansikuvasta (ensimmäinen postaukseni kansikuvahaasteeseeni liittyen): Kirjan lainatessani koin kansikuvan humoristiseksi - luulen sen johtuvan kannen voimakkaista, selkeistä väreistä ja yksinkertaisesta asettelusta. Toisaalta luokittelin kannen Meksikoa stereotypisoivaksi: keltainen, musta ja vihreä assosioituvat vähän liiankin helposti kyseiseen maahan. Kaktus, joka seisoo pimenevän auringon edessä, puolestaan typistää Meksikon punaisenhohtoiseksi autiomaaksi. Sama, Meksikon yhtä tarinaa toistava vaikutelma välittyy edellisesen teoksen, Kartellin trubaduurin , kannesta, joka on kuvattu sivuliepeeseen. Siinä esillä ovat sombrero, paksut, mustat viikset ja harmonikka. Kirjojen kannet voi tietenkin lukea itseironisena tapana lähestyä meksikolaista kulttuuria, mutta tiedä sitten, onko se ollut tarkoitus. Toisaalta ainakin Maailmanlopun merkit on tari...